torstai 21. syyskuuta 2017

Karvanvaihtoviikot



Täällä puolen maapalloa on keväistä. Parvekkeella on taas miellyttävää kuunnella paikallisen korpin määkimistä ja aurinko paistaa mukavasti turkkiin. Enää ei tarvitse kyyhöttää tietokoneen keskusyksikön päällä, kun lämmin on jo muutenkin. Oikeastaan alkoi jo olla sen verran tukala olo, että jonnekin ne talven aikana kasvatetut ylimääräiset villat piti pudottaa:

"Oho?"



"Ainakin puolet mun villahousuista!"

Jos vaikka ensi talveksi kutoisi irronneesta karvasta yhdet ylimääräiset pöksyt?





tiistai 19. syyskuuta 2017

3-vuotissynttärit

Arvatkaas mitä? Me ollaan jo isoja ja ihan aikuisia kissoja. Täytimme viime lauantaina kokonaiset kolme vuotta!

Ihmisten iässä oltaisi jo 28-vuotiaita, mikäli tämän jutun viittaamiin nimettömiin "asiantuntijoihin" on yhtään uskominen. Ihan paras ikä! Ollaan vielä melkoisen touhukkaita ja uteliaita, eikä mistään aikuistumisen väsymyksestä ole tietoakaan.

Synttäriherkkuja luvassa. "Laske jo se kuppi!", maukuu Roope oikealla puolella. 


Ikääntyminen on myös tuonut kivasti lisää itsevarmuutta. Nykyisin imuri ei enää juurikaan hetkauta, vaan pysyttelemme samassa huoneessa, kun tuo huriseva vihollinen nostetaan esiin. Ihmisten sylissäkin viihdytään entistä useammin. Eikös sekin ole merkki itsevarmuudesta, kun kissana osataan kertoa, että nyt kaivataan vähän silityksiä?

Synttäriherkuttelua


Muutaman uuden asian olemme oppineet ihan viime kuukausien aikana. Ilmon uusin bravuuri on hypätä välillä ihmisen olkapäälle ja tähyillä siinä niin kuin merirosvon papukaija konsanaan. Henkilökunta ei voi muuta kuin syyttää itseään, kun sen alunperin kissalle vuosi sitten opetti ja vieläpä pohdiskeli, että oppiikohan Ilmo nyt kerjäämään tempulla huomiota. Hahaa. Vastaus on: kyllä oppii!

Saimme synttärilahjaksi hiirulaisen



Roope taas on harjoitellut kovasti äänen käyttöä tässä viimeisen puolen vuoden aikana ja oppinut maukumaan paljon monipuolisemmin kuin aiemmin. Nykyisin Roopelta tulee paljon pieniä "kurr" -tyyppisiä äännähdyksiä, kun kissa on innoissaan, sekä myöskin äänekkään vaativaa "MIAU MIAU MIAU":ta aamulla, mikäli ruoka ei ole tarpeeksi nopeasti kupissa.   

Kyllä asia on niin, että kissan oppiminen ei lakkaa missään vaiheessa elämää, vaan jatkuvasti kehitetään uusia taitoja ja tehokkaampia tapoja olla vuorovaikutuksessa henkilökunnan kanssa.




torstai 24. elokuuta 2017

Kanapalan metsästäminen - Viisi askelta tavoitteen saavuttamiseksi

Roope kertoo:

Ihmisten kanssa asuessa ei mieltymykset ja mielipiteet osu aina yksiin. Henkilökunta on esimerkiksi jo vuosia koittanut jankuttaa, ettei keittiön pöytätasoilla saisi olla. Niinpä me huomaavaisina kissoina ollaan opittu pysyttelemään poissa pöydältä henkilökunnan ollessa läsnä.

Se, että me kokonaan luovuttaisi noiden tasojen päällä oleskelusta, on ihmisten rajoittuneita aivoituksia. Olisi tosi epäkissamaista käytöstä olla tarkistamatta tasoa, jolle nostetaan päivittäin talon parhaat herkut. Siispä kaupunkilaiskissankin on tärkeä pysytellä valppaana ja hioa jatkuvasti taitojaan paremmaksi, jotta selviytyy henkilökunnan vaatimusten ja omien mielihalujen aiheuttamassa ristitulessa. Sinnikkyys palkitaan. Viimeisen parin kuukauden kokeilut ovat esimerkiksi osoittaneet, että vaikkei pöytätasoilla saa viettää aikaansa, niin mikron edessä jostain syystä saa. Ota noista sitten selvää.

