sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Keittiön sisustusmuutos ja kissa-agilityvideo

Kun muutimme toiselle asuinalueelle vuoden alussa, ilahdutti Roopea ja Ilmoa uudella reviirillään erityisesti ruuanlaittotilan sisustus. Kiintokalusteiden asettelu oli kerrankin tehty kissoja ajatellen: Jääkaapin päällä oli kissan mentävä kolo ja keittiön pöytätasojen yläpuolelle oli rakennettu oiva tähystyslokero.
Ilmo: "Mitäs ne nyt laittaa ruuaksi?"

"Ah, mikä huumaava tuoksu"
Viime kuussa henkilökunta meni kuitenkin tekemään jotain KÄSITTÄMÄTTÖMÄN PÖYRISTYTTÄVÄÄ ja peitti kissojen tähystysaseman mustalla pömpelillä! Monena päivänä Ilmo ja Roope yrittivät hypätä lokerikkoon aina vaan huomatakseen, ettei tukkeena oleva laatikko hievahtanutkaan paikaltaan. 
Joulukuu 2019: RIP tähystysasema :(
Traumasta toipuminen kesti, mutta onneksi pömpelin mukana tuli myös jotain kivaa - pahvilaatikko ja uusia agilityesteitä. Siitä innostuneena henkilökunta aktivoitui harjoittamaan pitkästä aikaa agilityä ja teimme aiheesta videonkin. 



(Jos katsotte videon, niin kohdassa 2:45 eteenpäin Roope suorittaa tosi hienosti kokonaista esterataa, kun takaa tuleva Ilmo hoksaa, että nyt veli saa aivan liikaa huomiota ja kunniaa ja päättääkin sitten kaataa viimeisen esteen. Voi Roopea, kun aina velikissa on terrorisoimassa toisen suoritusta.)

Ja niin, onneksi kissoilla on vielä toinen tähystyspaikka keittiössä jäljellä.



Tämä taitaa olla meidän viimeinen postaus tältä vuodelta. Ensi viikolla henkilökunnan siskot tulee kylään ja tiedossa on pieni joululoma ja reissaamista lähiympäristössä. Hyvää joulua ja uuttavuotta, palaillaan taas ensi vuonna <3

lauantai 16. marraskuuta 2019

+40 °C

Tänä vuonna kesä tuli aikaisin ja ryminällä Australiaan  siitä kertonee myös itärannikon käsistä lähteneet maastopalot. Täällä länsirannikolla lokakuun lopulla satoi onneksi vettä ja palot ovat ainakin toistaiseksi pysyneet hallinnassa. Hellettä on kuitenkin riittänyt normaalia enemmän ja tälläkin viikolla oli useampi päivä, jolloin astelukema kohosi tuskastumisrajan yläpuolelle +40 asteeseen.

Roope ja Ilmo yleisesti ottaen tykkäävät lämpimästä, mutta tuollaiset lukemat ovat liikaa ja lämpötilan kohoaminen on vaatinut kissoiltakin sopeutumistoimia:

Tänään, plus 40 ulkona ja sisälläkin melkein 30 astetta. Roope on todennut, että raapimuspuun ylimmällä tasolla on liian kuuma. Pakko siirtyä yksi taso alaspäin.

Ilmo taas ei ole koskenut koko puuhun sen jälkeen, kun henkilökunta pilasi sen kirppusuihkeella. Nykyisin kissa nukkuu enimmäkseen sohvan selkänojalla tai välillä myös alakerran viileällä kivilattialla, jos sisälämpötila lähentelee kolmeakymmentä
Kohoavista lämpötiloista on aiheutunut Roopelle myös toisenlaista harmia. Henkilökunta tykkää usein istua jalat koukussa tuolilla. Roope totesi viime talvena, että 45 asteen kulma jaloissa on kissalle mukavan ergonominen makuupaikka ja on sen jälkeen tullut usein syliin silloin, kun henkilökunta sattuu näin istuskelemaan.

Roope: "Ah, juuri sopiva paikka ottaa pienet torkut"
Valitettavasti jalkojen kulma ei ole enää niin käytännöllinen, kun sisällä pidetään shortseja jalassa. Ihmisnahasta on vaikea saada kunnon otetta ja kun Roope koittaa ottaa kynsillä kiinni, älähtää ihmispolo, eikä kummallakaan ole hyvä olla.

Roope: "AARGH TASSUT LIUKUU, TASSUT LIUKUU!"
Roope: "Voitko pliis laittaa sen turkin takaisin päällesi?"
Onneksi pienen pohdinnan jälkeen henkilökunta keksi jättää tuolin selkänojalle huivin, jonka voi tarvittaessa asetella pelkästään polvien päälle. Nyt Roopen on taas hyvä istua sylissä.

"Elämässä kaikki hyvin"

lauantai 2. marraskuuta 2019

Ilmo lentää

Kirppuepisodista on pian kuukausi ja nyt voidaan sanoa, että noista kiusallisista ötököistä ollaan ehkä selvitty. Tuon viimeisimmän postauksen jälkeen havaintoja tuli vielä satunnaisesti - esimerkiksi henkilökunnan sukan päältä löytyi yksi selviytyjä ja kissojen turkista muutama kuollut yrittäjä. Sitten taas imuroitiin ja jynssättiin, mutta nyt ei ole ainakaan viimeisimmän viikon aikana ole ollut yhtään kirppuhavaintoa. Onneksi!

