torstai 17. syyskuuta 2020

Ensimmäinen viikko mini-ihmisen kanssa

Ilmo kertoo

Eräänä yönä olimme menossa Roopen kanssa nukkumaan, kun henkilökunnan naisihminen alkoi käyttäytyä erittäin epätavallisesti. Ensin se meni vesisuihkun alle istuskelemaan piiiitkäksi aikaa. Sitten alkoi pitää omituista, mouruavaa ääntä. Me Roopen kanssa livahdettiin sisään suihkuhuoneeseen, kun tuli sopiva tilaisuus, ja koitettiin tosi huolestuneena maukua henkilökunnalle, että nyt äkkiä pois sieltä veden alta! Turkki kastuu!

Henkilökunnalla oli selvästi jokin isompi tauti meneillään, koska seuraavana aamuna sitä lähdettiin viemään autolla sairaalaan. Me kissat jäimme koko päiväksi kahdestaan vahtimaan taloa, nukuimme ja odotimme, että milloin ne tulee takaisin. Lopulta mieshenkilökunta, eli meidän isikissi, palasi seuraavana yönä ja saimme ison kasan ruokaa.

Muutaman päivän päästä naisihminen palasi takaisin sairaalasta hyvin nuutuneen näköisenä, ja sillä oli jokin nyytti mukanaan. Meidän pikkuveli! Ensin koitettiin vältellä koko juttua Roopen kanssa, kun ei oikein tiedetty, miten tuollaiseen ihmispötkylään pitäisi suhtautua. Sitten uteliaisuus voitti, ja käytiin vuorotellen haistelemassa uutta tulokasta. 

Alussa pidin etäisyyttä, kun ei voinut tietää, mitä tuollaisen kissan kokoisen ihmisolennon päässä liikkuu

Naisihminen oli muuttunut sairaalareissun aikana. Molemmat vetäytyivät mini-ihmisen kanssa talon perimmäiseen huoneeseen, laittoivat oven kiinni ja möllöttivät enimmäkseen siellä. Me Roopen kanssa ei saatu ollenkaan siltä huomiota tai ruokaa, kuten normaalisti! Isikissi kävi meidät ruokkimassa, mutta muutoin palvelutaso oli ihan totaalisesti romahtanut, kun kaikki hössötys pyöri vaan mini-ihmisen ympärillä. Roope mammankissana kävi lopulta oven taakse vahtiin ja kun naishenkilö viimein kömpi ulos luolastaan, Roope meni vessaan ja kylpyhuoneeseen mukaan kehräämään, että annas nyt edes vähän silityksiä. Itse en olisi kyllä moiseen alistunut. Kyllä henkilökunnan pitää ensisijaisesti tulla kissan luo. Tosin pari kertaa livahdin huoneeseen katsomaan vauvaa, koska olihan se nyt melkoisen jännittävä otus. Ja sillä oli selvästi samoja kiinnostuksen kohteita kuin meillä - nukkuminen ja syöminen.

Järkytys! Kuka nukkuu meidän nukkumapaikassa?

Parin päivän kuluttua henkilökunta alkoi osoittaa tervehtymisen merkkejä ja kävi jo keittiössäkin asti puuhastelemassa jotain. Meidän kissojen hoito oli vaan edelleen vastuutettu isikissille. Päätin tehdä muutaman jekun, että molemmat muistaisivat taas paremmin, että mekin ollaan olemassa. Livahdin monta kertaa sisään kylpyhuoneen vaippakaappiin, vaikken muutoin noista muovijutuista piittaakaan. Yhtenä päivänä meillä kävi myös joku täti kylässä, joka lähdettyään jätti vahingossa ulko-oven auki. Voi mikä seikkailu! Pääsin viimein haistelemaan muiden kissojen jälkiä ja säksättämään linnuille lähietäisyydeltä. Olin juuri etupihan aidalla hiippailemassa, kun mieshenkilökunta harmikseni huomasi tilanteen ja tuli ulos huutamaan niin järkyttyneenä, että katsoin parhaakseni juosta kiltisti takaisin sisään. Roopea ei vapaa ulkoilumahdollisuus kiinnostanut, koska se tarjoutui samaan aikaan ruoka-ajan kanssa. Velipoika odotti kiltisti koppansa luona ruokakuppiaan sillä aikaa, kun minä kävin häntä pystyssä tutkimassa ihan itsekseni etupihan tiluksia.

