sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Inventaario-Ilmo

Näin korona-aikaan henkilökunta on alkanut käydä tavallista useammin ruokakaupassa, koska lounaatkin tulee valmistettua itse kotioloissa. Ilmo ei täysin luota henkilökunnan kykyyn ostaa järkeviä asioita ja syödä ensin ne tuotteet, joissa parasta ennen -päivämäärä on menossa vanhaksi. Niinpä kissa on katsonut parhaaksi puuttua tilanteeseen ja tehdä oman laskelmansa siitä, mitä kaikkea jääkaapista löytyy ja mitä ei.

Kun henkilökunta tulee kaupasta kotiin, juoksee Ilmo ensimmäisenä tarkistamaan vuorotellen jokaisen ruokakassin sisällön.
"Kiintoisaa. Purjoa ei olekaan hetkeen ostettu"

"Yksi ja kaksi pakettia jauhelihaa"
Lihaa sisältävät kassit Ilmo tarkastaa erityisellä antaumuksella. 
"Nam, broileria!"
Ruokakassien lisäksi Ilmon täytyy tietysti pysyä perillä siitä, mitä tuotteita jääkaapista on hävinnyt. Kun henkilökunta avaa jääkaapin oven, on kissa salamana alahyllyllä kurkistelemassa ja tekemässä laskelmiaan. 
"Hmm, ai tänne ne lihapaketit piilotettiin"
"Kanamuniakin on vielä jäljellä"
Jostain syystä henkilökunta on harmillisen kärsimätön ja nostaa kissan pois oven välistä, ennen kuin kaikki hyllyt on tarkistettu huolellisesti. Onneksi tilaisuuksia jatkolaskelmille löytyy yleensä päivän aikana useita, kunhan ei vain nuku liian sikeitä päiväunia ja muistaa rynnätä jääkaapille heti, kun henkilökunta avaa oven.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Painajainen mysteeripahvilaatikossa

Näkevätköhän eläimet unia? Ainakin kissoja tarkkaillessa näyttäisi siltä, että Roopella ja Ilmolla on ihan oma unimaailmansa. Kissat liikuttelevat usein jalkojaan nukkuessaan ja joskus myös säksättävät samaan tapaan kuin ulkona pensaissa hyppiville linnuille. Kerran eläinlääkärireissun jälkeisenä yönä Ilmo maukaisi kovaäänisesti Mauuuuu, johon henkilökunta heräsi kykenemättä nukahtamaan enää uudestaan, Ilmon tuhistessa tyytyväisenä vieressä sikeässä unessa.

Tämänkertainen kissavideo kuvattiin jo joskus viime lokakuussa, mutta vaati sen verran editointia, ettei meinannut millään nähdä päivänvaloa - ennen kuin nyt. Minielokuvassa seikkaillaan Ilmon unimaailmassa, jossa kissa löytää olohuoneesta mysteeripahvilaatikon ja sujahtaa sisään... ja kuinkas sitten käykään.
Mysteeripahvilaatikko
Pikku-Ilmosta tuli vielä minimpi!
Elokuvan ohjaajana toimi luonnollisesti Roope. Tässä kissa vahtii, että editoinnin lopputulos täyttää ohjaajan vision ja laatuvaatimukset

Lopuksi sitten itse videoon:


tiistai 9. kesäkuuta 2020

Uusia kiipeilypaikkoja

Jokunen kuukausi sitten paljastimme, että meille tulee elokuussa mini-ihminen. Nyt viimeisellä kolmanneksella ollessa henkilökunnan maha on kasvanut jo sen verran, että sylissä ollessaan Roope on alkanut kiivetä hartioille käyttämällä vatsakumparetta portaana. Pallo on myös jo sen verran pinkeä ja totuttu osa kehoa, etteivät kissan kiipeilyt tunnu samalla tavalla epämiellyttävältä kuin alkuraskaudessa.

Roopen uusi lepopaikka
Kasvavan kumpareen lisäksi meille on ilmestynyt muutama muukin jännittävä kiipeilyteline.

"Joko mennään?"
Molempien kissojen mielestä kuvissa näkyvä vekotin oli oiva viihdyttäjä. Erityisen hauska leikki oli myllertää patjan ja sinisen suojuksen välissä tai olla muuten vaan kyydissä. Valitettavasti vaunukoppa on toistaiseksi piilotettu varaston uumeniin, koska sen verran kovalla käytöllä kapistus oli kissojen toimesta. Jos vauva ei tykkääkään olla vaunuissa, on meillä kaksi innokasta vapaaehtoista odottamassa vuoroaan. Tai ehkä olisi pitänyt hommata tuplarattaat, niin kissat olisivat saaneet itselleen toisen vaunukopan?

"Lisää vauhtia, kiitos!"
Toinen kiipeilyteline on esillä makuuhuoneessa. Roope kävi nuuhkaisemassa huonekalua kerran, muttei muutoin innostunut. Ihmisten isolla patjalla on sentään enemmän tilaa makoilla. Ilmokin kävi tutustumassa sänkyyn, muttei oikein tuntenut oloaan kotoisaksi. Miksi patjan ympärille pitää laittaa aita, jonka kaltereiden välistä ei edes mahdu kulkemaan?
"Yläkerta tarkistettu"
Sen sijaan alaosa on hiirilelujen oivallinen vaanimispaikka.
"Siispä muutan tänne alakertaan ja mini-ihminen voi asua yläkerrassa"

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Piilosilla kissojen kanssa

Toukokuu tulla tupsahti ja henkilökunta on ollut jo kohta kaksi kuukautta lähes pelkästään kotioloissa. Muita ihmisiä ei olla tänä aikana tavattu, mutta tylsyys ei ole siitä huolimatta päässyt iskemään. Jos on ollut liian monta rauhallista päivää perätysten, ovat Ilmo ja Roope järjestäneet ihmisille taukojumppaa availemalla kaapinovia ja käymällä syömässä pöydälle jäätymään jätettyä ruokaa.

Yhteiselon sujuvuuden takaamiseksi kissojen kanssa on tullut leikittyä tavallista enemmän. Samalla on pitänyt keksi uusia tapoja aktivoida, kun alkaa kyllästyttää ne samat vanhat jutut - temppujen tekeminen, herkkujen piilottaminen ja lelujen heittäminen.
Roopen ja Ilmon "antaisitko pliis jo herkkuja" - ilmeet
Nyt viimeisimpänä kokeiltiin leikkiä piilosta ja hippaa. Piilosilla olo sujui ja siitä syntyikin mainio video. Oli hauska katsella jälkikäteen, mitä kameralle tallentui, kun peiton alla lymyillessä ei oikein nähnyt, mitä huoneessa tapahtui.

Hippaleikin idea oli vähän haastavampi selittää kissoille, mutta Ilmo jaksoi siitä huolimatta kävellä yllättävän sinnikkäästi keittiösaarekkeen ympäri kävelevän henkilökunnan perässä.



Nyt täälläkin tuli viikonlopun aikana tiedote, että rajoituksia höllätään ja elämä alkaa palata takaisin kohti normaalimpaa. Toivotaan, että virus saataisi pysymään kurissa eikä leviäminen enää kiihtyisi.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Kissakestävin sohva?

Onko kissan omistaminen huonekalujen tuho? Miten sisustaa kissaperheen koti? Mikä sohvamateriaali on kaikista kynnenkestävin? 

Näihin asioihin etsin itsekin vielä vastausta, vaikka jo 5,5 vuotta olemme kahden ehtiväisen somalikissan kanssa asustaneet. Sohvakangasasiantuntemusta minulla on hyvin vähän, mutta omakohtaisia kokemuksia roppakaupalla.

Siispä aika paljastaa synkkiä salaisuuksia meidän menneistä huonekaluostoksista:

Sohva numero 1
Kissat hankittuamme olimme vasta pari vuotta aikaisemmin muuttaneet mieshenkilökunnan kanssa yhteen, ja asuntomme oli enimmäkseen sisustettu opiskeluaikoina tehdyillä hankinnoilla. Näitä peruja oli myös alla oleva ruskea sohva.


Ennen kissojen kotiutumista luin tietoutta siitä, miten välttää raapimisjäljet huonekaluissa. Ostimme ison raapimispuun ja horisontaalisuunnassa raavittavan raapimislaudan. Päätimme leikata kissojen kynnet säännöllisesti.

Oli vaikeaa löytää vanhaa kuvaa, jossa näkyisi koko huoneen huonekalujen sijainti, mutta oikealla sohvassa melkein kiinni oli raapimispuu, ja sohvan edessä raapimislauta. Lisäksi keittiössämme oli toinen raapimispuu
Sitten kotiin muutti kaksi erittäin aktiivista somalipentua. Raapimispuuta raavittiin. Raapimislautaa raavittiin. Ja sohvaa vasta raavittiinkin!

Voiko Roopea ja Ilmoa asiasta moittia? Kun kangasta tarkemmin katsoo, on siinä aivan ihastuttavan ulkonevia kuteita, joihin saa kivasti kynsillä tarrattua kiinni. Skriits skraats. Riivittävän raapimiskelpoista pintaa löytyy sekä nollan, 90 ja 45 asteen kulmissa. Täydellinen kohde kynsien teroittamiseen.

Roope <3 sohva
Muutaman viikon yritimme aktiivisesti estää raapimista. Taisimme ostaa jotain sohvaan levitettävää pahanhajuista tököttiäkin. Turhaan. Raapimisvietti voitti.  Kissoja ei voinut joka hetki vahtia. Hiljalleen me ihmiset luovutimme. Piti käydä töissä, elää elämää eteenpäin. Sohva rapistui salakavalasti, vähitellen. Aluksi raapimisesta ei jäänyt kovin näkyviä jälkiä, mutta kun kynnet upposivat samaan kohtaan uudelleen ja uudelleen, oli huonekalu noin kahden vuoden jälkeen huonossa kunnossa. Osin kangas oli kokonaan puhkiraavittu ja sisusta repsotti ulos. Lopulta ruskea ystävämme lähti jatkokäsittelyyn kerrostalopihan jätteenkeräyslavalle.

Rest in peace, sohva numero 1.

Mitä opin?

Kun kangas on tarpeeksi mukavaa raavittavaa, mikään mahti maailmassa ei estä kissaa raapimasta. Isoja, erottuvia kankaan kuteita on sohvahankinnoissa välteltävä kuin koronaa konsanaan!

Sohva numero 2, jota emme koskaan ostaneet
Vuoden 2015 lopulla muutimme toiseen asuntoon ja siinä vaiheessa tuli ajankohtaiseksi uusia sisustusta. Halusimme molemmat uusia sohvan, mutta muuton jälkeen rahat olivat tiukilla ja tarkoituksena oli satsata huonekaluun vähän enemmän, joten viivytimme ostopäätöstä. Tällöin tuli kuitenkin kierrettyä useampi huonekaluliike läpi ja kyseltyä asiantuntijoilta, mikä sohvakangas olisi sopiva valinta kissaperheeseen.

Myyjien lausunnoissa oli ristiriitoja. Eräskin myyjä suositteli kangasta, jota toinen ei missään nimessä olisi suositellut, koska pohjaväri oli eri kuin pintaväri ja sen vuoksi naarmut olisivat näyttäneet erityisen ikäviltä. Kaikki taisivat olla yhtä mieltä siitä, ettei täysin kynsikestävää kangasta välttämättä ole. Mitä isompi Martindale-luku, sitä kestävämpi kangas, mutta yleensä myös kalliimpi hinta. Kannattaa laskeskella, olisiko sittenkin parempi panostaa sohvaan, jossa verhoilu on helposti vaihdettavissa. Yleisesti ottaen kuulimme samaa mitä jo osittain opimme sohva ykkösen kanssa - mitä sileämpi ja tiiviimpi kangas, sen parempi.

Sopivaa kangasta etsiessämme koitimme myös vertailla vaihtoehtoja nojatuoliimme (alla olevassa kuvassa).



Samoihin aikoihin kun sohva numero 1 sai runtuun vasemmalta ja oikealta, sinisessä, myöskin opiskeluajoilta peräisin olevassa nojatuolissamme, ei ollut jäljen jälkeä. En osaa oikein sanoa, mitä materiaalia tuo kangas on. Ehkä jotain polyesteri-mikrokuituhommaa? Kissan kynnet se kesti erinomaisesti.


Sohva numero kakkosta emme koskaan ehtineet ostaa, koska vuoden 2016 alussa käynnistyi projekti Australiaan muutto.

Mitä opin?

Kannattaa jutella useamman sohvamyyjän kanssa sopivasta kangasvalinnasta. Martindale -luvun on hyvä olla iso, tai kankaan vaihdettava. Tiivis mikrokuituhomma kankaana pelittää hyvin.

Sohva numero 3 - nahkaa!
Jos sileä ja vähäkuteinen on hyvä, löytyisikö paras sohvaverhoilu kissatalouteen nahasta? Tätä pääsimme kokeilemaan ensimmäisessä Australian asunnossamme.
Kalustettuna vuokratun asumuksemme sohva
Olin kuullut lähinnä huonoja kokemuksia yhdistelmästä kissat ja nahkasohva. On totta, ettei nahkaan helposti jää jälkiä, mutta sitten kun niitä jää, niitä ei oikeastaan saa poistettua. Kissojen ei varsinaisesti tee mieli raapia nahkaa, mutta saattavat silti käyttää sohvaa ralliratana tai leluvarastona ja noina hetkinä naarmuja tulee helposti.

Siispä jo ennen kun Ilmo ja Roope saapuivat perille, kävimme ostamassa huopia ja lakanoita, joilla peitimme visusti koko sohvan. Asunnon oli tarkoitus olla väliaikainen noin kuudeksi kuukaudeksi, mutta viihdyimme lopulta melkein kolme vuotta. Koko tuon ajan sohva oli peiteltynä ja sisustussilmää särki.
... tämä tilkkutäkkiversio sohvasta tuli hyvin tutuksi
Suojelu kannatti - sohva säästyi ehjänä. Kierrätin ja pesin lakanoita säännöllisin väliajoin ja sen ajan kun sohva oli paljaana, kissat olivat makuuhuoneessa. Yhden ainoan kerran Ilmo pääsi juoksentelemaan sohvalle ja jo tuosta kerrasta tuli muutama hentoinen naarmu. Se vahvisti päätöstä, että peittäminen oli ehdottomasti ollut tarpeen.

Nahkaverhoiluissakin on eroja. Mitä vahvempi julkitilakäyttöön suunniteltu nahka, sitä paremmin se todennäköisesti kestäisi kynnen jäljet. Sen sijaan erityisesti kaikenlaisia tekonahkaviritelmiä kannattaa vältellä viimeiseen saakka. Tästä hyvänä esimerkkinä meidän polyuretaani-mitälie-"nahkaa" olevat keittiönpöydän tuolit, jotka eivät säästyneet aivan yhtä hyvin kuin tuo sohva.
Tältä näyttää meidän ruokapöydän tuolit neljän vuoden jälkeen... Alunperin tuoli kuului yllä mainitun kalustetun asunnon sisustukseen, mutta öööm, jostain syystä päädyimme hankkimaan vuokranantajalle uudet tuolit :D Ihan omatoimisesti... ja nämä taas ovat edelleen meillä käytössä, tosin eivät todennäköisesti enää pitkään.
Mitä opin?

