keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

15 kissatemppua ja paluu kissahotelliin

Tätä postausta kirjoittaa henkilökunta ihan ypöyksin. Huomenna on lähtö Suomeen ja kissat piti viedä sitä ennen omalle lomalleen kissahotelliin. Naishenkilökunta oli tällä kertaa yksin liikenteessä kuskina ja yritti viivytellä lähtöä mahdollisimman myöhään, jottei juuttuisi kello neljän ruuhkaan, mutta ehtisi silti kuudelta kiinni menevään hotelliin ajoissa. 

No toki sitten sattui niin, että Manchester United oli täällä jossain Areenalla tekemässä jotain, mitä ne tekeekään (potkii palloa?), niin koko liikenne oli ihan sekaisin, moottoritiellä madeltiin etanavauhtia ja oltiin välillä kokonaan pysähdyksissä. Roope ja Ilmo juttelivat ärtyneenä peräkontista, että juoksemallakin pääsisi nopeammin perille ja puhelin pärisi laukussa, kun hotellissa ihmeteltiin, että onko karvakaksikko tulossa ollenkaan. Jotenkin hässäkästä selvittiin perille. Onneksi hotellin henkilökunta tajusi pitää putiikkiaan auki 10 ylimääräistä minuuttia, että kissat saatiin kirjattua sisään ongelmitta. HUH. 

Alkuviikosta ehdittiin kuvata pieni video, johon koitettiin saada mahdutettua kaikki temput, jotka osataan tällä hetkellä sujuvasti. Kaikista uusin temppu on kieri, jota Ilmo tekeekin pariin kertaan videolla hassusti liikuttamalla pelkkää yläkehoaan. Muita uusia ei olla taidettu tämän vuoden puolella opetella, mutta on noita vanhojakin tuossa jo jonkun verran.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Väärin asennettu tirppa-tv

Me ollaan asuttu uudella reviirillämme jo viitisen kuukautta. Yksi asia tässä uudessa ympäristössä on häirinnyt Roopea ja Ilmoa kovasti, nimittäin yläkerran tirppa-tv! On käsittämätöntä, kuinka joku ihmispolo voi mokata näinkin pahasti suunnittelussa, ja asentaa lintukanavan väärin päin:

Ikkunanlaudalle mahtuu kissa kivasti, mutta alla olevista ruuduista ei näy läpi! Ainoastaan ylhäällä olevat pienet ruudut ovat läpinäkyviä, mutta niihin ei ylety, vaikka kuinka mangustoisi takajaloillaan. Ovat niin korkealla, ettei ihminenkään näe ikkunasta läpi.
Ongelma piti tietysti korjata. Käytiin kolmessa eri eläintarvikeliikkeessä etsimässä sopivaa puuta, mutta outoa kyllä, kivijalkaliikkeistä ei löytynyt yhtäkään tarpeeksi korkeaa (170-180 senttistä). Eivät ilmeisesti ole kovin suosittuja täällä. Onneksi netistä sitten löytyi sopivia, ja koska olemme tykänneet tuosta toisesta puustamme, joka ostettiin marraskuussa 2016, päädyttiin lopulta ostamaan toinen samanlainen. Vanha puu raahattiin yläkertaan ja uusi puu pääsi alakertaan sohvan kaveriksi.
Kyllä nyt kelpaa tähyillä naapuruston tapahtumia
...huomaa, että ollaan veljeksiä, kun käpälätkin ovat ihan samassa asennossa







Välillä pitää täpätä ikkunaa tassulla, kun näkyy jotain erityisen kiinnostavaa



Kaikkea jännää tuolla näkyykin, mistä ehdittiin jäädä paitsi monta kuukautta! Välillä pitää ihmisenkin nousta tuolille seisomaan ja katsoa, mitä siellä näkyy, kun kissat säksättävät niin kiivaaseen tahtiin. Tänään kävi lintu närkästyneenä hyökkäämässä ikkunaa kohti ja välillä myös joku naapuruston kissoista on hiippaillut pusikoissa.

Tällainen pusikkolähiömaisema ikkunasta näkyy
Nyt riittää kissoille tiirailtavaa

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Testattavana Curly Fur -metodi

Pari viikkoa sitten luimme Nupun trendikatsauksesta, että kiharat turkissa ovat jo ihan out ja turkin ploppauksen sijaan pitäisi kietoutua verhoihin. Koska täällä down underissa ollaan kuitenkin muuta maailmaa vähintään 6 kuukautta jäljessä, ovat muhkeat kiharapilvet vallanneet sosiaalisen median vasta näinä päivinä.
"Kohti kiharaisempaa turkkia"
Tätä turkinhoidon mullistavaa menetelmää piti sitten kokeilla meilläkin. Samalla huomasimme, että Curly Furin eri vaiheet ovat melkoisen monitulkintaisia ja vaikeaselkoisia. Parhaamme yritimme, mutta valitettavasti lopputulos oli kauniin korkkiruuvikiharan sijaan vain hieman kuohkeentunut somalikissan silkkiturkki:


sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Kissat talovahtina

Muutettuamme kerrostalosta maan tasalle on elämään tullut yksi huoli murehdittavaksi lisää: Miten kävisi, jos meille murtauduttaisi? Ja erityisesti, miten kissoille kävisi?

En ole vertaillut Suomen ja Australian rikostilastoja, mutta tuntuu, että täällä on enemmän omaisuuteen kohdistuvaa rikollisuutta. Kerrostalossa asuessamme alakerran parkkihallista vietiin kerran auto. Toisena yönä joku tunkeutui ala-ovesta sisään, tiirikoi auki ala-aulassa olleet postilaatikot ja tuhosi kaiken löytämänsä postin. Valitettavan moni tuttu on myös joutunut asuntomurron kohteeksi.

