sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Inventaario-Ilmo

Näin korona-aikaan henkilökunta on alkanut käydä tavallista useammin ruokakaupassa, koska lounaatkin tulee valmistettua itse kotioloissa. Ilmo ei täysin luota henkilökunnan kykyyn ostaa järkeviä asioita ja syödä ensin ne tuotteet, joissa parasta ennen -päivämäärä on menossa vanhaksi. Niinpä kissa on katsonut parhaaksi puuttua tilanteeseen ja tehdä oman laskelmansa siitä, mitä kaikkea jääkaapista löytyy ja mitä ei.

Kun henkilökunta tulee kaupasta kotiin, juoksee Ilmo ensimmäisenä tarkistamaan vuorotellen jokaisen ruokakassin sisällön.
"Kiintoisaa. Purjoa ei olekaan hetkeen ostettu"

"Yksi ja kaksi pakettia jauhelihaa"
Lihaa sisältävät kassit Ilmo tarkastaa erityisellä antaumuksella. 
"Nam, broileria!"
Ruokakassien lisäksi Ilmon täytyy tietysti pysyä perillä siitä, mitä tuotteita jääkaapista on hävinnyt. Kun henkilökunta avaa jääkaapin oven, on kissa salamana alahyllyllä kurkistelemassa ja tekemässä laskelmiaan. 
"Hmm, ai tänne ne lihapaketit piilotettiin"
"Kanamuniakin on vielä jäljellä"
Jostain syystä henkilökunta on harmillisen kärsimätön ja nostaa kissan pois oven välistä, ennen kuin kaikki hyllyt on tarkistettu huolellisesti. Onneksi tilaisuuksia jatkolaskelmille löytyy yleensä päivän aikana useita, kunhan ei vain nuku liian sikeitä päiväunia ja muistaa rynnätä jääkaapille heti, kun henkilökunta avaa oven.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Painajainen mysteeripahvilaatikossa

Näkevätköhän eläimet unia? Ainakin kissoja tarkkaillessa näyttäisi siltä, että Roopella ja Ilmolla on ihan oma unimaailmansa. Kissat liikuttelevat usein jalkojaan nukkuessaan ja joskus myös säksättävät samaan tapaan kuin ulkona pensaissa hyppiville linnuille. Kerran eläinlääkärireissun jälkeisenä yönä Ilmo maukaisi kovaäänisesti Mauuuuu, johon henkilökunta heräsi kykenemättä nukahtamaan enää uudestaan, Ilmon tuhistessa tyytyväisenä vieressä sikeässä unessa.

Tämänkertainen kissavideo kuvattiin jo joskus viime lokakuussa, mutta vaati sen verran editointia, ettei meinannut millään nähdä päivänvaloa - ennen kuin nyt. Minielokuvassa seikkaillaan Ilmon unimaailmassa, jossa kissa löytää olohuoneesta mysteeripahvilaatikon ja sujahtaa sisään... ja kuinkas sitten käykään.
Mysteeripahvilaatikko
Pikku-Ilmosta tuli vielä minimpi!
Elokuvan ohjaajana toimi luonnollisesti Roope. Tässä kissa vahtii, että editoinnin lopputulos täyttää ohjaajan vision ja laatuvaatimukset

Lopuksi sitten itse videoon:


tiistai 9. kesäkuuta 2020

Uusia kiipeilypaikkoja

Jokunen kuukausi sitten paljastimme, että meille tulee elokuussa mini-ihminen. Nyt viimeisellä kolmanneksella ollessa henkilökunnan maha on kasvanut jo sen verran, että sylissä ollessaan Roope on alkanut kiivetä hartioille käyttämällä vatsakumparetta portaana. Pallo on myös jo sen verran pinkeä ja totuttu osa kehoa, etteivät kissan kiipeilyt tunnu samalla tavalla epämiellyttävältä kuin alkuraskaudessa.

Roopen uusi lepopaikka
Kasvavan kumpareen lisäksi meille on ilmestynyt muutama muukin jännittävä kiipeilyteline.

"Joko mennään?"
Molempien kissojen mielestä kuvissa näkyvä vekotin oli oiva viihdyttäjä. Erityisen hauska leikki oli myllertää patjan ja sinisen suojuksen välissä tai olla muuten vaan kyydissä. Valitettavasti vaunukoppa on toistaiseksi piilotettu varaston uumeniin, koska sen verran kovalla käytöllä kapistus oli kissojen toimesta. Jos vauva ei tykkääkään olla vaunuissa, on meillä kaksi innokasta vapaaehtoista odottamassa vuoroaan. Tai ehkä olisi pitänyt hommata tuplarattaat, niin kissat olisivat saaneet itselleen toisen vaunukopan?

