sunnuntai 23. elokuuta 2015

Mystinen tomaatinpurija

Henkilökunta oli valmistamassa intialaista ruokaa, kun huomasi, että joku pieni olento oli käynyt pureskelemassa kastikkeeseen varattuun tomaattiin yhdeksän pientä reikää.

Madonreikiä? Tuuletusaukkoja?

Ilmoa ei voi ainakaan epäillä rei'itetyistä tomaateista. Eihän kissaa kiinnosta kasvikset ollenkaan; Ilmo on suuri ja mahtava lintujen ja yöperhosten metsästäjä sekä lihansyöjä.



Roopekaan on tuskin ollut asialla, koska on niin tykästynyt kuivamuonaan. Roope on myös ollut viime aikoina niin kiltti kissa, että on oikein maukunut syyllisen oloisena, mikäli on vahingossa sattunut päätymään ruokapöydälle.






Ei jää siis kerrassaan muuta vaihtoehtoa, kun todeta, että SE on ollut asialla.

Mitä, SE kävi taas meillä?


lauantai 22. elokuuta 2015

Aamupahoinvointia

Henkilökunnan monipuoliseen tehtävänkuvaan kuuluu muun muassa kissojen oksennusten siivoaminen. Roope ja Ilmo eivät kovinkaan paljoa ole oksennelleet, ehkä keskimäärin pari kertaa kuussa.

Viime keskiviikkona henkilökunnan toinen osapuoli oli ruokkinut kissat aamulla ja lähtenyt jo töihin, kun toinen herättyään löysi riemuksensa olohuoneesta kaksi isoa kasaa puuromaista töhnää. Lähemmän tarkastelun jälkeen selvisi, että lattialta oli löytynyt kissojen lähes sulamaton broileriaamupala. Molemmat kisut söivät päivä- ja iltaruuat kumminkin ihan normaalisti.

Seuraavana aamuna henkilökunnan aamuvirkumpi osapuoli ruokki kissat vähän aiemmin ja päätyi itse todistamaan, kun Roope oksensi aamulihat ensin olohuoneen matolle, sitten eteisen matolle ja lopuksi yökki vielä keittiönkin matolle. Siivouksen aikana Roope-kisu vetätyi pöydän alle makoilemaan hieman apaattisena, ja vaisu reaktio herkkulaatikon avaamiseen paljasti, että kissalla taisi nyt oikeasti olla huono olo. Henkilökunta yritti tarjoilla vähän märkäruokaa, mutta Roope kävi vain pikaisesti nuuhkaisemassa ja palasi sen jälkeen turvapaikkaansa pöydän alle. Reaktiosta huolestuneena henkilökunta pystyi onneksi jäämään kotiin tarkkailemaan kissaa ja miettimään, pitäisikö lähteä eläinlääkäriin. Roope yökki vielä pari kertaa, mutta söi muutaman tunnin kuluttua jo kuivaruokaa ja loppupäivän ihan normaalisti, tosin kissa oli vaisumpi kuin yleensä.



Henkilökunta pohdiskeli, että olisikohan ruokavalion muutos voinut olla tähän syynä? Ruokailukerrat harvennettiin kolmeen jo yli kaksi viikkoa sitten, mutta tällä viikolla raakaruuan pitoisuutta on lisätty. Henkilökunta päätti varmuuden vuoksi syöttää muutaman päivän kissoille pelkästään teollista ruokaa.

Perjantaiaamuna Roope oli taas oma itsensä, eli istuskeli lavuaarissa henkilökunnan laittautuessa ja rallitteli ruokaa odotellessaan ympäri asuntoa. Aamuruokaa annettaessa Roope ei kuitenkaan suostunut syömään märkäruokaa ollenkaan, mikä oli melkoisen epäroopemaista. Raksut kumminkin maistuivat, ja illalla meni alas vähäinen määrä märkäruokakin.



Tänään aamulla kupissa oli taas märkäruokaa ja sama juttu: Roope ei koskenutkaan ruokaan, joten kokki toi lopulta kiltisti tilalle kuivaruokaa. Henkilökunta pohdiskeli, että ehkä aamunirsoilu johtuu nyt siitä, kun torstaina huonovointiselle kissalle tarjottiin märkäruokaa - ehkä Roope nyt yhdistää märkäruuan hajun aiempaan pahaan oloon?