Toivottavasti tässä talossa varashälytin ja suhteellisen rauhallinen sijanti pitää murtovarkaat poissa. Suurikokoinen koiravahti voisi olla kätevä lisä varkaiden pelotteluun. Ja täytyy muistaa, että Roopekin on osoittanut soveltuvuutta vahtikissaksi, ainakin vuosia sitten Suomessa kesämökillä ollessamme.

Oli miten oli, aihetta piti tietysti käsitellä soveltuvalla tavalla, eli tekemällä tilanteesta dramatisoitu video:

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Instakrammi

Onko teillä Instagram-tiliä kissajutuille? Henkilökunta on hirvittävä asioiden pohtija ja pyörittelijä ja päätti aloittaa aktiivisen instaamisen (lieköhän tuo edes oikea verbi), kun kaikki muut varmaan jo ovat olleet siellä vuositolkulla.

Meidän nimimerkki on purrsomebrothers. Olisi mukavaa laittaa muitakin kissatilejä seurantaan, joten ilmiannathan nimimerkkisi kommenteissa tai laita meidät seurantaan, jos Instagram innostaa, niin toivottavasti löydämme lisää tuttuja.
"Just do it"


sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Mitä makuuasento kertoo kissastasi?

Kissat ovat hyvin sulavakäytöksisiä viestijöitä. Hiljaisuudesta nauttivat eläimet eivät aina halua ryhtyä käyttämään verbaalista ääntelyä, vaan ilmaisevat itseään hienovaraisemmin: silmien siristyksellä tai hännän koukistamisella voi olla iso merkitys.

Jo pelkästään kissojen makuuasennoista löytyy niin paljon variaatioita, ettei henkilökunta aina ihan pysy perässä, että mitä mikäkin kissakielen vivahde tarkoittaa. Siispä asiaa täytyi ryhtyä tutkimaan tarkemmin dokumentoimalla erilaisia vaihtoehtoja.

Seuraavassa siis: Henkilökunnan tulkinnat kissojen makuuasennoista ihmiskielelle käännettyinä.

1) Perusasento, variaatio toinen jalka koukussa. Meidän kissoilla useimmiten esiintyvä kylkimakuuasento, johon kissat myös menevät, kun niitä pyydetään maahan. Etutassuja voidaan pitää joko suorana tai toista etutassua viekeästi rullalla, kuten kuvassa Ilmon havainnollistamana. Rullajalalla voi ponnistaa itsensä ketterästi liikkeelle, jos lintu sirkuttaa lähistöllä tai henkilökunta sattuu kolauttamaan ruokakuppia.

"Tässä näin muka loikoilen rentona, mutta oikeasti ihan valppaana vielä ja valmiina toimintaan"






2) Perusasento, variaatio suorin jaloin. Tässä ollaan rentoutuneemmassa tilassa, kohta valmiina nukahtamaan, mutta vielä on pakko vähän nostaa päätä ja seurailla, mitä talossa tapahtuu. Soveltuu myös paremmin kaulurin kanssa eloon (huom. kuva on melkein vuoden takaa ja Roopella ei onneksi juuri nyt ole kauluria).

Ilmo: "Hetken vielä tuijotan jääkaapin alaosaa, jos hiirilelu tulisikin sieltä yllättäen ulos"



3. Saalistusasento. Välillä kylkiasento on liian rento ympäristön havainnoimiseen. Erityisesti, kun isoja lintuja on näköpiirissä, täytyy siirtyä vaanimaan saalistusasentoon. Samoin syyllisyydentunne saattaa aiheuttaa kissan siirtymiseen jäykempään makuuasentoon.

Ilmo: "Kerrassaan jännä juttu! Mistäs nuo näkkileivät tuohon tupsahtivat?"
3) Rullatassuasennossa haaveillaan lintupaisteista ja iloisesti temmeltävistä hiirulaisista. Tassut donitseilla on hyvä tuijottaa ikkunasta kauempana lenteleviä lintuja, jolloin vaanimisasento ei ole vielä tarpeellinen.

Ilmo: "Jospa joskus vielä tulisi pieni harakanpoikanen parvekkeelle"







4) Limppu on rullatassuasennon viileämmän ilman versio. Asennolla on myöskin tämän lähteen mukaan monta muuta nimeä, muun muassa bunkkeri, hautova paahtoleipä, puuskatassu, kuplavolkkari, telaketju, melkein sfinksi, kilppari, kalkkuna... Kun on syksyä ilmassa tai muuten uni painaa silmää, on hyvä sujauttaa tassut piiloon turkin lämpöön.

5) Sohvaperuna, Ilmon versio. Välillä tuntuu, että kissat omaksuvat vaivihkaa asioita myös ihmisten käyttäytymisestä. Koska henkilökunta viettää välillä aikaa maaten sohvalla, on kissankin kokeiltava, miltä asennossa tuntuu olla. 
"Laitapa jo ne lohikäärmeet näkymään tuolta ruudusta?"







6) Sohvaperuna, Roopen versio. Tämä asento on yleinen nukkuma-asento meillä, johon ollaan siirrytty nukahtaessa perusasennon suorin jaloin variaatiosta. Ihmismäisillä vaikutteilla jatketaan, koska harvemmin kissat painavat pään sohvatyynyyn, kuten Roope tässä kuvassa.

"Zzzzzz"

7) Puoliräsykooma somaliversiona Muistatteko vielä räsykooman? Roopesta ja Ilmosta ei edelleenkään kyllä irtoa räsykooma-asentoa, mutta välillä on kiva kellahtaa puolikoomaversioon.



8) Täyskylkiasento on enemmän kyljen päällä lepäävä nukkuma-asento. Tässä asennossa oleva kissa on yleensä ihan untenmailla, vaikka nopeastihan siitäkin kyllä herää, jos sopiva äänimerkki sattuu kuulumaan. Joskus kissat näkevät myös unia ja viuhtovat menemään vapaana olevilla jaloillaan. Jos sattuu olemaan kuuma, niin täyskylkiasennossa voi koittaa viilentää itseään.