Vielä yhdestä pienestä jekusta täytyy kertoa. Yhtenä aamuna aamiaisemme oli pahasti myöhässä, joten päätimme itse etsiä aamupalaa. Harmi vaan, Ryvita-näkkärit eivät olleet kovin maistuvia, joten jouduimme sitten kuitenkin maha kurnien odottamaan henkilökunnan heräämistä. 

Oikeastaan tuo paperipussi maistui meidän mielestä paremmalle, kun itse näkkileivät

Henkilökunta kertoo

Ensimmäinen viikko oli rankka, mutta vauva on ihana! Muutaman päivän jouduin viettämään lähes vuodelevossa, mutta nyt olo on jo melkein normaali. Kissojakin ehtii huomioimaan taas paremmin vauvanhoidon lomassa. 

Nyt kolmannella viikolla Ilmo tykkää jo viettää aikaansa samassa huoneessa vauvan kanssa, mikä on tosin sallittua vain silloin, kun henkilökunta on hereillä. Myös Roope on käynyt tekemässä tuttavuutta, aluksi hyvinkin innokkaasti. Kissan rohkeus koki kuitenkin pienen takaiskun, kun vauva sanoi kerran pelottavasti "höö!" Roopen ollessa hyvin lähellä, mitä kissa parka sitten säikähti. Edelleen Roope käy kuitenkin vähintään kerran päivässä varovaisesti haistelemassa vauvaa. Ehkä maidonhaju tuo mieleen kaukaisen häivähdyksen omasta pentuajasta. 

Ilmoa eivät ole pienet hööt haitanneet ja mini-ihmisen kanssa ollaan päästy jo parhaimmillaan näin läheisiin tunnelmiin. 

maanantai 24. elokuuta 2020

Valmistautumista mini-ihmisen tuloon videolla

Henkilökunta on jo pitkään uhonnut, että lähiaikoina tänne olisi saapumassa joku uusi tyyppi. Ilmeisesti sen saapumispäivän piti olla jo viime viikolla, mutta eipä ole kuulunut? Kuulemma joku virusjuttu on aiheuttanut ongelmia postipakettien saapumiseen, joten ehkäpä se on myös syynä siihen, ettei tätä uutta mysteeriolentoa ole vieläkään näkynyt?

No, koska täällä vieläkin odotellaan, niin meillä on ollut rutkasti aikaa kuvailla uusia kissavideoita. Tässä uusimmassa ihmetellään tuota isoksi pullistunutta mahaa ja myöskin tutustutaan kaikkiin uusiin jänniin tavaroihin, mitä tänne on ilmestynyt.

keskiviikko 5. elokuuta 2020

Kissojen Titanic ja muita kuulumisia

Kurrnau kaikille ja eloisaa elokuuta! 

Meillä jäi viime kuukauden postaukset tekemättä, mutta saatiin sentään yksi pieni elokuvanpätkä kuvattua. Tällä kertaa Ilmo ja Roope pääsivät ihan tosissaan näyttelemään, kun tehtiin oma kissaversio meidän yhdestä kaikkien aikojen lempielokuvastamme Titanic. 