Tällä viikolla sain viimein palkinnon, kun hyppäsin taas kerran pöytätasolle ja sain napattua mehevän kananrintafileen suoraan paistinpannulta. Kana suussa säntäsin nopeasti karkuun ja koitin syödä sitä mahdollisimman nopeasti tuolin alla, mutta valitettavasti henkilökunta huomasi aikeeni ja nuo ahneet rohmut nappasivat kanan suoraan suustani. Pieni kissa ei voi ymmärtää! Mokomat muka tarvitsevat kaikki rasvassa paistetut, mehevät kanat itselleen, ja kissalle riittäisi pelkkä pieni nöppönen sulatettua lihaa?

Jotta motivaatio taitoa ja pitkää pinnaa vaativien asioiden saavuttamiseksi pysyisi yllä, voi seuraavista keinoista olla hyötyä:

1. Määritä tavoitteesi






Määrittele itsellesi mieluisa tavoite, jonka haluaisit saavuttaa seuraavien vuosien aikana, esimerkiksi "Mahdollisimman ison lihakimpaleen nappaaminen ja syöminen henkilökunnan huomaamatta".

2. Tee päivittäin pieniä asioita tavoitteidesi toteutumisen eteen





 Tee esimerkiksi jotakin seuraavista:

  • Vahdi henkilökunnan liikkeitä tarkasti, kun he laittavat ruokaa. 
  • Hypi kielletyille pöytätasoille päivittäin, jotta ketteryytesi säilyy ja näet paremmin, onko pöydälle jäänyt saalistettavia asioita
  • Odota kärsivällisesti. Vielä joku päivä tapahtuu virhe, ja silloin kissa saa viimein palkinnon. 

3. Älä lannistu vastoinkäymisistä


Esitä suloista ja viatonta ja kokeile seuraavana päivänä uudestaan. Ja sitä seuraavana. Älä koskaan lakkaa yrittämästä. Edes silloin, kun kana viedään suoraan suusta. Huomenna on uusi päivä.

4. Muista pyytää apua ja auttaa kaveriasi

Joskus neljä silmäparia näkee paremmin kuin kaksi. Ilmon avustaessa on varmaa, että huomataan heti, kun saalis jää viimein pöydälle metsästettäväksi.


5. Lepää välillä ja muista ottaa rennosti

Taitoa vaativien koettelemusten jälkeen on hyvä ottaa pitkät nokoset.



perjantai 18. elokuuta 2017

Paranneltu elokuvajuliste

Henkilökunnan selaillessa tänään internettiä tuli vastaan erään tuoreehkon kauhuelokuvan arvostelu ja sen yhteydessä ollut mainosjuliste. Jännästi tuo kuvassa oleva pörröinen eläin ei kuitenkaan aiheuttanut hikoilua, sykkeen nousua tai kylmiä väreitä:

Kas, onko siinä sinihopea somalikissa juoksemassa yöllä pellolla? (Kuva täältä)
Oli eläin sitten kissa, koira tai susi, täytyi meidän väsätä oma versiomme noin hienosta julisteesta:


keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Porkkanat

Kun Roope ja Ilmo saapuivat uuteen kotiinsa pentuina, oli yksi ensimmäisistä kissoille annetuista leluista pienet kissanminttuiset porkkanat. Samaiset lelut ovat nyt Suomessa käytössä muilla kissoilla. Henkilökunta hankki pienessä porkkananostalgiassa kissoille uudet porkkanat, kun sellaiset sattuivat tulemaan verkkokaupassa vastaan.
Täkäläinen porkkana on vähän suurempi ja höyheniäkin kasvattanut naattiinsa! Liekö geenimuuntelulla ollut osuutta asiaan?


Koska sekä Roope että Ilmo yleensä pitävät kissanmittuisista leluista, on parempi hankkia molemmille oma.

"Mites nämä nyt jaetaan?"





Roope innostui hetkeksi lelusta, muttei jaksanut leikkiä kovin pitkään. Mieluisampi homma oli nuolla porkkana puhtaaksi.

"Valmiina nappaamaan kii!"




"Hyvälle maistuu, nam!"




"Pysy nyt siinä, niin saan loputkin pestyä"



"Valmis! Lopuksi pesen tassut."



"Vieläköhän siinä ois jotain nuoltavaa?"


Ilmo taas menee ihan höpsöksi kissanmintun vaikutuksesta ja jaksaa leikkiä joskus useamman tunnin putkeen. Porkana oli liian suuri kooltaan, joten sen kanssa innostus lopahti aikaisemmin, mutta pitkään siitä riitti kuitenkin iloa ja useampaan otteeseen. Kaikista parhaiten toimii pienemmät lelut.

"Koitanpa haukata siitä ensin palasen..."





"Mjauu, olipa voimakas!"




"Turkki ojennukseen"