sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Muoviton kissanhoito - Kokeilun tulokset

Kuten henkilökunta kertoi pari kuukautta sitten, kokeilimme marraskuussa tiputtaa kissanhoitoon kuluvan muovin määrän mahdollisimman minimiin. Nyt kokeilukuukausi on ohi ja aika kertoa, miten onnistui ja miten ei, mitkä käytännöt vakiintuivat käyttöön ja missä asioissa emme muovista päässeet eroon yrityksistä huolimatta.

Kissojen ruokinta


Ruuan ostaminen
Ruokinta oli ehdottomasti kaikista haastavin osuus. Ajatuksena oli ensin ottaa kauppaan mukaan oma astia ja pyytää siihen sopivia aineksia lihatiskiltä. Ongelmaksi muodostui se, ettei sisäelimiä löytynyt ainakaan isoimmista marketeista ollenkaan. Ottaen myös huomioon Ilmon aikaisemmat mahaongelmat, päätimme lopulta pysyä tutuissa ja turvallisissa aineksissa. En halunnut jättää sisäelimiä kokeilun vuoksi pois ruokavaliosta, joten päädyimme ostamaan niitä muovitettuina, koska parempaa vaihtoehtoa ei löytynyt.

"Entäs jos me käytäis tuolla ulkona metsästämässä?"


Broilerin koipea, reittä ja rintaa tuli kuitenkin ostettua omaan kippoon. Aluksi lihatiskillä meinasi iskeä en mää kehtaa olla vaivaksi ujous ja ensimmäisestä kaupasta luikinkin häntä koipien välissä karkuun, koska lihatiskin edessä oli paljon ihmisiä ja en uskaltanut siinä väenpaljoudessa kaivella omaa purkkiani esiin. Seuraavassa kaupassa onnistui onneksi paremmin.

Lihan pyytäminen omaan astiaan toimi ihan hyvänä rohkeusharjoituksena, mutta vakiintunutta käytäntöä siitä ei tainnut muodostua. Oli vaikea arvioida, kuinka paljon kannelliseen muovitörppööni mahtui lihaa (ja toisaalta en halunnut mennä tiskille valtaisan purkkikokoelman kanssa), joten usein tuli pyydettyä melko pieniä annoksia, jotka loppuivat nopeasti.

Huomasin myös, että usein lihat otettiin tiskistä muovipussilla, joten eipä siinä paljoa maailma pelastunut, jos se muovipussi päätyi roskiin sen jälkeen, kun kissojen lihat oli siirretty purkkiin.

Koska kerralla tuli ostettua melko pieniä määriä, kävi myös muutaman kerran niin, kissojen liha oli lopussa ja kaupassa tuli käytyä niin myöhään illalla, että lihatiski oli jo mennyt kiinni.

Ruuan säilöminen
Onneksi muut osa-alueet sentään sujuivat paremmin. Lihojen säilöminen purkittamalla oli niin vaivatonta, että jää meillä ehdottomasti tavaksi kokeilukuukauden jälkeenkin.

Aiemmin lihaoperaatio on alkanut sillä, että joutuu aukomaan kymmenittäin pakastepusseja. Nyt tästä vaiheesta pääsi kokonaan eroon, kunhan vaan nosti kaapin perukoille kerätyt entiset pastakastikepurkit pöytään. Purkit kestivät myös hyvin pakastamisen ja tiskikonepesun. Otin purkin sulamaan pakasteesta edellisiltana ja seuraavana aamuna liha oli juuri sopivan sulanutta, jotta kissoille sai kaiveltua syötävää.

Koska maksaa jää usein yli, kuivatin ja pakastin maksapalat erikseen, jotta niistä riittäisi useammaksi viikoksi ilman, että tarvitsee ostaa uutta maksapakkausta.

Videomateriaalia lihojen purkittamisesta:


Hiekkalaatikko


Hiekka
Suurin osa kauppojen hiekkavalikoimasta on täällä pakattu muoviin. Kävin tutkimassa kahden eläinkaupan valikoimat. Toisessa ainoa pahviin pakattu merkki oli Ökö Plus (täkäläisittäin nimi on Cat's Best). Toisesta taas löytyi paikallinen merkki: 

Ostimme paketit molempia. Kissat tottuivat ihan ongelmitta molempiin, koska viime aikoina on muutenkin tullut ostettua betoniittia enemmän noita biohajoavia merkkejä. Cat's Best on tuotteena parempi ja pitää hajut yllättävän hyvin poissa, mutta toisaalta The All Natural on paikallinen, joten sitä ei lennätetä tänne Euroopasta saakka. Molemmissa siis hyvät ja huonot puolensa ja riippuen siitä missä kaupassa käymme tekemässä ostoksia, todennäköisesti molempia tulee jatkossakin käytettyä.

