lauantai 26. tammikuuta 2019

Kielletty makuuhuone ja kuinka saada kissa pois sängyn alta?

Mimmi ja Alfred kirjoittivat jokin aika sitten mainion postauksen siitä, mitä kaikkea kummallisia sääntöjä ihmiskodissa asuessaan joutuu sietämään.

Meillä yksi säännöistä luokkaa "Täysin typerät" on, että kissojen reviirillä on oleskelukelpoinen huone, jonne ihmiset kieltävät menemästä. Tästä asiasta onkin käyty vuosien varrella monta taistelua. Vuonna 2015 noin 20 viikkoa vanha Ilmo otti niin kovat keinot käyttöön, että ihmiset lopulta heltyivät päästämään makuuhuoneeseen. Saman vuoden marraskuussa muutimme toiseen asuntoon, jossa sielläkin kissojen pääsy huoneeseen yritettiin ensin estää. Tällä kertaa Ilmo ja Roope keksivät, että liukuoven saa helposti avattua tassulla, joten huoneeseen pääsi tuolloinkin sujahtamaan melko helposti.

Vasta kolmannen muuton jälkeen makuuhuone on onnistuneesti pysynyt kissattomana alueena, mikä on ihan hyvä ihmisen mielestä, koska välillä tulee kissa-allergisia vieraita kylään nukkumaan.

Roopelle makuuhuoneeseen pääsemättömyys on nykyisin ihan ok. Alue on tarkistettu ja siellä ei ole ruokaa, miksipä siis turhaan käyttää energiaansa sinne pääsemiseen?


Ilmo ei moista sääntöä edelleenkään sulata ja yrittää vieläkin livahtaa huoneeseen oven avauduttua. Henkilökunta on tähän tottunut ja pysäyttää kissan aikeet isolla "SHHHHHHH" äänellä (sähinä tehoaa yllättävän hyvin). Vieraat taas eivät huomaa nurkassa vaanivaa kissaa ja yllättyvät, kun ovea avatessaan nilkkojen vierestä vilahtaa harmaa pörrösalama sisään. Sisäänpääsyn jälkeen Ilmo sujahtaa sängyn alle piiloon, jottei tulisi heti kannetuksi ulos huoneesta.

"Kissa ei ymmärrä!"


Ilmosta Pyydystä Ilmo sängynalta on hauska leikki. Pari kertaa henkilökunta on onnistunut nappaamaan kissan käsin tai kutsumalla kissaa nimellä. Ilmo on kuitenkin oppinut nopeasti, että kannattaa piiloutua syvemmälle sängyn uumeniin, jotta huoneessaoloaika pitenee.

On kuitenkin yksi keino, jolla Ilmon saa kerta toisensa jälkeen pikaisesti ulos huoneesta. Sen keinon (ja muutama muun ei-niin-toimivan) kuvasimme oheiselle videolle:



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

2 vuotta Australiassa

On jo 2019! Ihminen kirjoitti vuosi Australiassa -postauksen noin vuosi sitten, joten kun jo kaksi vuotta hurahti täyteen, pitänee sarjaa jatkaa osa kakkosella. Tällä kertaa sain myös viimein mukaan otoksia koalasta :D

Sitä ennen pieni kuva-arvoitus ja vastaus blogihiljaisuuteen. Täällä tuli vietettyä uusivuosi, mutta arvaatteko mikä maa on kyseessä (vastaus löytyy postauksen lopusta):

Okei, nyt henkilökunta meni ihan sivuraiteille. Me kissat ei oltu mitään lampaita katsomassa, vaan tutun hoitotädin kissahotellissa

Tammi - toukokuu: Kärvistelyä ja toipumista

Alkuvuodesta oli tuulista. Edellinen määräaikainen työsopimus päättyi joulukuuhun, eikä sitä jatkettu, joten täytyi etsiä uusia hommia. Jossain vaiheessa valvoin jo öitä miettien paluuta Suomeen, kun mikään hakemus ei tuntunut oikein edistyvän minnekään. Toisaalta oli ihan kivakin vain olla, lukea kirjoja, katsoa tv:tä, mietiskellä elämää. Edellinen työrupeama oli aika rankka ja tuntui, että tarvitsin pienen palautumistauon.