"Lisää vauhtia, kiitos!"
Toinen kiipeilyteline on esillä makuuhuoneessa. Roope kävi nuuhkaisemassa huonekalua kerran, muttei muutoin innostunut. Ihmisten isolla patjalla on sentään enemmän tilaa makoilla. Ilmokin kävi tutustumassa sänkyyn, muttei oikein tuntenut oloaan kotoisaksi. Miksi patjan ympärille pitää laittaa aita, jonka kaltereiden välistä ei edes mahdu kulkemaan?
"Yläkerta tarkistettu"
Sen sijaan alaosa on hiirilelujen oivallinen vaanimispaikka.
"Siispä muutan tänne alakertaan ja mini-ihminen voi asua yläkerrassa"

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Piilosilla kissojen kanssa

Toukokuu tulla tupsahti ja henkilökunta on ollut jo kohta kaksi kuukautta lähes pelkästään kotioloissa. Muita ihmisiä ei olla tänä aikana tavattu, mutta tylsyys ei ole siitä huolimatta päässyt iskemään. Jos on ollut liian monta rauhallista päivää perätysten, ovat Ilmo ja Roope järjestäneet ihmisille taukojumppaa availemalla kaapinovia ja käymällä syömässä pöydälle jäätymään jätettyä ruokaa.

Yhteiselon sujuvuuden takaamiseksi kissojen kanssa on tullut leikittyä tavallista enemmän. Samalla on pitänyt keksi uusia tapoja aktivoida, kun alkaa kyllästyttää ne samat vanhat jutut - temppujen tekeminen, herkkujen piilottaminen ja lelujen heittäminen.
Roopen ja Ilmon "antaisitko pliis jo herkkuja" - ilmeet
Nyt viimeisimpänä kokeiltiin leikkiä piilosta ja hippaa. Piilosilla olo sujui ja siitä syntyikin mainio video. Oli hauska katsella jälkikäteen, mitä kameralle tallentui, kun peiton alla lymyillessä ei oikein nähnyt, mitä huoneessa tapahtui.

Hippaleikin idea oli vähän haastavampi selittää kissoille, mutta Ilmo jaksoi siitä huolimatta kävellä yllättävän sinnikkäästi keittiösaarekkeen ympäri kävelevän henkilökunnan perässä.



Nyt täälläkin tuli viikonlopun aikana tiedote, että rajoituksia höllätään ja elämä alkaa palata takaisin kohti normaalimpaa. Toivotaan, että virus saataisi pysymään kurissa eikä leviäminen enää kiihtyisi.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Kissakestävin sohva?

Onko kissan omistaminen huonekalujen tuho? Miten sisustaa kissaperheen koti? Mikä sohvamateriaali on kaikista kynnenkestävin? 

Näihin asioihin etsin itsekin vielä vastausta, vaikka jo 5,5 vuotta olemme kahden ehtiväisen somalikissan kanssa asustaneet. Sohvakangasasiantuntemusta minulla on hyvin vähän, mutta omakohtaisia kokemuksia roppakaupalla.

Siispä aika paljastaa synkkiä salaisuuksia meidän menneistä huonekaluostoksista:

Sohva numero 1
Kissat hankittuamme olimme vasta pari vuotta aikaisemmin muuttaneet mieshenkilökunnan kanssa yhteen, ja asuntomme oli enimmäkseen sisustettu opiskeluaikoina tehdyillä hankinnoilla. Näitä peruja oli myös alla oleva ruskea sohva.


Ennen kissojen kotiutumista luin tietoutta siitä, miten välttää raapimisjäljet huonekaluissa. Ostimme ison raapimispuun ja horisontaalisuunnassa raavittavan raapimislaudan. Päätimme leikata kissojen kynnet säännöllisesti.

Oli vaikeaa löytää vanhaa kuvaa, jossa näkyisi koko huoneen huonekalujen sijainti, mutta oikealla sohvassa melkein kiinni oli raapimispuu, ja sohvan edessä raapimislauta. Lisäksi keittiössämme oli toinen raapimispuu
Sitten kotiin muutti kaksi erittäin aktiivista somalipentua. Raapimispuuta raavittiin. Raapimislautaa raavittiin. Ja sohvaa vasta raavittiinkin!

Voiko Roopea ja Ilmoa asiasta moittia? Kun kangasta tarkemmin katsoo, on siinä aivan ihastuttavan ulkonevia kuteita, joihin saa kivasti kynsillä tarrattua kiinni. Skriits skraats. Riivittävän raapimiskelpoista pintaa löytyy sekä nollan, 90 ja 45 asteen kulmissa. Täydellinen kohde kynsien teroittamiseen.