Muutoin meillä on ollut rauhallinen talvi täällä menossa. Henkilökunnan naisihminen ei mene enää töihinjuttuun, vaan on seuraavan 11 kuukauden ajan kotona hoitamassa meitä. Ja ehkä vähän myös uutta perheenjäsentämme, jonka oletetaan saapuvan seuraavien viikkojen aikana. Toistaiseksi tuo mini-ihminen on ollut varsin harmiton tapaus mahan sisällä, joten eihän se paljoa voi meidän elämää mullistaa, eihän?
 Ilmo seuraa aamu-uutisista Victorian osavaltion koronaviruspäivitystä
Onneksi Länsi-Australiassa ei ole ollut moneen viikkoon sisäisiä tartuntoja, niin voidaan elellä täällä rauhallisin mielin. Toivottavasti Suomessakin säilyy tartuntatilanne maltillisena. 

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Inventaario-Ilmo

Näin korona-aikaan henkilökunta on alkanut käydä tavallista useammin ruokakaupassa, koska lounaatkin tulee valmistettua itse kotioloissa. Ilmo ei täysin luota henkilökunnan kykyyn ostaa järkeviä asioita ja syödä ensin ne tuotteet, joissa parasta ennen -päivämäärä on menossa vanhaksi. Niinpä kissa on katsonut parhaaksi puuttua tilanteeseen ja tehdä oman laskelmansa siitä, mitä kaikkea jääkaapista löytyy ja mitä ei.

Kun henkilökunta tulee kaupasta kotiin, juoksee Ilmo ensimmäisenä tarkistamaan vuorotellen jokaisen ruokakassin sisällön.
"Kiintoisaa. Purjoa ei olekaan hetkeen ostettu"

"Yksi ja kaksi pakettia jauhelihaa"
Lihaa sisältävät kassit Ilmo tarkastaa erityisellä antaumuksella. 
"Nam, broileria!"
Ruokakassien lisäksi Ilmon täytyy tietysti pysyä perillä siitä, mitä tuotteita jääkaapista on hävinnyt. Kun henkilökunta avaa jääkaapin oven, on kissa salamana alahyllyllä kurkistelemassa ja tekemässä laskelmiaan. 
"Hmm, ai tänne ne lihapaketit piilotettiin"
"Kanamuniakin on vielä jäljellä"
Jostain syystä henkilökunta on harmillisen kärsimätön ja nostaa kissan pois oven välistä, ennen kuin kaikki hyllyt on tarkistettu huolellisesti. Onneksi tilaisuuksia jatkolaskelmille löytyy yleensä päivän aikana useita, kunhan ei vain nuku liian sikeitä päiväunia ja muistaa rynnätä jääkaapille heti, kun henkilökunta avaa oven.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Painajainen mysteeripahvilaatikossa

Näkevätköhän eläimet unia? Ainakin kissoja tarkkaillessa näyttäisi siltä, että Roopella ja Ilmolla on ihan oma unimaailmansa. Kissat liikuttelevat usein jalkojaan nukkuessaan ja joskus myös säksättävät samaan tapaan kuin ulkona pensaissa hyppiville linnuille. Kerran eläinlääkärireissun jälkeisenä yönä Ilmo maukaisi kovaäänisesti Mauuuuu, johon henkilökunta heräsi kykenemättä nukahtamaan enää uudestaan, Ilmon tuhistessa tyytyväisenä vieressä sikeässä unessa.

Tämänkertainen kissavideo kuvattiin jo joskus viime lokakuussa, mutta vaati sen verran editointia, ettei meinannut millään nähdä päivänvaloa - ennen kuin nyt. Minielokuvassa seikkaillaan Ilmon unimaailmassa, jossa kissa löytää olohuoneesta mysteeripahvilaatikon ja sujahtaa sisään... ja kuinkas sitten käykään.
Mysteeripahvilaatikko
Pikku-Ilmosta tuli vielä minimpi!
Elokuvan ohjaajana toimi luonnollisesti Roope. Tässä kissa vahtii, että editoinnin lopputulos täyttää ohjaajan vision ja laatuvaatimukset

Lopuksi sitten itse videoon: