perjantai 25. syyskuuta 2015

Kauraleipää ja muovipusseja

Roope-kisu on osoittanut viime päivinä kasvaavaa kiinnostusta ihmisten ruokia kohtaan. Muutama viikko sitten ihmisen leivältä vietiin paistettu kananmuna, jota hurja saalistaja kannisteli muristen ympäri keittiötä. Samoin kananmunan alla oleva leipä ja avoin voirasia ovat herättäneet Roopessa suurta halua vähän maistella.

Toinen, vähemmän ravitseva intohimon kohde Roopelle on ollut muovipussit, erityisesti niiden pureskelu. Jos jostakin sattuu repsottamaan muovipussi, on Roope-kisu innolla repimässä pussiin reikiä ja pahimmillaan syömässä pussia. Henkilökunta on koittanut piilottaa kaikki pussit ja syöttää isompia ruoka-annoksia siinä pelossa, että kissaparalla onkin vain nälkä ja muovipussit ovat talossa heti raksujen ja lihan jälkeen maistuvinta ruokaa.

Tänään kävi kuitenkin moka, kun henkilökunta unohti keittiönpöydälle pussillisen Sinuhe-kauraleseleipää. Kotiin tullessa ensimmäinen havainto oli eteisen lattialla yksinään makoileva tyhjä pussi, kun vielä aamulla pussissa oli ollut lähes kokonainen reikäleivänpuolikas.



Henkilökunnan ensimmäinen ajatus oli, että minkäköhänlainen ripuli kokonaisen leivän syömisestä tulee ja toinen, että nyt niiden ruoka-annokset ovat kyllä tosissaan olleet liian pieniä.

No, sattui kuitenkin niin onnellisesti, että leipä löytyi lopulta keittiön lattialta, joskin hieman raadeltuna. Ei ollut maistunutkaan Sinuhen kauraleipä kissoille.



Henkilökunta kokosi lattialle jätetyn leipäpalapelin nähdäkseen, kuinka monta palaa oli kadonnut parempiin suihin. Leivästä oli syöty ennen kissojen väliintuloa suunnilleen kuvassa näkyvän palan verran, joten kovin suuri osuus kissoille ei ollut maistunut. Henkilökunta ei kuitenkaan muista haukanneensa leivästä suoraan palasia, joten luultavasti röpelöinen reuna on kisujen aikaansaamaa.




Jatkossa leivät pysyvät visusti piilossa ja Roopelle täytynee jättää päivän ajaksi jotain muuta viihdykettä - vaikka sitten saalistettavia raksuja raksupalloon.

"Ensi kerralla voisit jättää pöydälle pussillisen kanankauloja"


keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Metsällä pahvitunnelissa

Viime kesäkuulta löytyi muutama hauska, julkaisunarvoinen otos, kun viime postausta tehdessä tuli käytyä läpi vähän vanhempia kuvia.
"Saalis näkyvissä kello kahdessatoista"
Henkilökunta päätti kesäkuussa kerrankin ennakoida ja osti kaikessa viisaudessaan tornituulettimen välttääkseen kesän 2014 kohtalon: 35 asteen sisälämpötilan ja kauppojen tyhjentyneet tuuletinvarastot. No, tuuletinta ei sitten tietenkään tarvittu juuri ollenkaan, mutta onneksi mukana tuli mainio pahvitunneli.

Saalis kiinni!



Hiiri puristettuna tiukasti tassun alle ja vierestä Ilmon touhuja kurkkiva Roope-kissa


Varsinkin Ilmo piti kovasti tunnelin hiiriä houkuttelevista ominaisuuksista. Ilmon ei tarvinnut muuta kuin vahtia tunnelin toisella puolella, kun saaliseläin toisensa jälkeen kipitti tunnelin sisään.

"Mites iso tää tunnelin suu nyt olikaan"




"Kaksi hiirulaista! Valmiina hyökkäykseen!"



Hiirihavainnon jälkeen Ilmo vaani sopivaa tilaisuutta odotellen tunnelin suuaukolla, kunnes syöksyi pieniä otuksia kohden kuolettavan äänettömästi.

Ilmo - kaikkien hiirien kauhu



Ja lopulta nappasi saaliin tiiviisti tassujensa alle.

Kiipelissä on. 


Roope tutkaili hetken Ilmon puuhia, mutta totesi sitten, että vähemmän liikkuvaisia saaliseläimiä on mukavampi metsästää... tai oikeastaan niiden viereen voi kellahtaa ottamaan pienet torkut.

Paikallaan pysyttelevä hiirikaveri ja ihanan aurinkoinen karvamatto ovat Roopen mieleen

torstai 17. syyskuuta 2015

1-vuotiaat ja pentuaikojen muistelua




Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Ilmo ja Roope, paljon onnea vaan!

Kisut ovat nyt yksivuotiaita ja sen kunniaksi onkin hyvä tilaisuus muistella kissojen ensimmäisiä kuukausia. Tasan vuosi ja yksi päivä sitten henkilökunta sai ilokseen kuulla, että viisi herttaista pentua oli juuri syntynyt. Siitä alkoi ikuisuudelta tuntunut 14 viikon odotus, kunnes kissat kotiutuivat viime joulun tienoilla.