9) Kissarulla. Lämmin kissarulla on oiva asento nukahtamiseen viileämmissä olosuhteissa. Kissarulla-asennossa tuntee myös olonsa turvalliseksi, kun kuono ja joskus myös silmät ja suu ovat piilossa vihollisilta. Eikös se olekin niin, että jos ei itse näe itseään, niin muutkaan eivät näe?


maanantai 22. huhtikuuta 2019

Paras harja (kissojen mielipide)

Harjaus ei ole koskaan ollut meille mikään mieluisin kissanhoitotoimenpide. Jos meiltä kissoilta joskus kysyttäisi, niin hyvän harjauksen lähtökohdat ovat:
  • Sopiva kissa-spa -tunnelma, eli hämärä valaistus, lämpölamppu, sekä rentouttavaa kehräystä ympärillä
  • Sopiva aika vuorokaudesta, eli silloin kun muutenkin kaipaa hellyyttä ja rapsutusta
  • Herkkuja harjauksen ohessa
Usein harjaus on sen sijaan tapahtunut näin: Roopella ja Ilmolla on juuri jokin kiva leikki kesken, vaikkapa se, jossa ensin vaanitaan ja sitten painitaan. Henkilökunta tulee kesken leikin ja nappaa Roopen, "nyt tuli inspiraatio harjata kissa". Eihän siihen pysty mitenkään keskittymään, kun oli juuri mielessä, minkä esteen taakse juoksisi vaanimaan seuraavaksi, jotta pääsisi yllättämään Ilmon.

Roope: "Harja pois ja ruokaa tai leikkiä tilalle"
Sen jälkeen harjataan, milloin milläkin harjalla ja osa niistä on ihan kamalia. Yksi tuntuu siltä, että turkkia raastetaan juurineen irti ja toinen taas siltä, että lääpitään harvaoksaisella kepakolla. 

"Kamalasti piikkejä tässä yhdessä.. Ihan selkäkarvat pörhistyy"
Onneksi henkilökunta myöntää, ettei meidän harjaushetket ole aina niitä rentouttavampia ja on pohtinut, miten asiaa saataisi parannettua. Kissaspan puutteessa aloitimme arvostelemalla meidän nykyiset harjat, jonka myös kuvasimme videolle. Henkilökunta koitti mahdollisimman kevyesti pitää kissoja kiinni ja harjata. Samalla mitattiin aika, kuinka kauan kissat jaksoivat olla harjattavana ja sen perusteella pääteltiin, mikä harjoista oli kissoille mieluisin.



Lopputulos oli yhtenevä myös muiden harjauskertojen havaintojen kanssa. Roope ihan tykkää tuosta ensimmäisestä saksalaisen verkkokaupan parin euron harjasta, kun taas Ilmon lemppari on Tangle Teezer -kopio. Viimeinen malli on taas niin hyödytön kapistus, että liekö henkilökunta ostanut vahingossa jonkun koiranharjan?

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Kiinnostaa vai ei? Blogin eniten ja vähiten klikkejä saaneet postaukset

Kissablogia perustaessa henkilökunta mietiskeli, että mitenköhän sitä jaksaa sitoutua kirjoittamiseen, ettei blogi kuolisi ihan alkutekijöihinsä. Kirjoitettavaa on kuitenkin riittänyt ja oma kolo on löytynyt jo neljän vuoden ajan internetin syövereistä. Blogiarkistoa on myös rattoisaa selailla jälkikäteen ja samalla on kiinnostavaa kurkata, mitkä postauksista ovat saaneet eniten lukijoita ja mikä taas ei ole innostanut avaamaan kirjoitusta ollenkaan.

Siispä seuraavassa listattuna blogimme vähiten ja eniten luetut postaukset.

Kissabloggaajan arkea.. Roope: "Anna jo se herkku, pliis". Ilmo: "Taisin juuri kuulla linnunlaulua pihapuussa.."




Kaikista vähiten sivukatseluja blogin koko olemassaolon ajalta:

1. Jee, blogihaaste!

Blogihaasteet ovat kaksipiippuinen juttu. Välillä tosi kivaa vaihtelua omiin kirjoitusideoihin. Lukijana taas voi tuntua, että kun on lukenut yhden haasteen, on lukenut ne kaikki. Siispä "Jee, blogihaaste" otsikko ei kovin innosta klikkaamaan.

Tämä kirjoitus oli blogihistorian ensimmäinen haaste Kas Kissaa! -blogin pitäjältä (mitäköhän Oivalle ja Jalolle nykyisin kuuluukaan?) Kysymykset taisivat olla osoitettu henkilökunnalle, kun ainakin henkilökunta on henkilökuntana niihin vastannut.

Ehkä postaus näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt nimeltä "Paljastuksia henkilökunnasta". Olisikohan se kerännyt enemmän klikkejä? Tosin mitään jänniä paljastuksia ei edes selviä, joten huijausta olisi ollut sekin.

2. Hampaita näkyvissä

Henkilökunta muistaa olleensa innostunut, kun Ilmolle alkoi kasvaa pysyvä kulmahammas. Intoa lisäsi tapahtuneesta napattu kuva, kun rimpuilevan kissan suuhun ei ole aina niin helppoa kurkata. Maitohammasjutut taitavat kuulua siihen juttukategoriaan, josta kissan omistajana innostuu, mutta ketään muuta ei välttämättä kiinnosta...

3. Viikonlopun herätyskello

Viikonlopun vekkari oli tietysti kukas muukaan kuin pikkuruinen Ilmo. Onneksi, onneksi, onneksi meillä on sittemmin päästy eroon kissaherätyksistä, koska lauantaiaamuina on ihana nukkua pitkään. Tosin vaihtokauppana menetetään se, että kehräävä kisu käpertyy viereen tuhisemaan illalla.