Nahkasohvat tai -tuolit eivät ole meidän juttu sisustuksessa ollenkaan, missään muodossa. Peittäminen on paras keino suojella huonekalua kissan kynsiltä.

Sohva numero 4 - ensimmäinen yhteinen sohvahankinta
Näiden kaikkien kokemusten jälkeen muutimme kalustamattomaan asuntoon Australiassa helmikuussa 2019. Jouduimme hankkimaan kaikki huonekalut jääkaapista lähtien, joten tähtäin kääntyi suuntaan halpa, ei välttämättä niin laadukas.

Suomessa sohvakaupassa ollessa tuntui, että kaupan mallipäällyskangas täytyy vaihtaa johonkin parempaan. Täällä ei jostain syystä tyrkytetty eri kangasvaihtoehtoja - ehkä syrjäisen sijainnin vuoksi sohvan verhoilussa kestäisi pitkään? Päädyimme lopulta ostamaan mallikappaleena olleen sohvan, jonka saimme myös todella halvalla ja samana päivänä kotiinkuljetettuna, vaikka oli sunnuntai.

Myöskin tällä kertaa laitoimme raapimispuun sohvan lähelle ja samoin raapimislaudan (kuvassa vasemmalla näkyy sohvan vasemman puolen edessä). Ehkä kissojen ikäkin on ollut apuna, mutta erityisesti Roope on oppinut tosi hyvin raapimaan puuta ja lautaa sohvan sijaan.


Ilmo koittaa edelleen raapia sohvaa, mutta hyvin satunnaisesti. Varsinkin tuo käsinoja oli Ilmon mieleen, joten se päädyttiin lopulta päällystämään (kiitos anopille Marimekon kankaasta ja muotoon ompelusta!) ja raapiminen loppui siihen.


Kangasvalinta oli myös ihan osuva. Jonkin verran tuossa on erottuvia kuteita, mutta ovat aika pieniä, ja yleisesti otaen kangas ei ollut läheskään niin raavittavan tuntuinen, kun monet muut kaupan kankaista. Kissankarvat eivät jumahda tuohon kiinni (kuten saattaisi esim. samettiin) ja vaalea väri myös takaa sen, etteivät karvat näy kovin hyvin.


Jonkin verran sohvan yksi kulma on ottanut osumaa raapimisista, mutta tuokaan ei vielä niin pahalta näytä. Langanpätkät voisi halutessaan pujotella takaisin piiloon. Muutoin kangas on kestänyt yllättävän hyvin tuon vähän päälle vuoden ajan, mitä se on ollut käytössämme. Toivotaan sohva neloselle useita tulevia vuosia yhtä hyvinvoivana!

Siinä kaikki sohvista. Olisi kiva kuulla muidenkin vinkkejä ja kokemuksia sohvaostoksista, mikä on toiminut kissojen kanssa ja mikä ei?

lauantai 11. huhtikuuta 2020

Näkymätön seinä -haaste

Somessa on viime viikkoina ja kuukausina kiertänyt hauskoja estehaasteita, nyt viimeisempänä Pikkupetojenkin toteuttama vessapaperihaaste. Koska meillä on vessapaperi vähissä eikä olla nähty sitä kaupassakaan moneen viikkoon, päätettiin toteuttaa sen sijaan näkymätön seinä -haaste.

Ideana haasteessa on vetää muovikelmua oviaukkoon ja antaa kissojen pähkäillä, kuinka moisesta viritelmästä selviytyy toiselle puolelle. Kameran takaa oli kiinnostavaa tarkkailla, kuinka Roope ja Ilmo reagoivat makuuhuoneen oviaukkoon yllättäen ilmestyneeseen seinään.

Ensimmäisen kerran kokeilimme estettä maaliskuun lopulla. Koska video jäi tuolloin julkaisematta, testasimme pari viikkoa myöhemmin, muistavatko kissat toisella kerralla, kuinka muovikelmuesteestä pääsikään lävitse. Hienosti pojat muistivat!

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Vauvauutisia!

Tittidii. Meille tulee elokuussa uusi perheenjäsen. Se ei ole koira, vaikka henkilökunnalla onkin välillä ollut tuo kummallinen tauti nimeltä koirakuume. Ei, tällä kertaa kyseessä on ihan oikea pikkuihminen!

Vaikka minityyppi loikoileekin vielä henkilökunnan masussa, on hänellä ollut jo oma vaikutuksensa kissojen arkeen. Vielä pari kuukautta sitten naisihminen oli niin huonovointinen, että kömpi se harva yö tai päivä oksentamaan ja sen jälkeen kissojen viereen nukkumaan. Ilmo ja Roope molemmat sopeutuivat heti uudistuneeseen unirytmiin. Ilmo hoiti mielellään yövuoron ja varhaisen aamuvuoron nukkuen huonovointisen henkilökunnan vieressä. Roope taas kävi mieluiten tervehtimässä iltapäiväunilla olevaa ihmistä.