Kiki-emo ja pennut neliviikkoisena

Taksissa matkalla kotiin pennut miukuivat kilpaa - toinen pitkään ja äänekkäästi ja toinen pienesti miu, miu. Kotona koppa laskettiin olohuoneeseen ja oltiin viimein siinä jännittävänkutkuttavassa vaiheessa, kun oven voi avata ja kaksi pientä olentoa pääsivät uuteen kotiinsa vapaaksi.

Pienenä mahtui vierekkäin ikkunanlaudalle 
Roope ja Ilmo tutustuivat ihan rohkeasti olohuoneeseen ja kävivät heti hienosti hiekkalaatikolla. Keittiöön meno jännitti kuitenkin ensimmäisinä päivinä hurjasti. Roope tutustui uusiin paikkoihin vähän rohkeammin, mutta miukui aina kovasti joka kerta pikkuruisella äänellään, kun uskaltautui hiippailemaan keittiöön. Ilmo tuli sitten perässä, jos vain uskalsi. Henkilökuntaakin jännitti. Ensimmäisenä yönä oli niin outoa jättää kaksi pikkuruista kissaa taloon yksin temmeltämään ja seuraavana aamuna herättiin jo kuudelta katsomaan, miten söpöjen asukkien ensimmäinen yö sujui.

Tästä kuvasta näkyy vähän mittakaavaa, miten pieniä kisut olivat 14 viikkoisina
Hiljalleen kissat rohkaistuivat, kun talon äänet tulivat tutummaksi. Alun vieraskoreuden jälkeen pieni riiviö-Ilmo otti tilan haltuun Roopen avustaessa ja kissat testasivat rajojaan maukumalla yöllä makuuhuoneen oven takana, kiipeilemällä induktiolieden päällä, ryntäämällä vaatehuoneeseen aina tilaisuuden koittaessa ja metsästämällä pyykkejä alas telineestä.

Myös pyykkitelineen päällä kiipeily oli Ilmosta kivaa.
Sekä kissat että henkilökunta oppivat kuitenkin elämään nopeasti toistensa seurassa. Kuivumassa olevat pyykit jätettiin kissoilta suljetun oven taakse, vaatehuoneeseen meno ja ruokapöytien päällä kiipeily kiellettiin ja kissat päästettiin lopulta makuuhuoneeseen, mikä vähensi oventakana maukumisen ja uteliaisuuden määrää.

Roope pesemässä tassujaan palloleikin jälkeen


Ilmo "Oon oikeasti söpö, enkä mikään riiviö"





Ja onhan niin, että pieni ylivilkkaus somppupennuissa tekee myös rodusta ihanan seurallisen ja oppimiskykyisen. Kissa-apua on ollut tarjolla niin astianpesukonetta tyhjentäessä kuin lattiaa luututessakin.

"Ooh, tuolta niitä ruokakuppeja siis tulee!"
Energiapakkauksia on myös helpottanut toistensa seura. Varsinkin pienempänä Roope ja Ilmo painivat usein ja pitkään keskenään. Nyt vanhemmiten kissat ovat vähän rauhoittuneet, mutta välillä on siitä huolimatta kivaa rallitella ympäri kämppää ja vaania vuorotellen toinen toistaan.


Ja painimisen jälkeen ollaan taas parhaita kavereita.



Kissoista on tullut perheenjäseniä, joita ilman kyllä tuntuisi, että jotain puuttuu. Kissat ovat läsnä aina tarvittaessa ja pienet tempaukset viihdyttävät erityisesti arki-iltoja. Töistä on kivaa tulla kotiin, kun on aina kaksi karvakaveria eteisessä odottamassa.

Roope-kisu

Pikku-Ilmo
Toivottavasti edessä on vielä monen monta hienoa vuotta näiden rakkaiden kissojemme seurassa!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kissan aknen hoito

Kissablogit osoittautuivat taas hyödyllisiksi, kun Roopen leuasta eräänä aamuna löytyi musta läiskä, josta karvat olivat jo hieman harventuneet. Henkilökunta tiesi heti luettuaan aiemmin aiheesta Kissankujeita -blogista, että kyseessä on feline acne: yleinen ja ikävä, mutta onneksi suhteellisen harmiton vaiva.

Ensimmäiset viisi päivää aknen huomaamisen jälkeen menivät tietämyksestä huolimatta niin, että vaivan toivottiin kovasti paranevan itsekseen. Henkilökuntaa ei oikein houkutellut rääppiä leukaa, jottei vahingossa pahentaisi tilannetta. Lauantaina leuka näytti jo kuitenkin sen verran huonommalta, että aknelle oli selvästi tehtävä jotain. 

Tältä leuka näytti eilen. Roope ei olisi millään halunnut ymmärrettävistä syistä henkilökunnan julkaisevan kuvaa kissan aknesta ja pyristeli kovasti vastaan, kun kameralla tähdättiin leukaa kohden



Hoitovälineksi hankittiin lasten pehmeä hammasharja, Septidiniä, Echinaforcea, vanulappuja ja Möller Omegaa. Hammasharjaan laitettiin vähän Septidiniä, ja sitten vaan harjaamaan purua pois.