"Menetit myöskin hyvän bloggausaiheen. Ehkä pitäisi taas joku aamu herättää?"


4. Koppaan!

Menneisyyden henkilökunta teki tässä postauksessa hyvän päätöksen, kun totesi, että kissat tulisi totuttaa koppaan mahdollisimman hyvin heti nuoresta iästä pitäen. Tässä postauksessa on myös meidän kaikkien aikojen ensimmäinen temppuvideo! Meininki on ihan sama kuin nykyisinkin: Ilmo tekee tempun ja Roope kehrää vieressä, kun saa herkkuja.

5. Kirkkaassa päivänvalossa

Pimeinä talvikuukausina hyvien valokuvien saaminen oli välillä työn ja tuskan takana. Keväällä ilahduttikin aina se ensimmäinen päivä, kun valoa on taas, kesä tulee, saa otettua kunnon kuvia ja kissat pääsevät parvekkeelle haistelemaan ulkoa tulevia tuoksuja. Vaikka lukijalle nämä parvekepostaukset eivät välttämättä ole niin kiinnostavia (varsinkin, jos saman voi todeta katsomalla ikkunasta ulos), niin toki kevätpostaus piti kirjoittaa myöskin vuonna 2016. Näköjään vuonna 2017 kin vielä kirjoittaa vastaava parvekepostaus, vaikka tuolloin olikin täkäläisen vuodenajan mukaan talvi, heh.

Ja niin, nykyisin täällä asuessa innostun lukijana vuodenaika/sääpostauksista, kun nämä Australian vuodenajat menevät niin nurinkurisesti, eikä lunta ole ollenkaan.

Kaikista eniten sivukatseluja blogin koko olemassaolon ajalta:

1. Kissan aknen hoito

Muidenkin kissat taitavat kärsiä aknesta, koska tämä postaus on ylivoimaisella klikkivyöryllä blogin luetuin. Kävin tekstiä noin vuosi sitten päivittämässäkin, kun huomasin, että näyttökertoja tulee vieläkin.

Roopella on vieläkin välillä ollut leuassa pieni määrä mustaa purua, muttei onneksi tuollaista isoa laikkua, kun postauksen aikoihin. Muutaman kerran olen tekstin kirjoittamisen jälkeen joutunut rapsuttelemaan leukaa Betadineen kastetulla hammasharjalla ja vaiva on parantunut pikaisesti.

"Kiitti vaan, nyt kaikki tuntee mut akne-Roopena :(. Voitaisko jatkossa kirjoittaa vaan siitä kuinka komea olen?"

























    2. Yhdet turvavyövaljaat kissalle

    Tällainenkin kokeilu tuli tehtyä, mutta nykyisin meillä kuljetetaan kissat kantokopassa. Roope ja Ilmo ovat tottuneet koppaan ja saavat myös ruokansa siellä, joten kopassa olo ei enää pelota. Turvavyövaljaissa oli se haaste, että karvaa irtosi autossa stressaavasta kissasta aika paljon, eikä muutenkaan tuntunut kahdelle kissalle oikein sopivalta ratkaisulta.

    3. Kissojen silmien värimuutokset iän myötä

    Tämän postauksen kuvien etsimiseen meni ikuisuus, joten oli iloinen yllätys, että aihe on kiinnostanut myös lukijoita!

    4. Australiaan kissojen kanssa

    Ajattelinkin, että Aussimatkajutut saattaisivat olla listalla. Meille on myös tullut muutama sähköposti kissojen kuljettamisesta. Olihan se hullu päätös kaikkinensa, mutta kertaakaan en ole katunut sen jälkeen, kun kissat olivat turvallisesti perillä.

    5. Matkan päätös ja viimein uudessa kodissa

    Kun näitä matkajuttuja lukee, niin vieläkin puristaa mahanpohjasta, kun muistaa sen jännityksen, mitä koki tuolloin. Onneksi kaikki sujui hyvin.

    tiistai 26. maaliskuuta 2019

    Oranssipäivitys ja kissat ihmisinä -video

    Ensinnäkin, isot kiitokset kaikille edellisen postauksen kommentoijille. Vertaistuki helpottaa hirmuisesti!

    Oranssi ei ole onneksi enää vieraillut niin säännöllisesti kuin miltä alussa vaikutti. Kissa paralla on kovaäänisesti kilisevä kulkunen kaulassaan, niin pari kertaa onnistuimme sen ansioista häätämään kissan pois ennen kuin Ilmo huomasi tunkeilijaa.

    Sen jälkeen takapihan aitaan ilmestyi muutama kiukkuinen graffiti:
    "I wuz here"
    Lorotus lähikuvassa ja kissan käpäläjäljet vasemmalla






    Mutta sitten, kun jäljet hinkattiin irti kloriittilla, ei kissaa ole kumma kyllä näkynyt pihalla. Pari kertaa olemme kuulleet kaukaista kilinää ja toisella kerralla Oranssi tähyili kauempana toisen talon katolla, mutta ei lähestynyt enää meidän pihaa.

    "Hoh, aina henkilökunta luulee, että kaikki on niiden ansioita. Eipä ne kuule edes tiiä mitä tapahtui sillä välin, kun olivat lomailemassa kissanhoidosta siellä töihin-jutussa..."


    Huh, helpotus? Toivotaan! Ja jos tulee vielä, niin seuraavaksi hankintalistalla on automaattinen vedenruiskauttaja.

    ***

    Asiasta iloisempaan. Viime viikolla innostuimme taas kuvaamaan videota. Tämänkertainen pätkä vaati vähän enemmän näyttelijäntaitoja ja roolisuorituksia hiottiinkin viitenä eri päivänä, ennen kuin ohjaaja hyväksyi lopputuotoksen. Toki kissojen kanssa kuvaussessiot ovat lyhyitä samaan tapaan kuin koulutushetket, jotta kiinnostus säilyy yllä.