Kun olo huono, kissa on avuksi
Toinen vaikutus on ollut se, ettei mahan päällä voi enää samaan tapaan tassutella! Alkuraskaudessa vatsan seutu oli niin herkkää aluetta, että ihminen kielsi kokonaan sen päällä kiipeilyn. Nyt taas maha on jo sen verran pömppö, että entinen pehmeä tassuttelupatja on muuttunut omituiseksi kumpareeksi. Roope on ollut muutoksesta harmissaan ja ollut ihmisen sylissä aiempaa vähemmän, kun ei ole löytänyt sopivaa asentoa ilman, että saa ensin leipoa masua.

"Höh, kaikkea sitä.. "
Mutta taitaa olla niin, että ne kaikista isoimmat muutokset ovat vasta edessäpäin!

Lopuksi vielä pohdintaa minihenkilön blogi-identiteetistä ja sukulaisuussuhteesta kissoihin. Koska ihminen kutsuu itseään henkilökunnaksi, ajatteli hän ensin, että vauvasta tulisi minihenkilökunta. Totuus taitaa olla kuitenkin se, että kestää vuosi tai pari, ennen kuin kissat ehtivät kouluttaa uuden tyypin tehtävään soveltuvaksi. Toisaalta Roope ja Ilmo ovat välillä varsinaisia kissalapsia, joten vauvasta voisi tulla kissojen pikkuveli? Mutta sitten taas Ilmo on myös selvä setämieskissa, joten jos Ilmoa kutsuukin sedäksi, ei vauva voine olla Ilmon veli?

Setämies Ilmo
Tällaisia tärkeitä ajatuksia ihminen pohtii iltaisin mielessään. Katsotaan, mihin nimitykseen päädymme sitten, kun henkilö saapuu keskuuteemme.

perjantai 20. maaliskuuta 2020

Ilmo etätöissä

Ilmo kertoo: 

Tämä viikko on ollut tosi jännittävä. Henkilökunta ei olekaan lähtenyt aamuisin eteisen oviaukosta, vaan viettänyt täällä sisällä aikaa. Kuulemma se töihinjuttu on siirtynyt tänne kotioloihin, joten me kissat pääsimme viimein havainnoimaan, että mitäs tärkeää ihminen töissään tekee.

Seuraavassa havaintoja.

Klo 8:00 - Meidän aamupalan aika, jee.

Klo 8:30 - Nyt ihminen istahtaa alas pöydän ääreen. Siinä se jumittaakin useita tunteja samassa asennossa. Meditoi, ehkä? Välillä kirjoittaa jotain sillä samalla naputusjutulla, jolla nämä blogitekstit julkaistaan. Kissana ei kyllä millään jaksaisi koko päivää tuollaista mekaanista samassa paikassa istumista. Istun vieressä tarkkailemassa ja kehrään, koska on niin kivaa, että henkilökunta on kotona.

Ilmon tuoli ja henkilökunnan pallotuoli. Olen muuten itse koristellut tuolini, eikös olekin hieno?

Klo 9:30 - Henkilökunta alkaa puhua itsekseen. Huolestuneena menen juttelemaan henkilökunnalle, että mikäs sillä nyt on. Muutaman miaun jälkeen henkilökunta siirtyy yläkerran huoneeseen suljetun oven taakse! Ei kuulemma pysty muuten keskittymään ja maukuminen kuuluu töihinjuttuun. Mitä ihmettä? Eli johonkin on ilmestynyt salaperäinen aukko, josta kuuluu töihinjuttuun asti?

Klo 10:30 - Hengailen Roopen kanssa puussa. Henkilökunta on ihan tylsää seuraa ja Roope on paras <3



Klo 12:00 - Ihminen syö lounasta, muttei anna meille mitään :( Löydän hitusen jauhelihaa lattialta ja syön sen.

Klo 12:30 - Käyn nuolemassa ruuantähteet pöydältä henkilökunnan silmän välttäessä.

Klo 13:00 - Ovi yläkerran huoneeseen on avautunut, joten hiippailen sisään ja koitan paikallistaa sitä aukkoa, josta pääsisin kurkistamaan sisälle töihinjuttuun.

Aukkoa ei löytynyt, mutta sain taas oman työtuolini ihmisen tuolin vierestä
Klo 13:30 - Nyt ihminen alkaa taas puhua tuijottaen kohti seinää. Liityn mukaan keskusteluun ja sanon oikein pitkään ja kovalla äänellä MIIIIIIII-AAAAAUUUUUUUU, että varmasti kuulevat siitä näkymättömästä aukosta sisään Ilmonkin mielipiteen asioihin! Ja mitä ihmettä, henkilökunta heittää minut ulos huoneesta!! Törkeyksien huipentuma!!

Mau'un pitkään huoneen oven takana närkästyneenä.

Klo 13:45 - Kyllästyn ja lähden Roopen seuraksi alakertaan. Roope on koko tämän ajan hengaillut tyytyväisenä puussaan. Miten joku voikin ottaa noin lungisti näin jännittävän tilanteen?