Mitäs muuta me ollaan touhuttu? No uusia videoita, tietty. Nämä henkilökunnan videoprojektit menevät välillä vähän överiksi ja varsinkin tällä kertaa, kun netistä löytyi halpa vihreä kangas. Sen jälkeen piti opettaa kissat pysymään kankaan edessä samaan aikaan, kun henkilökunta lymyili itse kameran takana.
Ilmo green screeniä vasten. Tällainen viriteltiin meidän makuuhuoneeseen, vasemmalla etukulmassa näkyy palanen sänkyä. Kangas on viritelty työpöydän päälle ja eteen.

Elokuvatähden taukopaikka


Jos joku mietiskelee, että mistä ihmeestä idea tähän videoon syntyi, niin henkilökunta katsoi Harry Stylesin Sign of the Times -musiikkivideon ja siitä inspiroituneena oli pakko kokeilla, että miten kissoilla saisi toteutettua jotain saman tapaista :D Näin meillä.

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Roopen eläinlääkärireissu

Suunnilleen vuosi sitten Roope sai ensimmäistä kertaa elämässään rentoutua ihan yksin kotona aurinkoläikässään sillä välin, kun Ilmon hampaita raaputettiin puhtaiksi eläinlääkärissä.

No, tänä vuonna kissanherkut jaettiinkin päinvastoin, koska Ilmon hampaat todettiin rokotuskäynnillä sen verran hyväkuntoisiksi, ettei hammashuoltoa tarvinnut varata tälle vuodelle. Toisin oli Roopen kanssa ja viime viikolla kissa joutuikin uusintakäynnille.

Ilmo: "Hehee, sano niille Kissanpistimön tädeille terveisiä!"

Roope: "Minuahan ei sitten pistellä millään piikeillä. Aion pyristellä vastaan kaikin voimin."


Roopen lisäksi myös henkilökuntaa jännitti kissan jättäminen yksin hammashoitoon. Roope on kerran muutama vuosi sitten suuttunut epävarmalle eläinlääkärille niin paljon, ettei nukuttamisesta tullut yhtään mitään eikä koko hammashuoltoa voitu suorittaa. Miten tänä vuonna meni? Annetaan Roopelle puheenvuoro.

Roope:

Aamulla ei ollut kissan mieli kovin iloinen. Oli hirmuinen nälkä ja ryntäsin niin innoissani koppaan odottamaan ruokaa, etten edes huomannut moneen sekuntiin ettei sitä olekaan tulossa! Ihmiset vain tyynesti kantoivat minut ruokailukopassani hurisevaan juttuun ja sitten mentiin. Olin niin tyrmistynyt, etten oikein osannut edes mitään sanoa. Vähän maukuilin sieltä takaluukusta, että voitaisko pysähtyä pienelle välipalalle. Ja Ilmoakaan eivät mokomat tajunneet ottaa mukaan.

Kun huomasin, että ollaan Kissanpistimössä, pörhistelin karvojani ja mau'uin mollivoittoisen sävelmän. Vastauksena minut kannettiin toiseen huoneeseen ja siellä pääsin vapaaksi. Hirmuisen mukava naisihminen silitteli ja leperteli siellä minulle niin kivasti, että höpsähdin täysin! "Juu aar saats a guut boi mai daarling" ja "vi vill häv lots of fun tugetö, Roup" se sanoi ja sydämeni suli ihan kokonaan. Eikä haitannut ollenkaan, vaikka eläinlääkärinainen kutsuikin minua toistuvasti Köydeksi (Rope). Pörhistelin häntääni, tutkin paikkoja ja mietiskelin, että henkilökuntakin voisi ottaa tuon kauniin naisen keksimän kutsumanimen käyttöön. Oikeastaan siinä vaiheessa unohdin koko henkilökunnan olemassaolon kokonaan, enkä hännänpäätänikään heilauttanut, kun lähtivät huoneesta.

Sitten jäin ihanan naisen kanssa kahdestaan, nukahdin hetkeksi ja kun heräsin, hampaat olivat hieman kipeät mutta muistot hyvät. Olin vielä melko uninen ja rentoutunut, kun minut siirrettiin koppaani ja en jaksanut yhtään maukua, kun henkilökunta vei minut hurisevalla jutulla takaisin kotiin.

Kotona odotti veljeni Ilmo, joka oli ollut koko päivän huolissaan, että minne katosin. Veli oli läheisyydenkaipuussaan nukkunut henkilökunnan sylissä. Kun kerroin kokemuksestani eläinlääkärinaisen kanssa, Ilmo ei ollut uskoa korviaan, vaan sähähteli vähättelevästi vastaan. Muka haisin niin Kissanpistimölle, ettei tarinani mukavasta naisesta voinut olla totta. Sitten me vähän pörhisteltiin ja painittiin, mutta loppuillasta oltiin taas kavereita.

Ilmo polo taisi olla Roopen katoamisesta enemmän hämillään kuin Roope, ja vietti päivänsä tiiviisti henkilökunnan läheisyydessä

perjantai 11. lokakuuta 2019

Kirppuja!

Muutama päivä sitten silittelin hajamielisesti Ilmoa ja huomasin pieniä mustia hippuja kissan päänahassa.
Onkohan kissoilla hilsettä? oli ensimmäinen ajatus, joka putkahti päähäni. Ajattelin, että jotain roskia vain tarttunut kissan turkkiin. Tai ehkä siemeniä.

Unohdin hituset siltä illalta.

Seuraavana päivänä mies totesi, että oli nähnyt jotain mustaa Ilmon turkissa edellisenä iltana. Roope oli juuri silloin vieressäni, joten nappasin kissan kiinni ja totesin, että kas, Roopellakin on mustaa hitusta turkissa. Kääk. Roopella ei tuota hitusta kuitenkaan paljoa ollut, joten toiveikkaana ajattelin, että kyse on edelleen jostain satunnaisesta roskasta.