Täällä on melko paljon metsäpaloja, tai "bush firejä", kuten paikalliset näitä kutsuvat. Harvemmin taivaalle nousee ihan näin paljon savua













Kävelyllä Rottnest Islandilla
Söpöjä koiria naapuritalon pihalla? Ei, vaan dingoja eläintarhassa
Valkoista hiekkaa pohjoiseen ajaessa Perthistä
Pinnacles -kivimuodostelmien keskellä voisi kuvata scifi-elokuvan

Scifi-teemaa jatkaen samaan elokuvaan voisi kuvata ufoja, jotka ääntäisivät samoin kuin oheisen videon Australian harakka

Kesä - lokakuu: Totuttelua uuteen

Ennen kuin ehdin pakata laukkuni, kissani, ja hypätä lentokoneeseen, tulikin eräänä päivänä soitto, joka käänsi suunnan ja pääsin takaisin töihin. Uudet hommat ovat olleet mieluisia ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen on tuntunut siltä, että tasapaino töiden ja arjen välillä on asettunut kohdilleen. Energiaa on kerrankin jäänyt omille jutuille ja projekteille.

Töihin pääsy oli hyvä, koska samoihin aikoihin Ilmon oksentelut pahenivat ja pelkäsin, että eläinlääkärissä täytyy käydä laajemmissa tutkimuksissa. Eliminaatiodieetti on kuitenkin toiminut hyvin ja kana/kalkkunaruokia syöttäessä ruoka on pysynyt sisällä.

Elokuussa käväisin Suomesssa, tosin ihan liian lyhyen aikaa. Ensi kesäksi olisi haaveissa vähän pidempi loma, kaksi tai kolme kokonaista viikkoa.

Takaisin Australiaan oli kiva palata, vaikka tänä vuonna tuntui, että täkäläinen talvi kesti ja kesti. Vielä lokakuun lopulla hytisin sisällä paksun peiton alla, kun yöt olivat välillä kylmiä ja tuulisia.

Lokakuussa juhlistimme melkein kahta vuotta Australiassa ostamalla ensimmäisen oman huonekalumme: työpöydän. Vuokra-asuntomme täällä on kalustettu ja blogiakin oli kirjoiteltu tähän asti keittiöpöydän ääressä. Kalustettu asunto oli tosi järkevä päätös, koska on ollut useamman kerran mietinnässä muuttaa täältä pois, jos asiat eivät järjesty. Nyt kahden vuoden jälkeen alkaa olla kuitenkin siinä pisteessä, että kaipaa myös jotain omaa ympäristöönsä - omaa sänkyä kaikista eniten!
Keväällä Ilmo ja Roope pääsivät kokeilemaan ikkunavahtikissan elämää, kun vuokrasimme loma-asunnon viikonlopuksi




Joskus voi tulla vastaan kenguru iltakävelyllä
Maisema Perthin lähistöllä olevalta kukkulalta
"Moi!"
Tässä viimein koala! Koalat nukkuvat 20 tuntia päivässä, joten näin ne hereillä vasta neljännellä eläintarhakäynnilläni


"Minkäköhän lehden söisi seuraavaksi?"



Marraskuu:

Ja niin se vuosi taas vierähti.

Marras-joulukuun vaihteessa saimme pysyvän viisumin, joten näyttää siltä, että jäämme koalamaahan oleskelemaan ainakin toistaiseksi. Saa nähdä, mitä kaikkea jännää vuosi 2019 tuo tullessaan!

Kevään kukkaloistoa Kings Parkissa
Hiekkadyyni pohjoisessa Lancelinissa
Onnellisia koiria juoksentelemassa koirarannalla auringonlaskun aikaan (Roope: "Missä kissaranta??? Miksi rantoja tehdään koirille muttei kissoille?" Ilmo: "Miksi koirat olisivat onnellisia jättimäisessä hiekkalaatikossa? Sinne kuuluu tehdä tarpeet"
Palmurivistö Perthin keskustan lähellä


"Meillä ei ole kiire pois. Täällä aurinkoläikkien lämmössä on hyvä olla"










Ps. Se ensimmäisen kuvan lammas oli yksi Uuden-Seelannin 60 miljoonasta.