Klo 16:30 - Herään nokosilta ja käyn kehräämällä muistuttamassa henkilökuntaa, että kohta olisi ruoka-aika. Saankin pian ruokaa ja ihmisetkin alkavat taas käyttäytyä normaalisti. Työpäivä lienee ohi ja reikä töihinjuttuun suljettu.

****

Näinä päivinä on ollut kiva katsella vanhoja kissavideoita. Niinpä me koostettiin niistä video Youtubeen, jossa koitettiin kuvailla sitä, millaisia kissoja me Roopen kanssa oikein ollaan ja mistä jutuista me tykätään. Muutama uusikin pätkä tuota varten kuvattiin, esimerkiksi Roope tuossa alkuvideossa vuorostaan juttelee henkilökunnalle, että on hirvittävä nälkä ja nyt on ihan pakko päästä pöydälle tutkimaan, mitä herkkuja sieltä löytyy.

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Kissat vuokra-asunnossa

Kissojemme 5-vuotisen elämäntaipaleen ajalle mahtunut yhteensä neljä eri asuntoa ja kaksi eri asuinmaata. Monet asunnonomistajat suhtautuvat epäilevästi karvaisiin ystäviin, joten katon löytäminen pään päälle ei ole ollut aina niin mutkatonta kuin kissattomana. Tähän postaukseen olen koonnut vinkkejä asunnon löytämiseen kissan kanssa perustuen omiin kokemuksiin sekä Suomessa että Australiassa.

Millainen asunto on sopivin kissoille? 


Asuntoilmoituksia selaillessa tulee yleensä ensin tarkistettua se, mainitaanko lemmikkien pidosta mitään. Lemmikkieläimet sallivia ilmoituksia on Helsingissä pieni vähemmistö ja täällä Perthissä vain muutama hassu asunto koko kaupungissa. Siksi kannattaa ottaa tarkastelun kohteeksi myös ilmoitukset, joissa kissojen tuontia ei ole erikseen kielletty tai sallittu. Jos olet muutoin sopiva vuokralainen, on ihan hyvä mahdollisuus saada asunto vuokralle kissankin kanssa, toki riippuen paljon muista samanaikaisista hakijoista.

Hinnan, sijainnin ja muiden itselle tärkeiden kriteerien lisäksi kannattaa arvioida, onko asunto ylipäätään kissoille soveltuva. Ainakin seuraaviin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota:

Lattiamateriaali

Asunnosta kannattaa tarkistaa lattiamateriaali. Materiaaleista muovimatto, vinyyli, laminaatti, linoleum ja laatta ovat kestävimpiä vaihtoehtoja kissojen kanssa. Parketeilla on eri kovuusarvoja ja mitä pienempi ns. Brinell-arvo on, sitä herkemmin lattiaan tulee naarmuja. Asuimme ennen kissoja asunnossa, jossa oli tumma, kovin pehmeän oloinen parketti, johon oli tullut pelkästä ihmisten normielämisestä melko ikävän näköisiä naarmuja - en olisi uskaltanut tuohon asuntoon ottaa kissoja ja lemmikkieläinten pito olikin siinä kielletty. Jos parketti on yhtään kovempaa laatua, niin parketillisessa asunnossakin voi mainiosti asua kissojen kanssa. Jos kissa on aktiivinen, kannattaa kuitenkin suojata lattia matolla niistä kohdista joissa kissa juoksee ja jarruttaa, koska noissa tilanteissa puuhun voi jäädä pintanaarmuja.

Australiassa erittäin yleinen kokolattiamatto on siinä mielessä hyvä, että kissat tykkäävät raapia mattoa ja jättävät helpommin huonekalut rauhaan, eivätkä kynnet jätä mattoon jälkeä. Huono puoli taas on työläämpi puhtaanapidettävyys ja karvojen tarrautuminen mattoon. Karvamattojen kanssa kannattaakin hankkia lemmikkieläinkäyttöön soveltuva imuri, jolla karvat saa kunnolla irti matosta omia hermoja menettämättä.

Lattiamateriaalin värillä on myös väliä. Mikäli mahdollista, kannattaa suosia väriä, joissa kissan karvat eivät erotu niin selvästi. Roopen ja Ilmon kanssa vaalea lattia toimii kaikista parhaiten, kun taas tummaa vasten pienikin määrä karvaa näkyy ikävästi.

Suomessa molemmissa asumuksissamme oli parketti, jota suojasimme isoilla matoilla
Tapetit

Seinien osalta kannattaa huomioida se, että osa aktiivisista kissaroduista rakastaa tapettien repimistä. Roopen ja Ilmon äidillä oli muistaakseni tähän taipumusta, joten olemme varmuuden vuoksi kiertäneet aina tapetoidut vuokra-asunnot kaukaa. Roope rakastaa teippien repimistä irti pahvilaatikoista, joten epäilen, että kissa riipisi mielellään myös repsottavia tapetteja irti seinästä.