Ilmo: "Turkissa vilistelee kirppusirkus ja ihminen ei huomaa mitään"
Sitten otin Ilmon tarkempaan syyniin ja siihen kaatuivat ne haaveet. Ilmolta löytyi ihan selviä hituspesäkkeitä päästä ja muualta turkista. Furminaattori apunani kävin läpi turkkia milli milliltä läpi ja silloin löytyi ensimmäinen vilistelevä, elävä pirulainen. Säikähdin niin paljon, että vetäisin kädet pois kissasta ja ötökkä meni menojaan. Hetken keräsin rohkeutta ja jatkoin turkkitutkimusta. Melko pian löysin toisen litteän vilistelijän. Yritin napata otuksen sormillani, mutta ovat pahuksen vikkeliä. Kulkevat vielä ihan ihoa pitkin ja navigoivat niin näppärästi pitkässäkin kissan karvassa, että sain vain pienen näköhavainnon ja sen jälkeen meni menojaan. Pienen googlailun jälkeen diagnoosi oli selvä. Joukko kirppuja oli hyökännyt molempiin kissoihin ja valtaamassa hyvää tahtia itselleen lisää pinta-alaa lisääntymispuuhiaan varten. Yök!

Tällaisia mustia hituspesälleitä löytyi karvasta erityisesti korvien ja kainaloiden lähettyviltä
Ei auttanut muu kuin rynnätä kauppaan ostamaan vasta-aseita. Eläintarvikekaupan myyjä suositteli sekä välittömästi vaikuttavaa kirpuntappopilleriä että niskaan laitettavaa ainetta, joka pitää ötökät loitolla kuukauden ajan. Ilmo oli suivaantunut, kun hänen kaunis turkkinsa kasteltiin limaisella litkulla ja esitteli meille mitä taidokkaampia akrobatialiikkeitä koittaessaan nuolla ainetta pois turkistaan. Lopulta piti kaivella Roopelle aikoinaan ostettu puhallettava kauluri, jotta kissan nuoleminen saatiin aisoihin. Aine onneksi kuivui jo noin 15 minuutissa sen verran, että kaulurin poisottamisen jälkeen turkki ei enää kiinnostanut Ilmoa.

Lääkkeet vaikuttivat myös siten, että Roopen mielestä Ilmo alkoi haista niin ällölle, että Roope päästeli aina vihaista "mirr" ääntä Ilmon tullessa lähelle ja myöskin sähisi, jos Ilmo ei ottanut mirr-merkkiä tosissaan. Onhan se ymmärrettävää, ettei kovin pahalta haisevan kissan kanssa halua olla lähikontaktissa. Mietin pääni puhki, miten saan Ilmon haisemaan paremmalta. Lopulta keksin syöttää Ilmolle lohiöljyssä pyöriteltyä lihaa, mikä toimikin yllättävän hyvin. Kissat haisevat ihmisnenäänkin ihan kalalta lohiöljyä syötyään ja ilmeisesti fisulta haiseva Ilmo tuoksui Roopen mielestä tutummalle kuin kirpuntappolääke. Roopekin toki sai oman niskalitkunsa, mutta jostain syystä hajuhaitta ei häirinnyt toisin päin.

Ilmo nolona uimarengaskaulurissaan ja Roope vieressä toteamassa, että pahalle haisee
Lääkitys toimi onneksi hyvin. Parin tunnin päästä tarkistin tilanteen uudestaan ja nyt löysin molempien kissojen turkista pelkästään kuolleita kirppuja. Sen jälkeen imuroimme asunnon jokaisen neliösentin, pesimme kaikki tekstiilit ja myrkytimme kokolattiamaton, kissapuut ja varulta myös makuuhuoneen patjat. Myrkky oli ikävän hajuista kissojen nenälle ja varsinkin alakerran kissapuuta ovat molemmat vältelleet myrkytyksen jälkeen. Toivon, että aine jossain vaiheessa haihtuu sen verran pois, että kissat tekisivät paluun puuhunsa.

Olisi tietysti ollut liian helppoa, jos ongelma olisi loppunut tähän. Kun kirput eivät enää pystyneet perustamaan kotiaan kissojen turkkiin, oli seuraavaksi kokeiltava, josko ihmisessä pystyisi asustamaan. Vastaus on onneksi ei, mutta kerran molemmat meistä löysivät kirpun iholtaan ja sen jälkeen oli uusittava koko massiivinen siivousoperaatio.

Tänään on ollut ensimmäinen kirputon päivä, eikä kissojen turkistakaan ole enää löytynyt mitään, joten jospa ongelma olisi toistaiseksi selätetty. Kissoille pitää aloittaa säännöllinen kirppulääkitys matolääkityksen lisäksi ja seuraavat viikot pitää siivota tavallista tarkemmin ja useammin. Kävimme kissojen kanssa noin kuukausi sitten pihalla ulkoilemassa ja viikko sitten eläinlääkärissä rokotuksilla, joten epäilen, että toisella noista reissuista kirppu pääsi hyppäämään turkkiin ja aloittamaan huonosti päättyneen seikkailunsa.

maanantai 30. syyskuuta 2019

Nuunuulle uutta henkilökuntaa etsimässä

Tämän vuoden Suomen Ensitreffit alttarilla -tuotantokautta ovat seuranneet meillä innolla sekä kissat että ihmiset. Syynä on tietysti sarjan tähti Nuunuu-kissa, jolle sarjassa etsitään uutta henkilökuntaa. Seuraavassa Ilmo ja Roope kommentoivat kuudennen tuotantokauden neljää ensimmäistä jaksoa.