    Ilmo: "Tällainen ilme sitten seuraavassa kohtauksessa!" Roope: "Zzzzzzz"
    Pääroolin nappasi tällä kertaa Ilmo, koska hyöri ja pyöri siihen malliin, että tarvittavat liikkeet tallentuivat nauhalle, kun vaan tarpeeksi monta kertaa yritti. Joka päivä toistuva pukeutumisjuttu ei kuitenkaan ollut Ilmon mieleen. Tulevaisuuden pätkiä varten onkin työsuojeluvaltuutetun kanssa sovittu, että jos valjaat pitää laittaa päälle sisätiloissa, niin Roope saa hoitaa sen homman.



    keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

    Voiko kolmas kissa rikkoa kahden välit?

    Pohdiskelee henkilökunta maantasolle muutettuaan. Eipä tänne muuttaessa arvannut siitäkään huolimatta, että Penan ja Punkun tarina tuli muutama kuukausi sitten luettua, minkälainen riesa ulkona kulkevat vieraat kissat voisi olla. Ja että tännekin, neljän vilkasliikenteisen kadun ympäröimän korttelin pikkuruiselle pihamaalle, päästää joku kissansa vapaaksi, eikä välitä yhtään, missä mirri päivänsä viettää.

    Ulkokissoja liikkuu ainakin kaksi. Tummanharmaa on ujompi ja sen olen nähnyt vain kerran istuvan takapihan aidalla kurkkimassa meidän talon tapahtumia. Hurja Oranssi on taas korttelin kuningas/kuningatar ja erittäin närkästynyt siitä, että Hänen Hovinsa Tiluksille on ilmestynyt kaksi pilallehemmoteltua kissanpulleroa. Muutaman viikon kyräilyn jälkeen alkoi takapihan suunnalta kuulua desibelirajat rikkovaa mouruamista:
     Videota kuvatessa Ilmo lähestyi oranssia karvat pörröllään, mutta maltillisen rohkeana. Melkein heti videon kuvaamisen jälkeen oranssi tuli kuitenkin takaisin kiroilemaan lisää ja hyökkäsi ovea vasten, jolloin hätistin kissan pois. Ilmokin alkoi ottaa kierroksia ja Oranssin jo häivyttyä Ilmolle iski jälkikäteisjärkytys muokkamaisesta käytöksestä ja kissa murisi ja sähisi hurjana ruokapöydän alla ja myös lähestyvälle Roopelle, joka oli pysytellyt tilanteesta kauempana. Meni useita minuutteja, ennen kuin Ilmo rauhoittui.

    Toivoin, että kohtaaminen olisi jäänyt yhteen kertaan. Hurja Oranssi ei kuitenkaan niin helpolla luovuttanut, vaan ilmestyi lasin taakse hyökkäysasemiin parin päivän päästä uudelleen. Tällöin satuin itse olemaan lähimpänä oven vieressä, joten menin ulos häätämään kissaa pois pihalta. Kissa hyppäsi aidalle, muttei muutoin pelännyt ihmistä, vaan jäi siihen vielä hetkeksi juttelemaan, että kerääs nyt noi kattis muualle ja muuttakaas pois mun reviiriltä.

    Kului kaksi päivää ja eilen oranssi ilmestyi taas uudelleen. Tällä kertaa lasiovikin oli kiinni, mutta Ilmo oli ensimmäisenä lasin vieressä ja kiukustumisreaktio oli paljon nopeampi kuin ensimmäisellä vierailulla. Nyt mieskin oli paikalla ja reagoi myös aika nopeasti, avaten lasioven ja hätistäen Oranssin pois. Ilmossa oli kuitenkin ehtinyt herätä kaikki raivo mitä pienestä kissasta voi löytyä, eikä siinä kiukkupuuskassa parka edes tajunnut, että toinen kissa oli jo häädetty pois. Ilmo pörhisti kaikki karvansa, murisi ja sähisi ihan hurjana ja yritti sen jälkeen hyökätä Roopen kimppuun, kun ei enää muitakaan kissoja ollut lähipiirissä :( Roope luimisteli takaisin siihen malliin, että lopulta päädyttiin kaappaamaan Ilmo hetkeksi toiseen huoneeseen, jottei ihan poissa tolaltaan oleva kissa tekisi mitään harkitsematonta.

    Sen jälkeen molempia kissoja leikitettiin, jotta kiukkuenergian saisi purettua johonkin ja traumatisoinut oranssin tapaaminen unohtuisi. Kun Ilmo päästettiin huoneesta n. 10 minuutin jälkeen, kuului vieläkin kurkusta pientä murinaa, mutta tässä vaiheessa Roope jo räpytteli silmiään, kellisteli selällään ja oli muutenkin niin, että "rauhoitu nyt veli jo, minä vaan tässä", niin Ilmokin sitten lopulta rentoutui ja pääsi raapimispuun parhaalle tähystyspaikalle Roopen tyytyessä paikkaan alatasolla.