Parveke, ikkunat

Parveke ja ikkunat kannattaa tarkistaa. Voiko asuntoa tuulettaa siten, että kissat eivät pääse karkaamaan ikkunasta ulos? Jos ei voi, oletko valmis siihen, että joudut aina asuntoa tuulettaessasi laittamaan kissat oven taakse toiseen huoneeseen, tai voiko ikkunoihin asentaa verkot? Ensimmäisessä vuokra-asunnossamme kissojen kanssa oli ranskalaiset ikkunat, jotka käytännössä aina avautuvat niin avoimeksi, että kissat olisivat mahtuneet livahtamaan välistä ohi kiitävien lintujen perään. Noiden ikkunoiden kanssa piti olla tosi varovainen ja ruuvasimmekin varmuudeksi keittiöstä pois kokonaan ikkunan avaajat, ettei kukaan vahingossakaan avaa ikkunaa.
Kauniit ikkunat joo, mutta kissojen kanssa erittäin epäkäytännölliset










Kissat viihtyvät lämpiminä aikoina hyvin parvekkeella, mutta sen tulisi olla lasitettu tai verkotettu. Kissa keksii helposti reitin korkean aidan yli ja mahtuu yllättävän pienistä raoista, joten avoimelle parvekkeelle kissa on parempi viedä valjaissa.


Kun sopiva asunto on löytynyt


Potentiaalisen kodin löydyttyä on aika sopia näytöstä. Kissoista kannattaa mainita mahdollisimman pian, muttei välttämättä ihan ensimmäisenä. Meidän taktiikka on ollut mennä paikalle, tarkastaa asunto, jutella mukavia välittäjän kanssa ja sen jälkeen kysyä, onko pari mukana muuttavaa kissaa ok. Välittäjät osaavat usein sanoa suoraan, onko asunnon omistaja suosiollinen kissoja kohtaan, tai jos ei, voivat yleensä selvittää asian ennen asuntohakemuksen kirjoittamista.

Jos asunnonhaku ei heti tärppää, ei kannata lannistua. Meille haastavin tilanne oli saada ensimmäinen asunto vuokrattua Perthistä, koska olimme omituisia suomalaisia, kahden kissan kanssa liikenteessä ja halusimme vuokrata kalustetun asunnon. Kävimme katsomassa reilusti yli kymmentä asuntoa ja useammassa kohteessa välittäjän kommentti oli "Ai, miten kissat pärjäävät kerrostalossa, kun niidenhän kuuluu ulkoilla pihalla?", tai muuten vaan pyöriteltiin silmiä. Täällä on myös joissakin talonyhtiösäännöissä kielto, ettei koko kerrostaloon saa tuoda lemmikkieläimiä.

Lopulta kuitenkin löysimme mukavan välittäjän ja asunnon, jonka omistajalle kissat olivat ok. Oli aika lähettää asuntohakemus.

Ensimmäinen vuokra-asunto Perthissä. Kissan kanssakin voi päästä oikein mukavaan asuntoon, kunhan on tarpeeksi sinnikäs ja pitää huolen siitä, että asunto on samassa kunnossa myös poismuuton aikaan. 
Asuntohakemuksen väsääminen

Asuntohakemuksessa kannattaa olla tietysti rehellinen, ketä asuntoon on muuttamassa. Täällä Australiassa vuokra-asunnot käydään tarkastamassa kolmen kuukauden välein, joten eläimen salakuljettamisesta asuntoon jäisi hyvin nopeasti kiinni. Hakemuksessa kannattaa myös kertoa lisätietoja kissasta. Täällä olemme kirjoittaneet ihan erillisen, lyhyehkön kirjeen asuntohakemuksen kylkeen, jossa kerroimme tarkemmin itsestämme, miksi haemme asuntoa, jne. Kirjeessä oli oma kappaleensa omistettu kissoille, joka kuului näin:

If we were to be successful in our application, we would also be bringing with
us our two Somali cats. They have lived their whole lives indoors, are
well trained and leave no marks. As our attached references can testify, they
have stayed with us in our current fully furnished apartment in [osoite tähän] for 2.5 years with no issues whatsoever. We are also open to discussing any additional bond arrangements should you so wish.

Ausseissa on yleensä pakollista antaa suosittelijoiden yhteystiedot vuokra-asuntoa hakiessa. Suosittelijoihin myös otetaan yhteyttä, joten erityisesti lemmikkien omistajana on hyvä olla esimerkiksi edellisen vuokranantajan yhteystiedot varmuuden vuoksi, jotta voi pyytää suosittelemaan tarvittaessa. Samoin 'pet bond' eli lemmikkieläinten vuoksi maksettava ylimääräinen vakuusmaksu on täällä yleinen käytäntö (yleensä n. 250 dollaria). Jos tuntuu, että Suomessa on hankaluuksia löytää asuntoa eläimen kanssa, voi suosittelijasta ja erillisestä kirjeestä olla myöskin apua ja eipä niistä ainakaan koskaan haittaa ole. Varsinkin jos asuntoa vuokraa välittäjä, voi kirjallisista lisätiedoista hakemuksen yhteydessä olla hyötyä, jotta omistajakin saa paremman kuvan, kuka asuntoa on hakemassa.

Me myös laitoimme hakemukseen pari kuvaa kissoista, toinen niistä oli tämä kuva:
Pieniä ja söpöjä, mitäpä pahaa tällaiset karvakääryleet voisi asunnolle tehdä?

