Veljekset erillään ensimmäistä kertaa

Ilmo:

Reilu meininki täällä taas. Ilmon sorsiminen jatkuu.

Sanan "eläinlääkäri" taisin kuulla, mutta miksei henkilökunta koskaan muista varoittaa etukäteen noista käynneistä?

Oli ihan tavallinen aamu. Roope sai ensimmäisenä ruuan koppaansa ja rouskutti sitä tyytyväisenä. Viipotin innoissani omaan koppaani aamupalan toivossa. Kun Roope söi vieressä herkkuaamiaistaan, napsautettiinkin minun koppani kiinni ja henkilökunta kantoi sen kohti hurisevaa juttua.

"Vuosisadan kylmäverisin huijaus! Murustakaan en saanut!"

Ikinä, IKINÄ ei ole käynyt tällaista juttua, että velipoika saa kotona syödä tuoretta lihaa ja minut viedään yksin Kissanpistimöön!

Kun saavuimme perille, hetken oli oikeastaan ihan siedettävää, kun hoitaja otti minut vastaan. Henkilökunta yllättyi kovin, kun jopa rupesin kehräämään siinä silitysten lomassa. Oli oikeastaan kiva, ettei Roope ollut jakamassa huomiota ja kerrankin sain kaikki rapsutukset ja kehut vieraalta tyypiltä.

Sitten henkilökunta lähti ja ikävyydet alkoivat. Minut siirrettiin toiseen huoneeseen. Muistin Roopen vinkit ja koitin rimpuilla kaikin voimin vastaan, mutta jotenkin ne mokomat onnistuivat taas pistämään yhden piikin suoraan tassuun. Auts!

Loppukäynnistä en oikein muistakaan mitään. Henkilökunta sanoo, että olin hyvin närkästyneen kuuloinen kotiinpaluumatkalla.

Kotiin tultuani kävi ilmi, että Roope oli tietysti makoillut koko päivän aurinkoläntissään hädin tuskin huomaten, että velipoika oli kadoksissa. No, tuli se sentään moikkaamaan vähän huolestuneen oloisena, kun minut tuotiin takaisin kotiin.

Sain myös tassuuni siteen, jonka avuliaasti näpersin pois noin kahdessa minuutissa, jottei henkilökunnan tarvitsisi vaivautua 

Jos jotain ikävää, niin jotain hyviäkin puolia:

1) Hampaat ovat nyt puhtaat. Henkilökunta lupasi, että vielä tulee se päivä, jolloin Roope viedään hammashoitoon ja itse saan löhöillä tyytyväisenä kotona. MUAHHAHAHHAHAHAHHAHAA!

2) Piikin sisältämä aine oli ilmeisen tehokasta tavaraa. Loppuillan kellahtelin hyväntuulisena lattialle selälleen aina kun henkilökunta tuli vähänkin rapsuttelemaan.