Oksentelu ja huonovointisuus loppuivat kuitenkin torstaihin ja nyt Roope on onneksi vaikuttanut voivan hyvin.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Muutoksia ruokavaliossa

Kesälomalla oli aikaa perehtyä kissojen oikeaoppisen ruokinnan monimutkaiseen maailmaan. Lueskelun seurauksena tuli tehtyä muutama muutos edelliseen ruokavalioon.

Aiempi ruokavalio sisälsi pääsääntöisesti: 
  • Vapaasti tarjolla olevaa kuivaruokaa (Applaws)
  • Miamorin märkäruokaa n. 2 pussia/kissa kolme kertaa päivässä tai Miamorin tilalla raakaa lihaa muutaman kerran viikossa
Nyt kun pentuikä lähenee loppua ja Roopen paino hivuttautuu yhä ylemmäs, ensimmäinen helppo päätös oli lopettaa jatkuva kuivaruuan syöttäminen ja syöttää kissat kolme kertaa päivässä. Sen jälkeen raaka-, märkä-, ja kuivaruuan suhteet ovat hakeneet muotoaan. Mielessä on ollut pitkään raakaruuan lisääminen, mutta esimerkiksi Kissanhoidon käsikirjassa (Ylikorpi) todetaan, että raakaravinnon määrän ei tulisi ylittää yli 10% kissan ravinnosta ilman perehtymistä kissan ravitsemuksellisiin tarpeisiin ja eri raaka-aineiden koostumukseen. Siispä tutkin asiaa tarkemmin lukemalla läpi mm. Pikkupedot -blogia ja NRC:n ravintosuositukset ja tein jopa Excelillä laskurin, jolla laskin eri ruokien ravintoainepitoisuuksia.

Ilmo söisi mieluiten ruokansa tuoreena


Mielessä oli aluksi jonkinlainen päivittäinen yhdistelmä raakaruokaa ja teollista ruokaa (teollista lähinnä tarjoilun helppouden takia), mutta ravitsemukselliset vaatimukset täyttävää yhdistelmää on yllättävän vaikea koostaa. Suurin haaste on ollut teollisten ruokien epämääräiset valmistusainelistat. Esimerkkinä vaikkapa Miamorin Ragout Royale kani, kana & tonnikala

Kani, kana & tonnikala:
Raakaproteiini: 8.0% Raakarasva: 5.0%
D3-vitamiini (250 ky/kg), E-vitamiini (alfatokoferoliasetaatti) (15 mg/kg), kupari (kupari[II]sulfaattipentahydraatti) (1 mg/kg), mangaani (mangaani[II]sulfaattimonohydraatti) (1 mg/kg), sinkki (sinkkisulfaattimonohydraatti) (18 mg/kg).

Ruuan kalsium - fosfori -suhteesta tai määristä ei kerrota mitään, A- ja B-vitamiinien olemassaoloa ei mainita (vai onko niitä ruuassa ollenkaan? Kyseessä on kuitenkin täysravinto), myös muut hivenaineet, kuten kalium ja jodi jäävät arvoituksiksi. Siinäpä sitten koostat täyspainoisen ruokalistan Miamoria sisältäen.

Kuivaruuan käytön jatkamisesta en ole ollut muutenkaan niin innostunut luettuani mm. Kissanhoidon käsikirjaa (Ylikorpi), jossa tehdään selväksi se, että kissan pitäisi saada tarpeeksi kosteaa ruokaa, koska kissa ei juomalla korvaa kuivaruokinnassa menetettyä nesteosuutta. Roope ja Ilmo juovat kyllä molemmat, mutta päivittäinen määrä ei ole kovin suuri, tuskin edes desilitraa. Lisäksi Applaws sisältää 15% hiilihydraatteja ja myöskään tämän ruuan tuoteselostuksesta ei selviä esimerkiksi B-vitamiinin määrä (oletettavasti tuotteessa oleva kana sisältää B-vitamiinia, mutta kuinka paljon?). 

Roopea ei huoleta kuivamuonan B-vitamiinipitoisuus. Raksut maistuu tosi hyvältä!