Varoitus, teksti sisältää juonipaljastuksia jaksoista 1-4.

Jakso 1. Nuunuun esittely

Nuunuu ja hänen henkilökuntansa Olli asuvat yhdessä Lahdessa. Olli on päättänyt, että tarvitsee lisää palvelusväkeä jakamaan vastuun Nuunuun hoitamisesta, ja päätynyt etsimään uutta puolisoa televisio-ohjelman avustuksella.

Ollin ja Nuunuun välinen suhde on hioutunut saumattomaksi 13 yhteisen vuoden aikana. Kun Nuunuulla on jano ja kissa vilkaisee kraanaan päin, Olli tietää heti, mitä tehdä.
Nuunuu <3 (kuvankaappaus sarjasta)
Uudeksi henkilökunnaksi on ehdolla Katja, myöskin Lahdesta kotoisin oleva maisteri/insinööri. Katja viihtyy hyvin yksin, tykkää matkustella ja katsoa televisiota, lukea kirjoja sekä kastella viherkasvejaan.

Ilmo: Katja on söpö! Jos olisin Nuunuu, hyppäisin heti Katjan olkapäille ja sanoisin kurrnauuu. Lisäksi Nuunuulla ja Katjalla on yhteinen kiinnostuksen kohde: viherkasvit. Lupaavalta näyttää. Itsekin tykkäisin hoitaa viherkasveja Katjan tapaan, mutta jostain syystä henkilökunta on hankkiutunut niistä yksi kerrallaan eroon.

Roope: Katja sanoi, että viihtyy yksin. Se on hyvä. En kestä, jos ihmiset lääppivät liikaa. Hyvältä vaikuttaa.

Jakso 2 ja 3. Olli aloittaa Katjan perehdyttämisen

Toisessa jaksossa Katja sitoutuu henkilökunnaksi menemällä Ollin kanssa naimisiin. Sen jälkeen alkaa perehdytys kissanhoitotehtäviin. Kolmannessa jaksossa Katja käy ensimmäistä kertaa Nuunuun kotona. Katja antaa kodille arvosanaksi 7 1/2. Kun Olli kysyy, miten tilannetta voisi parantaa, Katja sanoo "Niin, en oikeen tiedä miten". Ollin ja Katjan yhteisellä koulutusmatkalla Prahaan Katja sanoo olevansa ahdistunut.

Ilmo: Nuunuun kannalta on hyvä, kun Katja huomasi ympäristössä olevat puutteet ensi hetkestä lähtien. Minusta kodissa oli liian vähän raapimispuita ja piilopaikkoja. Ehkä Katja laittaa kodin puutteet kuntoon, kunhan saa aikaa pohtia, minkä raapimispuun ostaisi?

Roope: En ymmärrä. Miten nuo ihmiset aina ahdistuvat noin pienestä?

Roope: "Okei, kyllä minuakin välillä ahdistaa. Ainakin koirat ja eläinlääkärikäynnit"
Jakso 4. Katja muuttaa Nuunuun kotiin

Jakson alussa Katja kertoo yhteenmuuton ahdistavan. Katja muuttaa Ollin luo, jotta pääsee tarvittaessa turvaan omaan kotiinsa. Olli leikkii Nuunuun kanssa. Katja näytetään kastelemassa viherkasvejaan. Olli kertoo Katjan haastavan joka asiasta, mikä on raskasta, koska voimakkaat mielipiteet aiheuttavat hänessä alemmuudentunnetta.

Kun molemmat Olli ja Katja ovat syöneet, on aika tutustua Nuunuuhun. Katja epäröi ensin kädet puuskassa, kun Olli kysyy, haluaako Katja tutustua kissaan. Paljastuu, että Katja on enemmän koira- kuin kissaihmisiä. "No voin mä", Katja lopulta myöntyy. Katja kertoo kissojen kynsien ärsyttävän. Katja kuitenkin suostuu antamaan Nuunuulle herkkuja ja kehuu lopussa Nuuunuun häntää.

First contact! (kuvankaappaus sarjasta)
Ilmo: Uusi henkilökunta tuntuu vähän pelkäävän kissoja, mutta Nuunuu ei onneksi vaikuta hätkähtävän Katjan kylmäkiskoisuutta. Tilanteessa on vielä toivoa! Nyt Katja pitäisi saada viihtymään ja tuntemaan olonsa rentoutuneeksi Ollin ja Nuunuun luona, jotta kaikilla olisi kivaa.

Roope: Huoh. Miten vasta nyt tuli ilmi, että kyseessä onkin ihminen, joka tykkää enemmän koirapedoista? En kestäisi tuota sekuntiakaan. Henkilökunta vaihtoon ja uutta tilalle.

Ilmo: "Huomenna tulee taas uusi jakso. Jännittää, että kuinkakohan tässä käy!"

maanantai 16. syyskuuta 2019

Kissat 5v ja pentuvideo

Viisi vuotta sitten maailmaan putkahti viisi pikkuruista somalikissaa, ja tuolla olohuoneessa kaksi heistä nukkuu söpösti vierekkäin.

Syyskuu on ollut täällä poikkeuksellisen lämmin, joten viikonloppuna käytiin kummankin kissan kanssa vuorotellen valjastelemassa. Roope erityisesti nauttii valjaissaolosta ja jaksoi pitkään kierrellä pihalla samalla kovaäänisesti kehräten. Ilmo taas ei oikein tykännyt, tai no ne kaikki ötökät ja linnut ja muut oli ihan kivoja, mutta miksi ihmeessä pitää olla narulla kiinni henkilökunnassa?! Myöskään suoraan käveleminen ei ole Ilmon juttu. Kissa kiersi mieluummin tiukkaa kahdeksikkoa pusikkojen ympäri koittaen samalla metsästää mahdollisimman monta mehiläistä suuhunsa (jotka olivat onneksi kissaa nopeampia!).