Roope <3 sohva
Muutaman viikon yritimme aktiivisesti estää raapimista. Taisimme ostaa jotain sohvaan levitettävää pahanhajuista tököttiäkin. Turhaan. Raapimisvietti voitti.  Kissoja ei voinut joka hetki vahtia. Hiljalleen me ihmiset luovutimme. Piti käydä töissä, elää elämää eteenpäin. Sohva rapistui salakavalasti, vähitellen. Aluksi raapimisesta ei jäänyt kovin näkyviä jälkiä, mutta kun kynnet upposivat samaan kohtaan uudelleen ja uudelleen, oli huonekalu noin kahden vuoden jälkeen huonossa kunnossa. Osin kangas oli kokonaan puhkiraavittu ja sisusta repsotti ulos. Lopulta ruskea ystävämme lähti jatkokäsittelyyn kerrostalopihan jätteenkeräyslavalle.

Rest in peace, sohva numero 1.

Mitä opin?

Kun kangas on tarpeeksi mukavaa raavittavaa, mikään mahti maailmassa ei estä kissaa raapimasta. Isoja, erottuvia kankaan kuteita on sohvahankinnoissa välteltävä kuin koronaa konsanaan!

Sohva numero 2, jota emme koskaan ostaneet
Vuoden 2015 lopulla muutimme toiseen asuntoon ja siinä vaiheessa tuli ajankohtaiseksi uusia sisustusta. Halusimme molemmat uusia sohvan, mutta muuton jälkeen rahat olivat tiukilla ja tarkoituksena oli satsata huonekaluun vähän enemmän, joten viivytimme ostopäätöstä. Tällöin tuli kuitenkin kierrettyä useampi huonekaluliike läpi ja kyseltyä asiantuntijoilta, mikä sohvakangas olisi sopiva valinta kissaperheeseen.

Myyjien lausunnoissa oli ristiriitoja. Eräskin myyjä suositteli kangasta, jota toinen ei missään nimessä olisi suositellut, koska pohjaväri oli eri kuin pintaväri ja sen vuoksi naarmut olisivat näyttäneet erityisen ikäviltä. Kaikki taisivat olla yhtä mieltä siitä, ettei täysin kynsikestävää kangasta välttämättä ole. Mitä isompi Martindale-luku, sitä kestävämpi kangas, mutta yleensä myös kalliimpi hinta. Kannattaa laskeskella, olisiko sittenkin parempi panostaa sohvaan, jossa verhoilu on helposti vaihdettavissa. Yleisesti ottaen kuulimme samaa mitä jo osittain opimme sohva ykkösen kanssa - mitä sileämpi ja tiiviimpi kangas, sen parempi.

Sopivaa kangasta etsiessämme koitimme myös vertailla vaihtoehtoja nojatuoliimme (alla olevassa kuvassa).



Samoihin aikoihin kun sohva numero 1 sai runtuun vasemmalta ja oikealta, sinisessä, myöskin opiskeluajoilta peräisin olevassa nojatuolissamme, ei ollut jäljen jälkeä. En osaa oikein sanoa, mitä materiaalia tuo kangas on. Ehkä jotain polyesteri-mikrokuituhommaa? Kissan kynnet se kesti erinomaisesti.


Sohva numero kakkosta emme koskaan ehtineet ostaa, koska vuoden 2016 alussa käynnistyi projekti Australiaan muutto.

Mitä opin?

Kannattaa jutella useamman sohvamyyjän kanssa sopivasta kangasvalinnasta. Martindale -luvun on hyvä olla iso, tai kankaan vaihdettava. Tiivis mikrokuituhomma kankaana pelittää hyvin.

Sohva numero 3 - nahkaa!
Jos sileä ja vähäkuteinen on hyvä, löytyisikö paras sohvaverhoilu kissatalouteen nahasta? Tätä pääsimme kokeilemaan ensimmäisessä Australian asunnossamme.
Kalustettuna vuokratun asumuksemme sohva
Olin kuullut lähinnä huonoja kokemuksia yhdistelmästä kissat ja nahkasohva. On totta, ettei nahkaan helposti jää jälkiä, mutta sitten kun niitä jää, niitä ei oikeastaan saa poistettua. Kissojen ei varsinaisesti tee mieli raapia nahkaa, mutta saattavat silti käyttää sohvaa ralliratana tai leluvarastona ja noina hetkinä naarmuja tulee helposti.