Kun siis ravintoarvojen näkökulmasta pohtii, tuntuisi melkein helpommalta siirtyä kokonaan raakaruokintaan ja syöttää vain satunnaisissa tilanteissa teollista ruokaa. Kissat pitäisi vain totuttaa luonnonmukaisessa ruokinnassa tarvittaviin lisäravinteisiin. Roope syö lähes kaikkea ongelmitta, mutta Ilmolle ei ole toistaiseksi kelvannut lohiöljy, samoin keltuainen maistui vasta kolmannella yrittämällä. Kissoille maustetut tabletit menevät hyvin herkkuina (esim. Multicat), mutta mauttomat (esim. sinkkilisä Kelasin) eivät taas maistu millään. Kissoille pitäisi myös kokeilla ainakin maksaa ja mahdollisesti jotain muuta luupitoista kanankaulojen lisäksi. 

Uusi ruokavalio hakee siis vielä lopullista muotoaan. Tällä hetkellä on tarkoitus siirtyä hiljalleen vähän raakapainotteisempaan siten, että vitamiini- ja kivennäisainepitoisuudet olisivat edes kutakuinkin sinnepäin. 

tiistai 11. elokuuta 2015

Kissan tassut

Tassuhaasteen tuotoksia on ihasteltu jo useissa blogeissa - mekin päätimme viimein osallistua!
Tassunsa esittelee ensin tavanomaiseen tapaansa ikkunanlaudalla istuskeleva Ilmo.








Ilmo ja Roope ovat molemmat väriltään sinihopeita. Hopeasomaleissa esiintyy lähes poikkeuksetta rufismia, eli rusehtavanlämmintä värisävyä muuten viileäsävyisessä turkissa. Molemmilla kissoilla rusehtavaa väriä löytyy eniten juuri tassuista ja jonkin verran myös rintakehästä. Siispä tassujen väri on hopeanharmaa ripauksella kinuskimaista sävytettä.

Takajalat taas ovat kaksiväriset - takatassujen etupuoli on vaalea ja tassujen takaosa tumman siniharmaa.

Ilmon takatassut edestä..

...ja takaa. Kuvassa myös näyte Ilmolle kasvaneista villahousuista
Roopella on melko samanväriset tassut kuin veljellään, mitä nyt takajalkojen takaosa on hieman vaaleamman harmaa, samoin kuin Roopen turkin väri ainakin tällä hetkellä.



 Roope suostui myös esittelemään anturansa yhdestä tassusta. Polkuanturat ja takatassujen pohja ovat väriltään siniharmaita.




perjantai 7. elokuuta 2015

Vihersisustuksen hienosäätöä



Kuten blogin lukijat ehkä muistavatkin, Ilmon lempiharrastus on ollut huhtikuusta asti lintujen bongaaminen ikkunanlaudalta. Harrastuksen aloittaminen vaati pieniä muutoksia ikkunanlaudan vihersisustukseen, jotta siivekkäiden vaaniminen ei häiriinny tiellä olevista kasveista. Viime aikoina Ilmo on ollut kohtuullisen tyytyväinen ikkunanlaudalla vallitsevaan nykytilaan, nyt kun jäljellä on yksi kukaton orkidea, saintpaulia ja sopivati rei'itetty rahapuu.

Roope ei kovin usein hengaile Ilmon ikkunanlaudalla, mutta tuli pyynnöstä kuvaan. Ilmoa kiinnostavat enemmän ohi kiitävät linnut kuin kameran linssiin tuijottaminen.







Välillä henkilökunta tekee kuitenkin muka huomaamattaan muutoksia, joiden takia Ilmo joutuu taas hienosäätämään vihersisustusta. Esimerkiksi muutama päivä sitten orkidea piti kastella, ja henkilökunta ei ollenkaan osannut laittaa ruukkua takaisin samaan asentoon, missä se oli. No, ei siinä sitten muu auttanut, kun järjestellä itse lehdet takaisin oikeaan järjestykseen.


(Videolla kuuluva musiikki on henkilökunnan kitaratreenausta)

tiistai 4. elokuuta 2015

Gili-saarten kissat

Vielä yksi matkateksti ennen kun blogin sankarit pääsevät takaisin pääosaan. Kävimme nimittäin kiertelemässä myös kymmenientuhansien saarien maassa Indonesiassa ja muun muassa Gili-saarilla.