Muutama kuvakin me otettiin reissulta.
Etupihan pensaat kukkivat tosi kauniisti. Koitettiin ottaa Roopesta ja pensaasta yhteiskuvaa...

No, tällainen siitä tuli :D "Yök, kylläpä lemuaa nämä pusikot kamalalle"



Ilmo ei suostunut pysähtymään lähellekään pensaita, mutta kivilaatan päällä ehti hetken hengähtää
Synttäreiden kunniaksi kaiveltiin myös videoarkistoja ja erityisesti pentuvideoita. Muutama pätkä sieltä löytyikin. Varsinkin nuo alun seitsemänviikkoiset pennut ovat niiiiiin söpöjä. 
Olen koittanut tunnistaa videolta Ilmoa ja Roopea, mutta ihan mahdoton tehtävä, kun viisi samanväristä kissaa vipeltää ympäriinsä.


perjantai 30. elokuuta 2019

Aamupalavarkaissa (video)

Roopella on pienestä pitäen ollut melko pohjaton mahalaukku ja hyvä ruokahalu. Jo blogihistoriamme kuudes postaus oli nimeltään Rohmu-Roope ja sama meno on jatkunut näihin päiviin saakka.

Vanhemmiten Roope on laajentanut kulinaristisia kokemuksiaan myös ihmisruokiin - esimerkkinä paistetut kanamunat ja spagetti bolognese maistuvat kissalle hyvin. Henkilökunnan laittaessa ruokaa Roope tulee usein puskemaan jalkoihin ja kerta toisensa jälkeen ihmettelee, miksei kissalle tälläkään kertaa annosteltu omaa pientä annosta. Sen jälkeen Roope koittaa tulla syliin istumaan ja kehräämään, jotta saisi samalla vaivihkaa nuolaista hieman lautaselta.

Suurin vääryys koko asiassa on se, että joskus henkilökunta jättää syönnin jälkeen lautaselleen vaikka kuinka paljon herkullista kastiketta tai keltuaista, ja sitäkään ei saisi kissa nuolla pois! Onneksi ihmiset ovat melko hajamielisiä ja vahingossa jättävät lautasiaan pöydälle tai tiskialtaaseen Roopen pestäväksi.

Aina ei tarvitse kuitenkaan tyytyä syömään pelkkiä tähteitä. Vuosien harjoittelun jälkeen Roopesta on kehittynyt keinoja kaihtamaton metsästäjä. Tämänkin vuoden ajalta muistuu mieleen useampi kerta, kun on hetkeksi selkänsä kääntänyt ruoka-annokselleen ja "nukkumassa" ollut Roope on napannut sopivaksi katsomansa osaset mukaansa.

Seuraavassa aihetta havainnollistava filmatisointi:



maanantai 26. elokuuta 2019

Blogikissoja katsomassa

Nyt menee kyllä maailmat ihan ristiin, kun toisten blogien kissoja on eksynyt meidän blogiin!

Ihmisen konferenssimatkan toinen huipentuma tapahtui viimeisenä päivänä ennen lentoa takaisin Australiaan. Tuona lauantaiaamuna hyppäsin Triolan Tarun kyytiin ja hurautettiin meidän ensimmäiseen vierailukohteeseen, Hupsuttamoon. Jujulla oli ollut edellispäivänä syntymäpäivät, joten ymmärrettävästi kissa oli aluksi pienessä kohmelossa. On dagen efter ja sitten ovikello soi kukonlaulun aikaan ja vieraat ihmiset tulevat mokeltamaan ja silittämään siihen viereen, mitä se semmoinen käytös on??

"Menkää pois"
Onneksi Jujun ihminen tiesi, miten aamuäreän ragdollin saa piristymään. Juju pääsi ensin pakettimatkailemaan ja sen jälkeen olikin jo ihan eri kissa. Nähtiin monen monta temppua, jotka Juju osasi hienosti tehdä kaikki peräkkäin. Pääsin myös leikittämään molempia kisuja.
Malli on täydellinen ja kamera hyvä, mutta kuvaaja tarvitsisi vielä treeniä...

Toivottavasti Juju tuumailee tässä, että aikainen herätys kannatti sittenkin.

Sillä välin Nuppu makoili haaveilemassa sängyllään hyvin kuvauksellisena, mietiskellen kissojen syviä mietteitä. Vierailun edetessä sähköjäniksen akku täyttyi ja lopulta Nuppukin juoksenteli asunnossa iloisesti ympäriinsä.
Nupulla oli juuri niin pumpulisen pehmeä karva, miltä kuvassa näyttää






Sain myöskin kunnian kokeilla pitää sekä Nuppua että Jujua sylissä ja molemmat asettuivat käsivarsilleni rennommin räsynukkemaisesti, verrattuna meidän alati kiireisiin ja höseltäviin somppuveljeksiin.

Sen jälkeen hurautettiin triolaan ja siellä koko nelikko olikin jo odottamassa. Ensimmäisenä Börje.
Börje yllättyi, kun kahdella kameralla kuvasivat eri suunnista. Mihin sitä ehtii poseerata moisessa salamavalojen ristitulessa?



Börje oli hellyyttävä puskijakisu, kuten myöskin alakuvassa oleileva Elli. Börjessä oli myöskin villimpi puolensa. Kissa esitteli meille blogistaankin tutun kuusivieterilelunsa ja innostui kokeilemaan, josko mahtuisi vielä kahden ikkunanlasin väliin.

