lauantai 2. marraskuuta 2019

Ilmo lentää

Kirppuepisodista on pian kuukausi ja nyt voidaan sanoa, että noista kiusallisista ötököistä ollaan ehkä selvitty. Tuon viimeisimmän postauksen jälkeen havaintoja tuli vielä satunnaisesti - esimerkiksi henkilökunnan sukan päältä löytyi yksi selviytyjä ja kissojen turkista muutama kuollut yrittäjä. Sitten taas imuroitiin ja jynssättiin, mutta nyt ei ole ainakaan viimeisimmän viikon aikana ole ollut yhtään kirppuhavaintoa. Onneksi!

Mitäs muuta me ollaan touhuttu? No uusia videoita, tietty. Nämä henkilökunnan videoprojektit menevät välillä vähän överiksi ja varsinkin tällä kertaa, kun netistä löytyi halpa vihreä kangas. Sen jälkeen piti opettaa kissat pysymään kankaan edessä samaan aikaan, kun henkilökunta lymyili itse kameran takana.
Ilmo green screeniä vasten. Tällainen viriteltiin meidän makuuhuoneeseen, vasemmalla etukulmassa näkyy palanen sänkyä. Kangas on viritelty työpöydän päälle ja eteen.

Elokuvatähden taukopaikka


Jos joku mietiskelee, että mistä ihmeestä idea tähän videoon syntyi, niin henkilökunta katsoi Harry Stylesin Sign of the Times -musiikkivideon ja siitä inspiroituneena oli pakko kokeilla, että miten kissoilla saisi toteutettua jotain saman tapaista :D Näin meillä.

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Roopen eläinlääkärireissu

Suunnilleen vuosi sitten Roope sai ensimmäistä kertaa elämässään rentoutua ihan yksin kotona aurinkoläikässään sillä välin, kun Ilmon hampaita raaputettiin puhtaiksi eläinlääkärissä.

No, tänä vuonna kissanherkut jaettiinkin päinvastoin, koska Ilmon hampaat todettiin rokotuskäynnillä sen verran hyväkuntoisiksi, ettei hammashuoltoa tarvinnut varata tälle vuodelle. Toisin oli Roopen kanssa ja viime viikolla kissa joutuikin uusintakäynnille.

Ilmo: "Hehee, sano niille Kissanpistimön tädeille terveisiä!"

Roope: "Minuahan ei sitten pistellä millään piikeillä. Aion pyristellä vastaan kaikin voimin."


Roopen lisäksi myös henkilökuntaa jännitti kissan jättäminen yksin hammashoitoon. Roope on kerran muutama vuosi sitten suuttunut epävarmalle eläinlääkärille niin paljon, ettei nukuttamisesta tullut yhtään mitään eikä koko hammashuoltoa voitu suorittaa. Miten tänä vuonna meni? Annetaan Roopelle puheenvuoro.

Roope:

Aamulla ei ollut kissan mieli kovin iloinen. Oli hirmuinen nälkä ja ryntäsin niin innoissani koppaan odottamaan ruokaa, etten edes huomannut moneen sekuntiin ettei sitä olekaan tulossa! Ihmiset vain tyynesti kantoivat minut ruokailukopassani hurisevaan juttuun ja sitten mentiin. Olin niin tyrmistynyt, etten oikein osannut edes mitään sanoa. Vähän maukuilin sieltä takaluukusta, että voitaisko pysähtyä pienelle välipalalle. Ja Ilmoakaan eivät mokomat tajunneet ottaa mukaan.

Kun huomasin, että ollaan Kissanpistimössä, pörhistelin karvojani ja mau'uin mollivoittoisen sävelmän. Vastauksena minut kannettiin toiseen huoneeseen ja siellä pääsin vapaaksi. Hirmuisen mukava naisihminen silitteli ja leperteli siellä minulle niin kivasti, että höpsähdin täysin! "Juu aar saats a guut boi mai daarling" ja "vi vill häv lots of fun tugetö, Roup" se sanoi ja sydämeni suli ihan kokonaan. Eikä haitannut ollenkaan, vaikka eläinlääkärinainen kutsuikin minua toistuvasti Köydeksi (Rope). Pörhistelin häntääni, tutkin paikkoja ja mietiskelin, että henkilökuntakin voisi ottaa tuon kauniin naisen keksimän kutsumanimen käyttöön. Oikeastaan siinä vaiheessa unohdin koko henkilökunnan olemassaolon kokonaan, enkä hännänpäätänikään heilauttanut, kun lähtivät huoneesta.

Sitten jäin ihanan naisen kanssa kahdestaan, nukahdin hetkeksi ja kun heräsin, hampaat olivat hieman kipeät mutta muistot hyvät. Olin vielä melko uninen ja rentoutunut, kun minut siirrettiin koppaani ja en jaksanut yhtään maukua, kun henkilökunta vei minut hurisevalla jutulla takaisin kotiin.

Kotona odotti veljeni Ilmo, joka oli ollut koko päivän huolissaan, että minne katosin. Veli oli läheisyydenkaipuussaan nukkunut henkilökunnan sylissä. Kun kerroin kokemuksestani eläinlääkärinaisen kanssa, Ilmo ei ollut uskoa korviaan, vaan sähähteli vähättelevästi vastaan. Muka haisin niin Kissanpistimölle, ettei tarinani mukavasta naisesta voinut olla totta. Sitten me vähän pörhisteltiin ja painittiin, mutta loppuillasta oltiin taas kavereita.

Ilmo polo taisi olla Roopen katoamisesta enemmän hämillään kuin Roope, ja vietti päivänsä tiiviisti henkilökunnan läheisyydessä

perjantai 11. lokakuuta 2019

Kirppuja!