Siispä jo ennen kun Ilmo ja Roope saapuivat perille, kävimme ostamassa huopia ja lakanoita, joilla peitimme visusti koko sohvan. Asunnon oli tarkoitus olla väliaikainen noin kuudeksi kuukaudeksi, mutta viihdyimme lopulta melkein kolme vuotta. Koko tuon ajan sohva oli peiteltynä ja sisustussilmää särki.
... tämä tilkkutäkkiversio sohvasta tuli hyvin tutuksi
Suojelu kannatti - sohva säästyi ehjänä. Kierrätin ja pesin lakanoita säännöllisin väliajoin ja sen ajan kun sohva oli paljaana, kissat olivat makuuhuoneessa. Yhden ainoan kerran Ilmo pääsi juoksentelemaan sohvalle ja jo tuosta kerrasta tuli muutama hentoinen naarmu. Se vahvisti päätöstä, että peittäminen oli ehdottomasti ollut tarpeen.

Nahkaverhoiluissakin on eroja. Mitä vahvempi julkitilakäyttöön suunniteltu nahka, sitä paremmin se todennäköisesti kestäisi kynnen jäljet. Sen sijaan erityisesti kaikenlaisia tekonahkaviritelmiä kannattaa vältellä viimeiseen saakka. Tästä hyvänä esimerkkinä meidän polyuretaani-mitälie-"nahkaa" olevat keittiönpöydän tuolit, jotka eivät säästyneet aivan yhtä hyvin kuin tuo sohva.
Tältä näyttää meidän ruokapöydän tuolit neljän vuoden jälkeen... Alunperin tuoli kuului yllä mainitun kalustetun asunnon sisustukseen, mutta öööm, jostain syystä päädyimme hankkimaan vuokranantajalle uudet tuolit :D Ihan omatoimisesti... ja nämä taas ovat edelleen meillä käytössä, tosin eivät todennäköisesti enää pitkään.
Mitä opin?

Nahkasohvat tai -tuolit eivät ole meidän juttu sisustuksessa ollenkaan, missään muodossa. Peittäminen on paras keino suojella huonekalua kissan kynsiltä.

Sohva numero 4 - ensimmäinen yhteinen sohvahankinta
Näiden kaikkien kokemusten jälkeen muutimme kalustamattomaan asuntoon Australiassa helmikuussa 2019. Jouduimme hankkimaan kaikki huonekalut jääkaapista lähtien, joten tähtäin kääntyi suuntaan halpa, ei välttämättä niin laadukas.

Suomessa sohvakaupassa ollessa tuntui, että kaupan mallipäällyskangas täytyy vaihtaa johonkin parempaan. Täällä ei jostain syystä tyrkytetty eri kangasvaihtoehtoja - ehkä syrjäisen sijainnin vuoksi sohvan verhoilussa kestäisi pitkään? Päädyimme lopulta ostamaan mallikappaleena olleen sohvan, jonka saimme myös todella halvalla ja samana päivänä kotiinkuljetettuna, vaikka oli sunnuntai.

Myöskin tällä kertaa laitoimme raapimispuun sohvan lähelle ja samoin raapimislaudan (kuvassa vasemmalla näkyy sohvan vasemman puolen edessä). Ehkä kissojen ikäkin on ollut apuna, mutta erityisesti Roope on oppinut tosi hyvin raapimaan puuta ja lautaa sohvan sijaan.


Ilmo koittaa edelleen raapia sohvaa, mutta hyvin satunnaisesti. Varsinkin tuo käsinoja oli Ilmon mieleen, joten se päädyttiin lopulta päällystämään (kiitos anopille Marimekon kankaasta ja muotoon ompelusta!) ja raapiminen loppui siihen.


Kangasvalinta oli myös ihan osuva. Jonkin verran tuossa on erottuvia kuteita, mutta ovat aika pieniä, ja yleisesti otaen kangas ei ollut läheskään niin raavittavan tuntuinen, kun monet muut kaupan kankaista. Kissankarvat eivät jumahda tuohon kiinni (kuten saattaisi esim. samettiin) ja vaalea väri myös takaa sen, etteivät karvat näy kovin hyvin.


Jonkin verran sohvan yksi kulma on ottanut osumaa raapimisista, mutta tuokaan ei vielä niin pahalta näytä. Langanpätkät voisi halutessaan pujotella takaisin piiloon. Muutoin kangas on kestänyt yllättävän hyvin tuon vähän päälle vuoden ajan, mitä se on ollut käytössämme. Toivotaan sohva neloselle useita tulevia vuosia yhtä hyvinvoivana!

Siinä kaikki sohvista. Olisi kiva kuulla muidenkin vinkkejä ja kokemuksia sohvaostoksista, mikä on toiminut kissojen kanssa ja mikä ei?