Rauhallinen Elli viihtyi kaikista parhaiten siliteltävänä









Börje tasapainoilee ikkunalla 







Myöskin Mimmi katsoi vierailun olleen sen verran merkittävä, että madame teki kierroksen olohuoneeseen ja tervehti uusia alamaisiaan. Ottipa vastaan muutaman silityksenkin.

Madame Mimmi



Ohjelman viihdepuolesta vastasi tietysti herra Nilsson suuremmoisella persoonallisuudellaan. Olen joskus miettinyt, että meidän kissat ovat aktiivisia, mutta voipi olla, että jäisivät kumminkin Nilssonille kakkoseksi. Näin viimein kissajuoksupyörän ihan todellisessa käyttötilanteessa ja temppujakin Nilsson osasi. Ja onhan tuo vähän reppana ulkomuotokin niin valloittava.




Tällaisia vieraita meidän blogissa tänään. Kiitoksia kyläilymahdollisuudesta, oli huippua päästä vierailemaan!

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Hämeenlinnan kissaihmistapaaminen 2019

Heinäkuussa Roope ja Ilmo olivat kissahotellissa lomailemassa sillä välin, kun henkilökunnalla oli konferenssimatka maapallon toiselle puolelle. 

Seuraavassa raportti matkan tapahtumista:

Tämä oli ensimmäinen kissablogitapaaminen, johon osallistuin. Alussa jännitti, koska muihinkaan internetyhteisöjen tapaamisiin en ole aikaisemmin osallistunut, jollei lasketa joskus vuonna nakki tapahtunutta Vuotis-foorumin tapahtumaa (:D). Puksuttelin junalla paikalle Helsingistä ja matkalla koitin arvuutella mielessäni, että kenen osallistujan nimi yhdistyy mihinkin blogiin.

Perillä Hämeenlinnassa löytyi ensimmäisenä Mannilainen ja Pepsin ja Maxin emäntä, joka oli avuliaasti tullut juna-asemalle vastaan ja myöskin järjestänyt koko tapahtuman Kiskattien henkilökunnan kanssa. Kiitokset siitä! Mahtavaa, että jaksoitte järjestää kivan päivän.

Tapahtuman ensimmäinen etappi oli Hämeenlinnan kissanäyttely. Ihminen koitti skannailla, että olisiko osallistujien joukossa yhtään Roopen ja Ilmon sukulaista, mutta somppuvoittoisempi päivä taisi olla sunnuntaina. Pari somalia henkilökunta kuitenkin onnistui bongaamaan, sekä blogikissoista myöskin Naukulan Hertan. Somakissin pisteeltä ostin muutaman kissalelun kotiin vietäväksi.
Jospa Ilmo oppisi näyttelystä ostetun hämähäkkituliaisen myötä käsittelemään oikeitakin hämähäkkejä?


Seuraavaksi vierailimme Kissakoti Kattilassa. Hylättyjä kissoja kävi kyllä surku, vaikka hyvään paikkaan ovatkin päätyneet. Vuodesta 1995 lähtien Kattilan kautta on noin 3 500 kissaa saanut uuden kodin.
"Adoptoi minut, pliis?"
Jos etsit kissakaveria, niin Kattilasta löytyy 80 loppuelämän kotia etsivää ystävää. Myöskin vapaaehtoistyöntekijöille olisi tarvetta, sekä tarvikkeille, ruuille ja rahalahjoituksille. Kattilassa voi myös käydä vierailemassa. Lisätietoja Kattilan sivuilta.

Kissakoti oli hurjan miellyttävästi sisustettu kissatarpeita ajatellen ja vertikaalinen tila oli saatu hyvin käyttöön. Kaikin puolin vaikutti siltä, että täällä hoidetaan hommat hyvin ja kissakodista on iso apu paikallisille kissoille.
Kattilan kisuja ja sisustusta
Hyvänä lopetuksena päivälle kävimme vielä lopuksi syömässä. Intoilin nyhtökaurahampurilaisesta, koska moista herkkua ei täältä saa ollenkaan. Kokonaisuudessaan tosi onnistunut päivä ja ensi vuonnakin täytyy päästä mukaan, mikäli vaan reissupäivät Suomeen osuvat samalle ajanjaksolle!

***

Vaikka konferenssiraportti oli tässä, niin lomakissajutut eivät jääneet tähän. Myöhemmin samalla reissulla tapasin nimittäin muitakin blogeista tuttuja kissoja. Tunnistatko seuraavat ystävät?

Mysteerikissa 1

Salaperäinen kissa 2
Heistä lisää seuraavassa postauksessa.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

15 kissatemppua ja paluu kissahotelliin

Tätä postausta kirjoittaa henkilökunta ihan ypöyksin. Huomenna on lähtö Suomeen ja kissat piti viedä sitä ennen omalle lomalleen kissahotelliin. Naishenkilökunta oli tällä kertaa yksin liikenteessä kuskina ja yritti viivytellä lähtöä mahdollisimman myöhään, jottei juuttuisi kello neljän ruuhkaan, mutta ehtisi silti kuudelta kiinni menevään hotelliin ajoissa. 

No toki sitten sattui niin, että Manchester United oli täällä jossain Areenalla tekemässä jotain, mitä ne tekeekään (potkii palloa?), niin koko liikenne oli ihan sekaisin, moottoritiellä madeltiin etanavauhtia ja oltiin välillä kokonaan pysähdyksissä. Roope ja Ilmo juttelivat ärtyneenä peräkontista, että juoksemallakin pääsisi nopeammin perille ja puhelin pärisi laukussa, kun hotellissa ihmeteltiin, että onko karvakaksikko tulossa ollenkaan. Jotenkin hässäkästä selvittiin perille. Onneksi hotellin henkilökunta tajusi pitää putiikkiaan auki 10 ylimääräistä minuuttia, että kissat saatiin kirjattua sisään ongelmitta. HUH. 