    Roope: "Ei se mokoma kissa tänne kuitenkaan pääse, siinäpähän vaahtoaa. Tai jos pääsiskin, niin eiköhän aurinkolänttejä riitä sillekin, kunhan ei erehdy mun kupista syömään"


    Nämä tapaamiset Oranssin kanssa ovat edenneet nopeasti tosi huonoon suuntaan ja kysymys kuuluukin, että mitä asialle pitäisi tehdä. Ilmo ja Roope ovat molemmat leikattu ihan pentuina, joten sen osalta ei voida paljoa muuta tehdä. Joitain ideoita pääkopassa on liikkunut. Ollaan muun muassa mietitty:
    • Auttaisiko, jos pitäisi aina verhoja kiinni?
    • Voisiko aidalle laittaa jotain kissakarkotetta, esim joku haju? (takapihamme on pieni ja korkean aidan ympäröimä)
    • Pitäisikö koittaa tutkia Oranssin kaulapanta ja soittaa omistajalle? 
    • Pitäisikö hankkia ulos Feliway-haihdutin? (heh, siellä on kyllä pistorasia, mutta en kyllä tiedä haihtuisiko ulkoilmaan feromoneja niin paljon, että oranssi rauhottuisi)
    • Tai auttaisiko sellainen meillä sisällä?
    Ja sitten, jos noita tilanteita tulee vielä, niin
    • Pitäisikö ihmisten myös jatkossa häätää oranssi pois mahdollisimman nopeasti ja uhkaavasti, jotta kissa ehkä oppisi, ettei tänne kannata tulla? 
    • Vai voisiko siitä olla jotain hyötyä, jos Ilmo saisi pidempään kommunikoida kissan kanssa lasin läpi? Kissat kyllä käyvät niin kovilla kierroksilla, että epäilen, ettei Ilmosta yhtäkkiä kuoriutuisi diplomaattia. Pahimmillaan poissa tilanteesta pysytellyt Roopekin liittyy oranssivihakerhoon ja siitä vasta hässäkkä voisikin syntyä?
    Tänään aamulla oli onneksi leppoisat tunnelmat ja veljeskisut halailivat siinä kohdassa, missä Oranssi koitti edellisiltana hyökätä. Ei meidän välejä noin vaan rikota, senkin raukkamainen kiusaajakissa.


    maanantai 4. maaliskuuta 2019

    Ötökkäkohtaamiset Australiassa

    Australiasta asumismaana tuntuu monella olevan mielikuva, että kaikki liikkuva puree, pistää tai jollain muulla tavalla myrkyttää, eikä aivan suotta. Henkilökunta ei ole erityisen hyönteiskammoinen, mutta silti jättiläishämähäkkien ja torakoiden mahdollinen läsnäolo on aiheuttanut painajaisia.

    Muistan, kuinka ihan ensimmäisinä viikkoina makuuhuoneesta alkoi yöllä kuulua "fläpfläpfläp" -ääntä. Oltiin varmoja, että huoneessa on vähintäänkin lentävä torakka, pieni lepakko tai jotain muuta yhtä kammottavaa, joten siirryttiin kokonaan huoneen ulkopuolelle nukkumaan, kun mitään ei löytynyt. Seuraavana aamuna aiheuttajaksi paljastui onneksi pikkuruinen yöperhonen.

    Nyt kahden vuoden jälkeen hyönteisiin on tottunut paremmin, eikä äärimmäisen kammottavia otuksia ole omassa pihapiirissä ollut. Torakoita blogissa onkin jo esitelty aiemmin (torakka1, torakka2), joten seuraavassa listaa muista asumuksemme läheisyydessä kohdatuista eläinvieraistamme:

    1. Parvekkeen äitihämähäkki

    Edellisen asuntomme parvekkeelle pesiytyi muutama kuukausi sitten black house spider. Nuo talohämähäkit ovat lievästi myrkyllisiä, mutta yleisesti ottaen melko harmittomia otuksia, jotka pysyttelevät kiltisti yhdessä ja samassa nurkassa eivätkä juurikaan vipellä ympäriinsä. Koko on myös sietokyvyn rajalla - vähän isompi, kun Suomesta löytyvät hämähäkit, muttei mikään järkyttävän kokonen mollukka. Koska eläviä olentoja on ollut itselleni vähän vaikea tappaa, niin päätimme jättää talohämiksen rauhassa rakentelemaan seittiään.

    Eräänä päivänä koittikin muutto, ja vuokranantajan listassa luki, että mahdolliset hyönteiset ja niiden rakennelmat pitää tuhota osana loppusiivousta. Kauhukseni huomasin, että hämähäkki olikin ollut naaraspuoleinen ja suihkauttaessani myrkkyä katonrajaan seitistä lähti vipeltämään kymmenittäin minihämähäkkejä. Juoksin sisään ja jouduin vetämään pitkään henkeä, ennen kuin uskalsin lähestyä seittiä myrkkypullon kanssa seittiä uudelleen.

    RIP talohämähäkki :(
    2. Pihalla asustava punaselkähämähäkki

    Punaselkähämähäkki on toinen yleinen ihmisasutuksiin mieltynyt hyönteinen, ja sellainen asusti hetken täällä uuden talomme pihassa. Nämäkään hämikset eivät onneksi ole tarantellan kokoa. Punaselkäiset tapaukset ovat kuitenkin erittäin myrkyllisiä ja kissoille hengenvaarallisia, joten näiden kanssa on oltava varovainen.

    Parvekkeen oven kulmassa ulkopuolella asustanut punaselkähämähäkki ja hänen toukkaherkkunsa

    3. Kaappikoiperhoset


    Viime keväänä meidän ruokakaappiin muutti intianjauhokoisa -niminen perhoslajike, joka todennäköisesti heräsi henkiin kaapissa olleesta linssipussista. Ilmo ja Roope olivat tosi innoissaan uusista perhoslemmikeistä, henkilökunta taas ei niinkään. Perhosia pörräili pahimmillaan kymmeniä ja tilanteen rauhoittaminen vaati kaikkien kaapista löytyneiden elintarvikkeiden poisheiton sekä koko kaapiston myrkyttämisen. Sen jälkeen kaapit pidettiin tyhjillään muutaman viikon ajan ja vielä myrkytyksen jälkeenkin kävi pari kertaa niin, että tyhjää kaappia avatessa vastaan porhalti perhonen jos toinenkin. BRRRRR. Hemmetin sitkeitä otuksia.