Gilillä on tietysti yksi kohde, jonne kaikkien kissanystävien kannattaa suunnata: Cats of Gili ja erityisesti suomalaisen Susannan pitämä kissakauppa. Susanna tekee arvokasta työtä järjestäen Gilillä kissaklinikoita ja pitämällä saaren kissapopulaation jokseenkin kurissa. Ei käy sitten niin, kuten Australiassa, että lasketaan saarella olevan 20 miljoonaan kulkukissan laajuinen alkuperäistä eläimistöä tuhoava ongelma.

Ja kissoja Gilillä näkyikin. Saaren pääkatua kävellessä istuskeli aina muutama kissa tienvarressa ihmettelemässä. Useissa ravintoloissa oleskeli myös ruokaa kerjääviä kissoja, ihan kiltisti pöydän vieressä istuskellen. Jos ruokaa ei hetkeen herunut, niin kissat livahtivat äkkiä toisen pöydän viereen kerjäämään.

"Pliiis.. tiputa yksi pala kalaa? Jookosta?"



Huomasi, että kissaklinikasta oli ollut apua ja suurin osa kissoista näytti ihan hyväkuntoisilta. Kävelimme pari kertaa kissakaupan ohitse ja paikalla oli aina muutama kissa aterioimassa ja juomassa. Kävin myös ostamassa omille kissoillemme tuliaisia ja vaikutti siltä, että erityisesti muutkin suomalaiset olivat löytäneet hyvin pikkuisen kissakaupan.

"Ah, raikasta vettä helteessä"



"Mitäs tuijotat?"


Kotiin palattuamme Ilmo viehättyi kovasti uuteen vaaleanpunaiseen tuliaisleluun.

"Mikäs tämä pinkki härpäke on"




"Voikohan tuon pörröisen pään syödä?"



"Se lentää! Valmiina hyökkäykseen!"


"Sainpas kiinni!"

lauantai 1. elokuuta 2015

Kissakahvilla Singaporessa

Ihanaa olla taas kotona, vaikka reissussakin oli tosi kivaa! Molemmat kissat vähän arastelivat muutaman viikon poissa ollutta henkilökuntaa, mutta jo parin tunnin kuluttua Ilmo meni ihan höpsöksi, pyöri ensin henkilökunnan ympärillä isosti kehräten ja tuli pitkäksi aikaa vierelle siliteltäväksi. Roopekin purisi jo seuraavana aamuna normaalin tapaan.

Matkallakin tuli tosiaan nähtyä kissoja. Olimme ensin Singaporessa. Kissakahvilakonseptista on tullut nopeasti suosittu tiheään asutussa maassa, jossa 80% väestössä asuu julkishallinnon omistamissa asunnoissa, joissa kissojen pito on kielletty (mutta koirien ei!). Siispä kissanystävillä on nyt Singaporessakin mahdollisuus löytää itselleen paijattavaa seuraa neljästä eri kissakahvilasta.

Itse en ollut tosiaan koskaan käynyt kissakahvilassa ennen Singaporen matkaa. Konsepti herättää ristiriitaisia tunteita. Miten kissat saadaan viihtymään niin isossa laumassa ja miten omistautunut kissakahvilan pitäjä on oikeasti huolehtimaan lemmikeistään? Onko bisnesvoittoa tavoitteleva kahvilan omistaja esimerkiksi valmis syöttämään kissoille laadukasta ruokaa ja hoidattamaan tarvittaessa myös "näkymättömät" vaivat ajoissa? Googlaillessani Singaporen kissakahviloiden taustoja selvisi, että eräs kahviloista suljettiin vuoden 2014 lopulla seitsemän kissan kuoltua kahvilassa lyhyen ajan sisällä (lähde). Uutisen mukaan neljä kissoista kuoli FIP:iin (tarttuva vatsakalvontulehdus) ja kolme sterilisaatioon (!) ja komplikaatioihin eläinlääkärissä. Huhujen mukaan kahvilassa tapahtui muitakin huolimattomuudesta tai välinpitämättömyydestä johtuneita laiminlyöntejä, mm. asiakkaat saivat vapaasti nostella kissoja, minkä seurauksena erään kissan selkäranka vahingoittui. Todella ikävä tapaus, ja toivottavasti vastaavia ei ole useita.