Alkuviikosta ehdittiin kuvata pieni video, johon koitettiin saada mahdutettua kaikki temput, jotka osataan tällä hetkellä sujuvasti. Kaikista uusin temppu on kieri, jota Ilmo tekeekin pariin kertaan videolla hassusti liikuttamalla pelkkää yläkehoaan. Muita uusia ei olla taidettu tämän vuoden puolella opetella, mutta on noita vanhojakin tuossa jo jonkun verran.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Väärin asennettu tirppa-tv

Me ollaan asuttu uudella reviirillämme jo viitisen kuukautta. Yksi asia tässä uudessa ympäristössä on häirinnyt Roopea ja Ilmoa kovasti, nimittäin yläkerran tirppa-tv! On käsittämätöntä, kuinka joku ihmispolo voi mokata näinkin pahasti suunnittelussa, ja asentaa lintukanavan väärin päin:

Ikkunanlaudalle mahtuu kissa kivasti, mutta alla olevista ruuduista ei näy läpi! Ainoastaan ylhäällä olevat pienet ruudut ovat läpinäkyviä, mutta niihin ei ylety, vaikka kuinka mangustoisi takajaloillaan. Ovat niin korkealla, ettei ihminenkään näe ikkunasta läpi.
Ongelma piti tietysti korjata. Käytiin kolmessa eri eläintarvikeliikkeessä etsimässä sopivaa puuta, mutta outoa kyllä, kivijalkaliikkeistä ei löytynyt yhtäkään tarpeeksi korkeaa (170-180 senttistä). Eivät ilmeisesti ole kovin suosittuja täällä. Onneksi netistä sitten löytyi sopivia, ja koska olemme tykänneet tuosta toisesta puustamme, joka ostettiin marraskuussa 2016, päädyttiin lopulta ostamaan toinen samanlainen. Vanha puu raahattiin yläkertaan ja uusi puu pääsi alakertaan sohvan kaveriksi.
Kyllä nyt kelpaa tähyillä naapuruston tapahtumia
...huomaa, että ollaan veljeksiä, kun käpälätkin ovat ihan samassa asennossa







Välillä pitää täpätä ikkunaa tassulla, kun näkyy jotain erityisen kiinnostavaa



Kaikkea jännää tuolla näkyykin, mistä ehdittiin jäädä paitsi monta kuukautta! Välillä pitää ihmisenkin nousta tuolille seisomaan ja katsoa, mitä siellä näkyy, kun kissat säksättävät niin kiivaaseen tahtiin. Tänään kävi lintu närkästyneenä hyökkäämässä ikkunaa kohti ja välillä myös joku naapuruston kissoista on hiippaillut pusikoissa.

Tällainen pusikkolähiömaisema ikkunasta näkyy
Nyt riittää kissoille tiirailtavaa

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Testattavana Curly Fur -metodi

Pari viikkoa sitten luimme Nupun trendikatsauksesta, että kiharat turkissa ovat jo ihan out ja turkin ploppauksen sijaan pitäisi kietoutua verhoihin. Koska täällä down underissa ollaan kuitenkin muuta maailmaa vähintään 6 kuukautta jäljessä, ovat muhkeat kiharapilvet vallanneet sosiaalisen median vasta näinä päivinä.
"Kohti kiharaisempaa turkkia"
Tätä turkinhoidon mullistavaa menetelmää piti sitten kokeilla meilläkin. Samalla huomasimme, että Curly Furin eri vaiheet ovat melkoisen monitulkintaisia ja vaikeaselkoisia. Parhaamme yritimme, mutta valitettavasti lopputulos oli kauniin korkkiruuvikiharan sijaan vain hieman kuohkeentunut somalikissan silkkiturkki:


sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Kissat talovahtina

Muutettuamme kerrostalosta maan tasalle on elämään tullut yksi huoli murehdittavaksi lisää: Miten kävisi, jos meille murtauduttaisi? Ja erityisesti, miten kissoille kävisi?

En ole vertaillut Suomen ja Australian rikostilastoja, mutta tuntuu, että täällä on enemmän omaisuuteen kohdistuvaa rikollisuutta. Kerrostalossa asuessamme alakerran parkkihallista vietiin kerran auto. Toisena yönä joku tunkeutui ala-ovesta sisään, tiirikoi auki ala-aulassa olleet postilaatikot ja tuhosi kaiken löytämänsä postin. Valitettavan moni tuttu on myös joutunut asuntomurron kohteeksi.

Toivottavasti tässä talossa varashälytin ja suhteellisen rauhallinen sijanti pitää murtovarkaat poissa. Suurikokoinen koiravahti voisi olla kätevä lisä varkaiden pelotteluun. Ja täytyy muistaa, että Roopekin on osoittanut soveltuvuutta vahtikissaksi, ainakin vuosia sitten Suomessa kesämökillä ollessamme.

Oli miten oli, aihetta piti tietysti käsitellä soveltuvalla tavalla, eli tekemällä tilanteesta dramatisoitu video:

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Instakrammi

Onko teillä Instagram-tiliä kissajutuille? Henkilökunta on hirvittävä asioiden pohtija ja pyörittelijä ja päätti aloittaa aktiivisen instaamisen (lieköhän tuo edes oikea verbi), kun kaikki muut varmaan jo ovat olleet siellä vuositolkulla.