    Yksi kymmenistä jauhokoisista


    4. Hepokatti

    Seinässämme, onneksi talon ulkopuolella, hetken asustanut hepokatti oli koko listasta harmittomin otus, mutta hui, miten iso!


    5. Sammakko

    Tämä listan viimeinen ei tosin ole hyönteinen, eikä sentään löytynyt meiltä, vaan air bnb -asunnon vessanpöntöstä. Sen verran säikähdyttävä kokemus oli silmäparin tuijotus aamupöntölle mentäessä, että piti nyt sekin lisätä tähän listaan:

    "Moi!"




    Sama sammakko myöhemmin vapaudessa pussitusoperaation jälkeen

    sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

    Uusi reviiri

    Ohops. Henkilökunta katsoi juuri, että koko blogihistorian aikana ei olla jätetty yhdenkään kuukauden aikana kokonaan kirjoittamatta postausta. Nyt tuli kuitenkin ensimmäinen poikkeus sääntöön, kun vaihdoimme asumustamme toiseen:

    Muutimme tällä kertaa kalustamattomaan asuntoon, joten aikaa vierähti runsaasti huonekaluostoksilla. Päätimme myös säästää pakuvuokrassa, mikä tarkoitti sitä, että vanhasta asunnosta tuotiin tavaraa vähitellen, muutama laatikko kerrallaan.

    Vanha puu uusissa maisemissa


    Kissat tuotiin uuteen asuntoon aika varhaisessa vaiheessa, kun huonekaluja ei juurikaan sängyn lisäksi vielä ollut. Roope-parka stressaantui kaikuvassa, kalustamattomassa asunnossa sen verran, ettei nukkunut enimmäisenä yönä, vaan vaelteli ympäriinsä hämmentyneenä maukuen.

    "Missä lintukatsomo? Missä sen edessä oleva aurinkoläntti? Missä ruuansulattelukolo? Missä nukkumisriepu?"


    "Missä minun oma sohvallekäpertymisnurkkaus? Missä kananpyydystystaso? Missä lelulaatikko? Missä suojainen soppi piiloutumista varten?"







    Roope: "SOS! Viekää kissa takaisin kotiin! Tuonne alaskaan en uskalla mennä, kun joku voi hyökätä alhaalla kimppuun." Ilmo: "Mäntti, täällähän on mahtavaa!"


    Ilmo taas ihastui uuteen asuntoon välittömästi. Maantasolla olevassa asumuksessa on täällä omat haasteensa, ja kissa löysikin ensimmäisten minuuttien aikana vessan kaappiin piiloutuneen torakan. Uusi lelu ilahdutti kovasti ja kohtaamisen jälkeen henkilökunta ei olekaan löytänyt asunnosta muita torakoita. Liekö ollut ainoa yksilö, vai Ilmo rouskutellut torakan kaverit suihinsa yön pimeinä tunteina?

    Ilmo: "Skannaus käynnissä. Ei havaittavaa liikettä lattialla"




    Tällä hetkellä ollaan asuttu täällä jo muutamia viikkoja. Roopekin rauhoittui toisena yönä, kun kissaa leikitettiin seuraavana päivänä niin kauan, että huolestunut kissa rentoutui tuttua lelua metsästäessään.

    lauantai 26. tammikuuta 2019

    Kielletty makuuhuone ja kuinka saada kissa pois sängyn alta?

    Mimmi ja Alfred kirjoittivat jokin aika sitten mainion postauksen siitä, mitä kaikkea kummallisia sääntöjä ihmiskodissa asuessaan joutuu sietämään.

    Meillä yksi säännöistä luokkaa "Täysin typerät" on, että kissojen reviirillä on oleskelukelpoinen huone, jonne ihmiset kieltävät menemästä. Tästä asiasta onkin käyty vuosien varrella monta taistelua. Vuonna 2015 noin 20 viikkoa vanha Ilmo otti niin kovat keinot käyttöön, että ihmiset lopulta heltyivät päästämään makuuhuoneeseen. Saman vuoden marraskuussa muutimme toiseen asuntoon, jossa sielläkin kissojen pääsy huoneeseen yritettiin ensin estää. Tällä kertaa Ilmo ja Roope keksivät, että liukuoven saa helposti avattua tassulla, joten huoneeseen pääsi tuolloinkin sujahtamaan melko helposti.

    Vasta kolmannen muuton jälkeen makuuhuone on onnistuneesti pysynyt kissattomana alueena, mikä on ihan hyvä ihmisen mielestä, koska välillä tulee kissa-allergisia vieraita kylään nukkumaan.

    Roopelle makuuhuoneeseen pääsemättömyys on nykyisin ihan ok. Alue on tarkistettu ja siellä ei ole ruokaa, miksipä siis turhaan käyttää energiaansa sinne pääsemiseen?


    Ilmo ei moista sääntöä edelleenkään sulata ja yrittää vieläkin livahtaa huoneeseen oven avauduttua. Henkilökunta on tähän tottunut ja pysäyttää kissan aikeet isolla "SHHHHHHH" äänellä (sähinä tehoaa yllättävän hyvin). Vieraat taas eivät huomaa nurkassa vaanivaa kissaa ja yllättyvät, kun ovea avatessaan nilkkojen vierestä vilahtaa harmaa pörrösalama sisään. Sisäänpääsyn jälkeen Ilmo sujahtaa sängyn alle piiloon, jottei tulisi heti kannetuksi ulos huoneesta.

    "Kissa ei ymmärrä!"


    Ilmosta Pyydystä Ilmo sängynalta on hauska leikki. Pari kertaa henkilökunta on onnistunut nappaamaan kissan käsin tai kutsumalla kissaa nimellä. Ilmo on kuitenkin oppinut nopeasti, että kannattaa piiloutua syvemmälle sängyn uumeniin, jotta huoneessaoloaika pitenee.