Hiekan hävittäminen
Oma komposti olisi tähän tarkoitukseen ihan loistava. Koska meillä ei ole (vielä) kompostia, niin ostin kaupasta paperisia pusseja (nimellä eväspussi), joihin kippasin jätökset ja paakut ja kiikutin kerrostalon käytävällä olevaan roskakuiluun. Suomessa jätökset voisi tällä menetelmällä viedä biojätteeseen. Tällä tavoin hävittäminen oli helppoa, joten eiköhän sama käytäntö jatku kokeilun jälkeenkin. 










8 kommenttia:

  1. Öko Plussan nimi on täälläkin nykyään Cat's Best, muuttivat sen jonkin aikaa sitten, alkoi varmaan ympärillä olemaan liikaa näitä best sitä ja tätä, niin piti sitten tuostakin taikoa best. :)
    Hyvin teillä näkyy tuo muovin vähentäminen sujuvan. Meillä ei suju ihan yhtä sutjakkaasti, mutta yritys on kova. Tuollaiset paperipussit oiskin hyviä pissapaakuille, vaan eipä täällä oo kaupoissa näkyny, kuin muovipusseja, mutta kun käyttää puuhiekkaa, niin kaakat saa kätevästi heitettyä pyttyyn (jos ei ole ihan kamalasti hiekkaa tarttuneena), ja pissipaakut kyllä voi olla muutaman päivän kylppärin roskiksessa ilman, että niistä kamalaa löyhkää rupeaa nousemaan, niin menee vain pari pussia viikossa sen sijaan, että jokaisen paakun keräisi erilliseen muovipussukkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Haa, mun mielestä se Öko plus oli juuri hyvä nimi, kun jäi ainakin erinomaisen hyvin mieleen.

      Mekin ensin ajateltiin heitellä noita paakkuja vessanpönttöön, mutta sitten jonkun muovittomuusvideon keskustelussa väitettiin, että niitä ei saisi jostain syystä heittää. En jaksanut itse sen kummemmin selvitellä, niin päädyin sitten varmuuden vuoksi laittamaan ne roskiin. Voi myös olla maakohtaista, kun luulisi asian riippuvan siitä, miten viemäriveden puhdistus toimii.

      Suomessahan myydään kans niitä biohajoavia muovipusseja, jotka voisi olla ihan hyviä tuohon tarkoitukseen, vaikka muovia ovatkin. Niitä taas ei ole oikein täällä löytynyt mistään, mutta paperivaihtoehtoja sentään on.

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoinen projekti!

    Hiekka on oma murheenkryynini. Ilman sitä meillä tulisi sekajätettä olemattoman vähän. Meillä on oma kompostori, jonne puuhiekkapissapaakut menee. Valitettavasti Ökoa (ihan sama millä nimellä myyvät, mulle se on aina Öko :D) eivät kaikki tykkää käyttää, joten savihiekkaa on myös tarjolla. Savipaakuille on vessassa oma kannellinen roskis, joka tyhjennetään = pussi viedään roskikseen kun täyttyy.

    Ekologinen, hienojakoinen hiekka olisi toivelistalla. Näyttelystä lähti kokeiluun jamssi- vai maniokkipohjaista hienojakoista "hiekkaa", joka oli musta aivan mainiota, mutta kissat eivät hirveästi innostuneet. Hiekassa on hienoinen ominaistuoksu, joka varmaan käy niiden nenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä jännä juttu, miten kissat ottavat nuo uudet hiekat vastaan. Meillä aloitettiin ensimmäisen kerran noiden biohiekkojen kokeilu jo Suomessa ja silloin ei meinannut millään kelvata Ilmolle. Roopelle taas ei ole ollut koskaan erityisemmin väliä, että mihin aineeseen pissii ja kakkaa - varmaan vessapaperikin kelpaisi :D

      Täällä on tullut ostettua tosi montaa eri hiekkalajia, kun sellaista tosi hyvää ja kohtuuhintaista betoniittihiekkaa on ollut vaikeampi löytää. Olen sitten sekoitellut noita hutiostoksiakin pieniä annoksia betoniittiin mitenkään sen järjestelmällisemmin asiaa miettimättä ja hiljalleen lisännyt noiden biohajoavien hiekkojen määrää. Nyt Ilmokin on viimein sopeutunut noihin ihan hyvin.

      Poista
  3. Kiinnostava ja tärkeä postaus! Tuo lihan purkittaminen on kyllä hyvä idea ja täytyy ehdottomasti kokeilla meilläkin! Aikamoisia herkkuja tuossa videolla valmistui. Ei ihme, etteivät Roope ja Ilmo olleet pysyä villapöksyissään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purkit on jees! Nyt tulee kaupassa mietittyä ruokalistaa sillä ajatuksella, että mistä saisi kissojen käyttöön lisää purkkeja :)

      Poista
  4. Oli nopeaa toimintaa videolla! :D Muovittomuus on yllättävän hankalaa ja hyvä herättäjä siihen, miten paljon me oikeasti muovia kulutetaan. Nuo purkit näyttää tosi näppäriltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kyllä noihin pilkkomisiin aina kuluu aikaa. Editorin nopeutustoiminnallisuus on kiva, kun ajattelin, ettei kukaan jaksa muuten katsoa :)

      Poista