Aseet valmiina, taistelu alkakoon!


Ensimmäinen yritys oli ihan onneton. Roope ei oikein hoksannut, miksi hammasharjalla harjataan yhtäkkiä leukaa eikä suuta, ja yritti välillä syödä harjaa. Puru oli melko tiukassa, kissa pyristeli vastaan ja henkilökuntaa ällötti rapsutella leukaa, kun musta aines ei tuntunut millään irtoavan mihinkään. 

Yön yli nukkumisen jälkeen koitti aamulla uusi yritys. Tällä kertaa Roopea ei otettu tiukkaan otteeseen, vaan kissa oli ensin rapsuteltavana sylissä ja sen jälkeen ihan hellästi käännettiin päätä niin, että hammasharja ulottui suupieleen. Henkilökunnan yllätykseksi musta puru alkoi irrota pieninä paloina - ehkä edellisen illan desinfiointi jotenkin vaikutti tähän. Toinen yllätys oli se, että Roope kehräsi kovaa ja puski henkilökuntaa ja oli kaikin tavoin mielissään, kun leukaa harjattiin. Tämän jälkeen hoito onkin sujunut mukavammin ja mustaa töhnää on nyt irroiteltu pienissä osissa niin, että kissa saa välillä taukoja. Lopuksi alueelle on laitettu Echinaforcea. 

Kissoilla on ollut käytössä teräsruokakuppeja, joiden ei pitäisi aiheuttaa aknea (toisin kuin muovikupit saattavat aiheuttaa). Vaihdoimme silti Roopelle teräskupin keraamiseen matalaan lautaseen, koska voi olla, että nuo leukakarvat sotkeutuvat helpommin, kun ruokaa kurottelee kupin pohjalta. 

Toinen, toivottavasti tärkeä muutos on ollut Omega 3:sten lisääminen ruokavalioon. Kissojen ruokavaliotahan on nyt muutettu raakaruokapainotteisemmaksi, joka on sujunut muuten ihan ongelmitta, paitsi nestemäisten lisäravinteiden osalta (kanamunan keltuainen, lohiöljy). Sinkki ja kalsium menevät nyt tosi hyvin suoraan suuhun syötettynä, jos antaa heti perään jotain herkkua, jotta kissat pureskellessa eivät maista mautonta tablettia. Keltuainen ja lohiöljy taas ovat aiheuttaneet sitä, että kissat syövät vain osan ruuasta tai eivät koske ollenkaan, jolloin henkilökunta on usen jättänyt varsinkin tuon lohiöljyn antamatta kokonaan, mikä voi olla osasyynä Roopen yhtäkkiä puhjenneeseen akneen. Nyt ryhdistäydymme kokeilemalla Mölleriä, jos sillä saataisi helpommin syötettyä tärkeät rasvahapot ja päästään kokonaan eroon akneongelmista. Toivotaan näin! Jos akne ei viikossa tästä yhtään helpotu, niin sitten lienee parasta mennä eläinlääkäriin. 

Loppuun vielä kuva reippaasta Roope-kisusta, joka halusi poseerata kameralle aknepuoli käännettynä seinään päin


keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Puhumaan opettelua

Alituisesti itseään kehittävänä kissana Ilmo on päättänyt keskittyä nyt syksyn tullen uuteen osa-alueesen. Ilmo on jo pitkään miettinyt, mikä on vikana, kun monet ilmiselvät viestit ja eleet menevät henkilökunnalta täysin ohi. Esimerkiksi Ilmo koittaa tuuppia leluhiirtä tassulla, jotta henkilökunta innostuisi leikkimään. Mutta kun ei.

Huolellisen havainnointitutkimuksen jälkeen syy valkeni viimein Ilmolle - henkilökunta ei osaa tulkita kovinkaan hyvin kissamaista kieltä: hienovaraisia eleitä ja hyvin pieniä miukaisuja. Siispä ainoa keino tulla kuulluksi on koittaa jäljitellä sitä tapaa, jolla henkilökunta viestii Ilmolle.

"Äl iii hoo aaa. Liha! Ärr uuu oo koo aaa. Ruoka!"















Toiminnan kissana Ilmo on aloittanut jokailtaiset ilmaisutaidon harjoitukset. Yleensä paras yleisö on tietokoneen äärellä istuskeleva henkilökunta, jonka uppoutuneisuuden herättää vain osuvimmat maukaisut. Pitkän aikavälin tavoitteena on oppia puhumaan mahdollisimman selkeästi, vaikka Ilmon täytyykin myöntää, että ihmiskielen fonetiikka on melko haastavaa ja esimerkiksi useat konsonantit tuntuvat kissan suuhun melko mahdottomilta. Onneksi puuttuvaa artikulaatiota voi aina täydentää oikealla tunneilmaisulla ja erityisesti nonverbaalisella viestinnällä.

Henkilökunta kuvasi alla olevan videon Ilmon tämäniltaisesta harjoituksesta. Osaavatkohan lukijat tulkita, mitä Ilmo yrittää videolla sanoa?