    On kuitenkin yksi keino, jolla Ilmon saa kerta toisensa jälkeen pikaisesti ulos huoneesta. Sen keinon (ja muutama muun ei-niin-toimivan) kuvasimme oheiselle videolle:



    sunnuntai 20. tammikuuta 2019

    2 vuotta Australiassa

    On jo 2019! Ihminen kirjoitti vuosi Australiassa -postauksen noin vuosi sitten, joten kun jo kaksi vuotta hurahti täyteen, pitänee sarjaa jatkaa osa kakkosella. Tällä kertaa sain myös viimein mukaan otoksia koalasta :D

    Sitä ennen pieni kuva-arvoitus ja vastaus blogihiljaisuuteen. Täällä tuli vietettyä uusivuosi, mutta arvaatteko mikä maa on kyseessä (vastaus löytyy postauksen lopusta):

    Okei, nyt henkilökunta meni ihan sivuraiteille. Me kissat ei oltu mitään lampaita katsomassa, vaan tutun hoitotädin kissahotellissa

    Tammi - toukokuu: Kärvistelyä ja toipumista

    Alkuvuodesta oli tuulista. Edellinen määräaikainen työsopimus päättyi joulukuuhun, eikä sitä jatkettu, joten täytyi etsiä uusia hommia. Jossain vaiheessa valvoin jo öitä miettien paluuta Suomeen, kun mikään hakemus ei tuntunut oikein edistyvän minnekään. Toisaalta oli ihan kivakin vain olla, lukea kirjoja, katsoa tv:tä, mietiskellä elämää. Edellinen työrupeama oli aika rankka ja tuntui, että tarvitsin pienen palautumistauon.

    Täällä on melko paljon metsäpaloja, tai "bush firejä", kuten paikalliset näitä kutsuvat. Harvemmin taivaalle nousee ihan näin paljon savua













    Kävelyllä Rottnest Islandilla
    Söpöjä koiria naapuritalon pihalla? Ei, vaan dingoja eläintarhassa
    Valkoista hiekkaa pohjoiseen ajaessa Perthistä
    Pinnacles -kivimuodostelmien keskellä voisi kuvata scifi-elokuvan

    Scifi-teemaa jatkaen samaan elokuvaan voisi kuvata ufoja, jotka ääntäisivät samoin kuin oheisen videon Australian harakka

    Kesä - lokakuu: Totuttelua uuteen

    Ennen kuin ehdin pakata laukkuni, kissani, ja hypätä lentokoneeseen, tulikin eräänä päivänä soitto, joka käänsi suunnan ja pääsin takaisin töihin. Uudet hommat ovat olleet mieluisia ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen on tuntunut siltä, että tasapaino töiden ja arjen välillä on asettunut kohdilleen. Energiaa on kerrankin jäänyt omille jutuille ja projekteille.

    Töihin pääsy oli hyvä, koska samoihin aikoihin Ilmon oksentelut pahenivat ja pelkäsin, että eläinlääkärissä täytyy käydä laajemmissa tutkimuksissa. Eliminaatiodieetti on kuitenkin toiminut hyvin ja kana/kalkkunaruokia syöttäessä ruoka on pysynyt sisällä.

    Elokuussa käväisin Suomesssa, tosin ihan liian lyhyen aikaa. Ensi kesäksi olisi haaveissa vähän pidempi loma, kaksi tai kolme kokonaista viikkoa.

    Takaisin Australiaan oli kiva palata, vaikka tänä vuonna tuntui, että täkäläinen talvi kesti ja kesti. Vielä lokakuun lopulla hytisin sisällä paksun peiton alla, kun yöt olivat välillä kylmiä ja tuulisia.

    Lokakuussa juhlistimme melkein kahta vuotta Australiassa ostamalla ensimmäisen oman huonekalumme: työpöydän. Vuokra-asuntomme täällä on kalustettu ja blogiakin oli kirjoiteltu tähän asti keittiöpöydän ääressä. Kalustettu asunto oli tosi järkevä päätös, koska on ollut useamman kerran mietinnässä muuttaa täältä pois, jos asiat eivät järjesty. Nyt kahden vuoden jälkeen alkaa olla kuitenkin siinä pisteessä, että kaipaa myös jotain omaa ympäristöönsä - omaa sänkyä kaikista eniten!
    Keväällä Ilmo ja Roope pääsivät kokeilemaan ikkunavahtikissan elämää, kun vuokrasimme loma-asunnon viikonlopuksi




    Joskus voi tulla vastaan kenguru iltakävelyllä
    Maisema Perthin lähistöllä olevalta kukkulalta
    "Moi!"
    Tässä viimein koala! Koalat nukkuvat 20 tuntia päivässä, joten näin ne hereillä vasta neljännellä eläintarhakäynnilläni


    "Minkäköhän lehden söisi seuraavaksi?"



    Marraskuu:

    Ja niin se vuosi taas vierähti.

    Marras-joulukuun vaihteessa saimme pysyvän viisumin, joten näyttää siltä, että jäämme koalamaahan oleskelemaan ainakin toistaiseksi. Saa nähdä, mitä kaikkea jännää vuosi 2019 tuo tullessaan!

    Kevään kukkaloistoa Kings Parkissa
    Hiekkadyyni pohjoisessa Lancelinissa
    Onnellisia koiria juoksentelemassa koirarannalla auringonlaskun aikaan (Roope: "Missä kissaranta??? Miksi rantoja tehdään koirille muttei kissoille?" Ilmo: "Miksi koirat olisivat onnellisia jättimäisessä hiekkalaatikossa? Sinne kuuluu tehdä tarpeet"
    Palmurivistö Perthin keskustan lähellä


    "Meillä ei ole kiire pois. Täällä aurinkoläikkien lämmössä on hyvä olla"










    Ps. Se ensimmäisen kuvan lammas oli yksi Uuden-Seelannin 60 miljoonasta.