Jäljellä olevat neljä kahvilaa vaikuttivat päällisinpuolin melko asiallisilta. Tai no yhdessä kahviloista olisi ollut melkein pelkästään rotukissoja, tai "rotukissoja" - tähän kahvilaan en olisi mennyt siksi, etten löytänyt mistään tietoa kissojen kasvattajista.

The Cat Cafe valikoitui lopulta vierailukohteeksemme. Kissakahvilan sisäänpääsy maksoi 15 paikallista dollaria (noin 10 euroa), hintaan sisältyi ilmainen juoma ja kahvilassa sai olla rajoittamattoman ajan. Kahvilan eteisessä otettiin kengät pois, desinfioitiin kädet ja kerrottiin kahvilan muut ohjeet: kissoja ei saanut nostaa tai kantaa, nukkuvia kissoja ei saanut herättää ja kahvilassa oli pieni aidattu alue, jonne asiakkailla ei ollut ollenkaan pääsyä.

 Kahvilan sisustus oli sopiva sekä kissojen että ihmisten tarpeisiin. Vertikaalista tilaa oli käytetty hyvin: seiniltä löytyi hyllyjä ja huoneen kattoon oli kiinnitetty catwalk sopivalle korkeudelle ihmiskäsien ulottumattomiin. Kahvilasta löytyi myös mukavasti raapimiskelpoista pinta-alaa.







Kahvilassa oli oikeastaan kolme erillistä tilaa. Kuvassa näkyvä aita rajasi vähän pienemmän tilan huoneesta, jonne sekä kissat että ihmiset pääsivät. Lisäksi huoneen perällä oli toinen aidoitettu alue, jonne pelkästään kissoilla oli pääsy. 15 kissaa on aika monta samaan tilaan, mutta määrä ei tuntunut niin paljolta tuossa tilassa, koska osa kissoista oli osan ajasta omissa oloissaan. Kaksijalkaisille kahvilakävijöille tilassa oli istumapaikkoja sekä pöydän ääressä tuolilla että lattialla.

Kaikkiaan kahvilassa käynti oli mukava kokemus ja vaikutti siltä, että sekä kissat että ihmiset viihtyivät hyvin.

Lopuksi täytyy esitellä muutama upea kissapersoona The Cat Cafen kissuuksien joukosta:





Elly oli kaikista leikkisin ja uteliain kissoista. Elly tuli heti haistelemaan laukkuani ja nousi ilmomaisesti takajaloilleen tuolia vasten ihmettelemään, että kukas siihen tuli istumaan.





Kelly oli vähän ujompi tapaus ja istuskeli pitkät tovit pöydällä tuijotellen hartaasti ulos ikkunasta. Kellyn perusilme oli jotenkin tosi suloinen ja kissalla oli ihanan vihreät silmät!







Ginnyn sanotaan kahvilan nettisivuilla olevan rodultaan singapura, vaikka ainakin kissan väri oli liian punainen ollakseen rekisterin mukainen sepia agouti.



Singapura tai ei - harkitsin joskus kissanhankintaa pohtiessani myös singapuraa, joten oli kiinnostavaa nähdä Ginny ja tutkailin kissaa siksi vähän tarkemmin. Tykkään pienikokoisista kissaroduista, mutta yllätyin vähän siitä, kuinka lyhyiltä kissan jalat näyttivät suhteessa muuhun vartaloon, varsinkin muiden kissojen rinnalla.


Muutoin Ginny oli kyllä söpö ja myös melko leikkisä tapaus.

 Vielä pari kissaa.. Tässä on herra Tommy ja hänen komea kravattinsa.





Tommy kävi hiippailemassa yläkerrassa catwalkilla.


Lopuksi vielä Silver-kissa. Silver ei kovin paljoa tehnyt tuttavuutta, mutta kissalla oli hauskat kasvonpiirteet, niin piti laittaa tämäkin kuva esille.


Silver vauhdissa kiipeämässä kohti yläilmoja.