Meidän nimimerkki on purrsomebrothers. Olisi mukavaa laittaa muitakin kissatilejä seurantaan, joten ilmiannathan nimimerkkisi kommenteissa tai laita meidät seurantaan, jos Instagram innostaa, niin toivottavasti löydämme lisää tuttuja.
"Just do it"


sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Mitä makuuasento kertoo kissastasi?

Kissat ovat hyvin sulavakäytöksisiä viestijöitä. Hiljaisuudesta nauttivat eläimet eivät aina halua ryhtyä käyttämään verbaalista ääntelyä, vaan ilmaisevat itseään hienovaraisemmin: silmien siristyksellä tai hännän koukistamisella voi olla iso merkitys.

Jo pelkästään kissojen makuuasennoista löytyy niin paljon variaatioita, ettei henkilökunta aina ihan pysy perässä, että mitä mikäkin kissakielen vivahde tarkoittaa. Siispä asiaa täytyi ryhtyä tutkimaan tarkemmin dokumentoimalla erilaisia vaihtoehtoja.

Seuraavassa siis: Henkilökunnan tulkinnat kissojen makuuasennoista ihmiskielelle käännettyinä.

1) Perusasento, variaatio toinen jalka koukussa. Meidän kissoilla useimmiten esiintyvä kylkimakuuasento, johon kissat myös menevät, kun niitä pyydetään maahan. Etutassuja voidaan pitää joko suorana tai toista etutassua viekeästi rullalla, kuten kuvassa Ilmon havainnollistamana. Rullajalalla voi ponnistaa itsensä ketterästi liikkeelle, jos lintu sirkuttaa lähistöllä tai henkilökunta sattuu kolauttamaan ruokakuppia.

"Tässä näin muka loikoilen rentona, mutta oikeasti ihan valppaana vielä ja valmiina toimintaan"






2) Perusasento, variaatio suorin jaloin. Tässä ollaan rentoutuneemmassa tilassa, kohta valmiina nukahtamaan, mutta vielä on pakko vähän nostaa päätä ja seurailla, mitä talossa tapahtuu. Soveltuu myös paremmin kaulurin kanssa eloon (huom. kuva on melkein vuoden takaa ja Roopella ei onneksi juuri nyt ole kauluria).

Ilmo: "Hetken vielä tuijotan jääkaapin alaosaa, jos hiirilelu tulisikin sieltä yllättäen ulos"



3. Saalistusasento. Välillä kylkiasento on liian rento ympäristön havainnoimiseen. Erityisesti, kun isoja lintuja on näköpiirissä, täytyy siirtyä vaanimaan saalistusasentoon. Samoin syyllisyydentunne saattaa aiheuttaa kissan siirtymiseen jäykempään makuuasentoon.

Ilmo: "Kerrassaan jännä juttu! Mistäs nuo näkkileivät tuohon tupsahtivat?"
3) Rullatassuasennossa haaveillaan lintupaisteista ja iloisesti temmeltävistä hiirulaisista. Tassut donitseilla on hyvä tuijottaa ikkunasta kauempana lenteleviä lintuja, jolloin vaanimisasento ei ole vielä tarpeellinen.

Ilmo: "Jospa joskus vielä tulisi pieni harakanpoikanen parvekkeelle"







4) Limppu on rullatassuasennon viileämmän ilman versio. Asennolla on myöskin tämän lähteen mukaan monta muuta nimeä, muun muassa bunkkeri, hautova paahtoleipä, puuskatassu, kuplavolkkari, telaketju, melkein sfinksi, kilppari, kalkkuna... Kun on syksyä ilmassa tai muuten uni painaa silmää, on hyvä sujauttaa tassut piiloon turkin lämpöön.

5) Sohvaperuna, Ilmon versio. Välillä tuntuu, että kissat omaksuvat vaivihkaa asioita myös ihmisten käyttäytymisestä. Koska henkilökunta viettää välillä aikaa maaten sohvalla, on kissankin kokeiltava, miltä asennossa tuntuu olla. 
"Laitapa jo ne lohikäärmeet näkymään tuolta ruudusta?"







6) Sohvaperuna, Roopen versio. Tämä asento on yleinen nukkuma-asento meillä, johon ollaan siirrytty nukahtaessa perusasennon suorin jaloin variaatiosta. Ihmismäisillä vaikutteilla jatketaan, koska harvemmin kissat painavat pään sohvatyynyyn, kuten Roope tässä kuvassa.

"Zzzzzz"

7) Puoliräsykooma somaliversiona Muistatteko vielä räsykooman? Roopesta ja Ilmosta ei edelleenkään kyllä irtoa räsykooma-asentoa, mutta välillä on kiva kellahtaa puolikoomaversioon.



8) Täyskylkiasento on enemmän kyljen päällä lepäävä nukkuma-asento. Tässä asennossa oleva kissa on yleensä ihan untenmailla, vaikka nopeastihan siitäkin kyllä herää, jos sopiva äänimerkki sattuu kuulumaan. Joskus kissat näkevät myös unia ja viuhtovat menemään vapaana olevilla jaloillaan. Jos sattuu olemaan kuuma, niin täyskylkiasennossa voi koittaa viilentää itseään.


9) Kissarulla. Lämmin kissarulla on oiva asento nukahtamiseen viileämmissä olosuhteissa. Kissarulla-asennossa tuntee myös olonsa turvalliseksi, kun kuono ja joskus myös silmät ja suu ovat piilossa vihollisilta. Eikös se olekin niin, että jos ei itse näe itseään, niin muutkaan eivät näe?