Tittidii. Meille tulee elokuussa uusi perheenjäsen. Se ei ole koira, vaikka henkilökunnalla onkin välillä ollut tuo kummallinen tauti nimeltä koirakuume. Ei, tällä kertaa kyseessä on ihan oikea pikkuihminen!
Vaikka minityyppi loikoileekin vielä henkilökunnan masussa, on hänellä ollut jo oma vaikutuksensa kissojen arkeen. Vielä pari kuukautta sitten naisihminen oli niin huonovointinen, että kömpi se harva yö tai päivä oksentamaan ja sen jälkeen kissojen viereen nukkumaan. Ilmo ja Roope molemmat sopeutuivat heti uudistuneeseen unirytmiin. Ilmo hoiti mielellään yövuoron ja varhaisen aamuvuoron nukkuen huonovointisen henkilökunnan vieressä. Roope taas kävi mieluiten tervehtimässä iltapäiväunilla olevaa ihmistä.
Kun olo huono, kissa on avuksi
Toinen vaikutus on ollut se, ettei mahan päällä voi enää samaan tapaan tassutella! Alkuraskaudessa vatsan seutu oli niin herkkää aluetta, että ihminen kielsi kokonaan sen päällä kiipeilyn. Nyt taas maha on jo sen verran pömppö, että entinen pehmeä tassuttelupatja on muuttunut omituiseksi kumpareeksi. Roope on ollut muutoksesta harmissaan ja ollut ihmisen sylissä aiempaa vähemmän, kun ei ole löytänyt sopivaa asentoa ilman, että saa ensin leipoa masua.
"Höh, kaikkea sitä.. "
Mutta taitaa olla niin, että ne kaikista isoimmat muutokset ovat vasta edessäpäin!
Lopuksi vielä pohdintaa minihenkilön blogi-identiteetistä ja sukulaisuussuhteesta kissoihin. Koska ihminen kutsuu itseään henkilökunnaksi, ajatteli hän ensin, että vauvasta tulisi minihenkilökunta. Totuus taitaa olla kuitenkin se, että kestää vuosi tai pari, ennen kuin kissat ehtivät kouluttaa uuden tyypin tehtävään soveltuvaksi. Toisaalta Roope ja Ilmo ovat välillä varsinaisia kissalapsia, joten vauvasta voisi tulla kissojen pikkuveli? Mutta sitten taas Ilmo on myös selvä setämieskissa, joten jos Ilmoa kutsuukin sedäksi, ei vauva voine olla Ilmon veli?
Setämies Ilmo
Tällaisia tärkeitä ajatuksia ihminen pohtii iltaisin mielessään. Katsotaan, mihin nimitykseen päädymme sitten, kun henkilö saapuu keskuuteemme.
Tämä viikko on ollut tosi jännittävä. Henkilökunta ei olekaan lähtenyt aamuisin eteisen oviaukosta, vaan viettänyt täällä sisällä aikaa. Kuulemma se töihinjuttu on siirtynyt tänne kotioloihin, joten me kissat pääsimme viimein havainnoimaan, että mitäs tärkeää ihminen töissään tekee.
Seuraavassa havaintoja.
Klo 8:00 - Meidän aamupalan aika, jee.
Klo 8:30 - Nyt ihminen istahtaa alas pöydän ääreen. Siinä se jumittaakin useita tunteja samassa asennossa. Meditoi, ehkä? Välillä kirjoittaa jotain sillä samalla naputusjutulla, jolla nämä blogitekstit julkaistaan. Kissana ei kyllä millään jaksaisi koko päivää tuollaista mekaanista samassa paikassa istumista. Istun vieressä tarkkailemassa ja kehrään, koska on niin kivaa, että henkilökunta on kotona.
Ilmon tuoli ja henkilökunnan pallotuoli. Olen muuten itse koristellut tuolini, eikös olekin hieno?
Klo 9:30 - Henkilökunta alkaa puhua itsekseen. Huolestuneena menen juttelemaan henkilökunnalle, että mikäs sillä nyt on. Muutaman miaun jälkeen henkilökunta siirtyy yläkerran huoneeseen suljetun oven taakse! Ei kuulemma pysty muuten keskittymään ja maukuminen kuuluu töihinjuttuun. Mitä ihmettä? Eli johonkin on ilmestynyt salaperäinen aukko, josta kuuluu töihinjuttuun asti?
Klo 10:30 - Hengailen Roopen kanssa puussa. Henkilökunta on ihan tylsää seuraa ja Roope on paras <3
Klo 12:00 - Ihminen syö lounasta, muttei anna meille mitään :( Löydän hitusen jauhelihaa lattialta ja syön sen.
Klo 12:30 - Käyn nuolemassa ruuantähteet pöydältä henkilökunnan silmän välttäessä.
Klo 13:00 - Ovi yläkerran huoneeseen on avautunut, joten hiippailen sisään ja koitan paikallistaa sitä aukkoa, josta pääsisin kurkistamaan sisälle töihinjuttuun.
Aukkoa ei löytynyt, mutta sain taas oman työtuolini ihmisen tuolin vierestä
Klo 13:30 - Nyt ihminen alkaa taas puhua tuijottaen kohti seinää. Liityn mukaan keskusteluun ja sanon oikein pitkään ja kovalla äänellä MIIIIIIII-AAAAAUUUUUUUU, että varmasti kuulevat siitä näkymättömästä aukosta sisään Ilmonkin mielipiteen asioihin! Ja mitä ihmettä, henkilökunta heittää minut ulos huoneesta!! Törkeyksien huipentuma!!
Mau'un pitkään huoneen oven takana närkästyneenä.
Klo 13:45 - Kyllästyn ja lähden Roopen seuraksi alakertaan. Roope on koko tämän ajan hengaillut tyytyväisenä puussaan. Miten joku voikin ottaa noin lungisti näin jännittävän tilanteen?
Klo 16:30 - Herään nokosilta ja käyn kehräämällä muistuttamassa henkilökuntaa, että kohta olisi ruoka-aika. Saankin pian ruokaa ja ihmisetkin alkavat taas käyttäytyä normaalisti. Työpäivä lienee ohi ja reikä töihinjuttuun suljettu.
****
Näinä päivinä on ollut kiva katsella vanhoja kissavideoita. Niinpä me koostettiin niistä video Youtubeen, jossa koitettiin kuvailla sitä, millaisia kissoja me Roopen kanssa oikein ollaan ja mistä jutuista me tykätään. Muutama uusikin pätkä tuota varten kuvattiin, esimerkiksi Roope tuossa alkuvideossa vuorostaan juttelee henkilökunnalle, että on hirvittävä nälkä ja nyt on ihan pakko päästä pöydälle tutkimaan, mitä herkkuja sieltä löytyy.