Siinä meidän kokemuksia vuokra-asuntomarkkinoilla. Mielelläni kuulen kommenttikentässä, mikäli unohdin kertoa jotain oleellista. Pitänee joskus vielä kirjoittaa osa kaksi meidän huonekaluhankinnoista. Niistäkin on nimittäin tullut opittua yhtä jos toistakin... 

torstai 13. helmikuuta 2020

Kissaveljesrakkautta

Huomenna on kuulemma ystävien päivä. Sen vuoksi henkilökunta on hössöttänyt tällä viikolla ja koittanut hirveästi taltioida kameralle meidän pesuhetkiä. Kuulemma ollaan muka niin söpöjä, kun on iltapesut käynnissä.
Ilmo Roopen pestävänä oikealla
Varsinkaan nuorempina kissoina ei tykätty ollenkaan, kun ihminen koitti kuvata meidän peseytymistä. Nyt vanhempina ei oikein jakseta enää moisesta hermostua, vaikka kieli olisikin juuri toisen korvassa.
Ja välillä vaihtuu vuorot
Ja sitähän se on, kissaystävyys. Hienoja ja vähän vaikeampiakin hetkiä. Yhteisiä leikkejä, herkkuja, vierekkäin nukkumista. Toiselta ruuan varastamista, karvat pöllyten painimista, pitkiä hurinamatkoja pimeydessä. Hellyyttä, haleja ja huolehtimista.
Yhdessä jo vuodesta 2014
Toivottavasti meidän yhteinen kissataival jatkuu vielä monen monta vuotta!

Lopuksi tämän videon myötä toivotamme hyvää ystävänpäivää kaikille ruudun toisella puolella asustaville kissa- ja kissaihmisystäville.

lauantai 25. tammikuuta 2020

Elämää puhelimen lävitse

Hyvää alkanutta vuosikymmentä! Meillä joulu ja uusivuosi sujui rauhallisissa merkeissä vieraiden kanssa ja samaa näyttävät myös puhelimella loppu- ja alkuvuonna tallennetut kuvat.

Muun muassa tällaisia ollaan touhuiltu viime päivinä.









Lokakuisen kirppuuepisodin jälkeen Roope ja Ilmo välttelivät pitkään kirppumyrkyllä suihkutettuja raapimispuita. Ilmo keksi sitten itselleen uuden lepopaikan olohuoneen sohvan selkänojalta. Uusi makuupaikka on säilyttänyt suosionsa kirppumyrkyn haihduttuakin ja raapimispuun muuttuttua takaisin kissojen kelpuuttamaksi asumukseksi.


Välillä voi loikoilla näinkin mukavasti sohvatyynyjen väliin jäävässä pienessä rakosessa. Juuri sopivasti kissan mittainen.


Roopen mielestä kesäpäivinä on parasta maata kylmää kivilattiaa vasten. Siitä herää myös sopivasti ihmisjalkojen töminään, kun kävelevät ohitse keittiöön laittamaan ruokaa.


Ilmo pohtii, että mikäköhän illallinen sieltä on tänään tulossa.


Ihan koko lomaa ei sentään vietetty sisätiloissa. Suomivieraiden kanssa tehtiin pieniä reissuja ja käytiin muun muassa katsomassa Australian eläimistöä. Heirissons-saaren kengurulle oli syntynyt pikkukengu <3


Caversham-puistossa oli virkeitä koaloita, joille ei tosiaan juotettu pullosta vettä. Metsäpalojen aikaan somessa meni viraaliksi useita kuvia, joissa juotetaan koaloille vettä juomapulloista. Koala voi kuitenkin vetää tällä tyylillä vettä keuhkoihinsa ja ilmeisesti jokin yksilö oli tähän kuollutkin :/ :/ :/ Some ja ihmiset, huokaus.


Koko pulloepisodia ei tietysti olisi edes ollut ilman itärannikon valtavan laajalle levinneitä metsäpaloja, joita täälläkin seurattiin huolestuneina ja surullisina uutisista. Sydäntä särki, miten suurta tuhoa paloista aiheutui luonnolle ja eläimille. Täällä länsirannikolla tulipaloja ei onneksi juurikaan ollut ja sää pysyi suhteellisen viileänä joulun ajan. Itärannikoltakin tuuli puhalsi savut itään ja kakkoon, joten täällä n. 3 000 - 5 000 kilometrin päässä ei kärsitty edes savuhaitoista. Australia on iso manner. Huolestuttaa kuitenkin kovasti ilmaston lämpeneminen ja muutos, mitä kohti ollaan menossa. Voi olla, että tulevina vuosina on länsirannikon vuoro palaa, jos tähän hommaan ei saada jotain tolkkua.


No, lopuksi vielä kevyempiin aiheisiin - kuvassa veikeä lisko, joka nähtiin Rottnest -saarella.


Ja vielä yksi kuva Ilmosta ja Roopesta. Kissat ovat olleet tosi hyvissä väleissä nyt pitkään ja sellaista veljellistä painiakin on ollut paljon vähemmän kuin joskus aikaisempina vuosina. Tässä bestikset nukkumassa vierekkäin.