Muutama päivä sitten silittelin hajamielisesti Ilmoa ja huomasin pieniä mustia hippuja kissan päänahassa.
Onkohan kissoilla hilsettä? oli ensimmäinen ajatus, joka putkahti päähäni. Ajattelin, että jotain roskia vain tarttunut kissan turkkiin. Tai ehkä siemeniä.

Unohdin hituset siltä illalta.

Seuraavana päivänä mies totesi, että oli nähnyt jotain mustaa Ilmon turkissa edellisenä iltana. Roope oli juuri silloin vieressäni, joten nappasin kissan kiinni ja totesin, että kas, Roopellakin on mustaa hitusta turkissa. Kääk. Roopella ei tuota hitusta kuitenkaan paljoa ollut, joten toiveikkaana ajattelin, että kyse on edelleen jostain satunnaisesta roskasta.

Ilmo: "Turkissa vilistelee kirppusirkus ja ihminen ei huomaa mitään"
Sitten otin Ilmon tarkempaan syyniin ja siihen kaatuivat ne haaveet. Ilmolta löytyi ihan selviä hituspesäkkeitä päästä ja muualta turkista. Furminaattori apunani kävin läpi turkkia milli milliltä läpi ja silloin löytyi ensimmäinen vilistelevä, elävä pirulainen. Säikähdin niin paljon, että vetäisin kädet pois kissasta ja ötökkä meni menojaan. Hetken keräsin rohkeutta ja jatkoin turkkitutkimusta. Melko pian löysin toisen litteän vilistelijän. Yritin napata otuksen sormillani, mutta ovat pahuksen vikkeliä. Kulkevat vielä ihan ihoa pitkin ja navigoivat niin näppärästi pitkässäkin kissan karvassa, että sain vain pienen näköhavainnon ja sen jälkeen meni menojaan. Pienen googlailun jälkeen diagnoosi oli selvä. Joukko kirppuja oli hyökännyt molempiin kissoihin ja valtaamassa hyvää tahtia itselleen lisää pinta-alaa lisääntymispuuhiaan varten. Yök!

Tällaisia mustia hituspesälleitä löytyi karvasta erityisesti korvien ja kainaloiden lähettyviltä
Ei auttanut muu kuin rynnätä kauppaan ostamaan vasta-aseita. Eläintarvikekaupan myyjä suositteli sekä välittömästi vaikuttavaa kirpuntappopilleriä että niskaan laitettavaa ainetta, joka pitää ötökät loitolla kuukauden ajan. Ilmo oli suivaantunut, kun hänen kaunis turkkinsa kasteltiin limaisella litkulla ja esitteli meille mitä taidokkaampia akrobatialiikkeitä koittaessaan nuolla ainetta pois turkistaan. Lopulta piti kaivella Roopelle aikoinaan ostettu puhallettava kauluri, jotta kissan nuoleminen saatiin aisoihin. Aine onneksi kuivui jo noin 15 minuutissa sen verran, että kaulurin poisottamisen jälkeen turkki ei enää kiinnostanut Ilmoa.

Lääkkeet vaikuttivat myös siten, että Roopen mielestä Ilmo alkoi haista niin ällölle, että Roope päästeli aina vihaista "mirr" ääntä Ilmon tullessa lähelle ja myöskin sähisi, jos Ilmo ei ottanut mirr-merkkiä tosissaan. Onhan se ymmärrettävää, ettei kovin pahalta haisevan kissan kanssa halua olla lähikontaktissa. Mietin pääni puhki, miten saan Ilmon haisemaan paremmalta. Lopulta keksin syöttää Ilmolle lohiöljyssä pyöriteltyä lihaa, mikä toimikin yllättävän hyvin. Kissat haisevat ihmisnenäänkin ihan kalalta lohiöljyä syötyään ja ilmeisesti fisulta haiseva Ilmo tuoksui Roopen mielestä tutummalle kuin kirpuntappolääke. Roopekin toki sai oman niskalitkunsa, mutta jostain syystä hajuhaitta ei häirinnyt toisin päin.

Ilmo nolona uimarengaskaulurissaan ja Roope vieressä toteamassa, että pahalle haisee
Lääkitys toimi onneksi hyvin. Parin tunnin päästä tarkistin tilanteen uudestaan ja nyt löysin molempien kissojen turkista pelkästään kuolleita kirppuja. Sen jälkeen imuroimme asunnon jokaisen neliösentin, pesimme kaikki tekstiilit ja myrkytimme kokolattiamaton, kissapuut ja varulta myös makuuhuoneen patjat. Myrkky oli ikävän hajuista kissojen nenälle ja varsinkin alakerran kissapuuta ovat molemmat vältelleet myrkytyksen jälkeen. Toivon, että aine jossain vaiheessa haihtuu sen verran pois, että kissat tekisivät paluun puuhunsa.

Olisi tietysti ollut liian helppoa, jos ongelma olisi loppunut tähän. Kun kirput eivät enää pystyneet perustamaan kotiaan kissojen turkkiin, oli seuraavaksi kokeiltava, josko ihmisessä pystyisi asustamaan. Vastaus on onneksi ei, mutta kerran molemmat meistä löysivät kirpun iholtaan ja sen jälkeen oli uusittava koko massiivinen siivousoperaatio.

Tänään on ollut ensimmäinen kirputon päivä, eikä kissojen turkistakaan ole enää löytynyt mitään, joten jospa ongelma olisi toistaiseksi selätetty. Kissoille pitää aloittaa säännöllinen kirppulääkitys matolääkityksen lisäksi ja seuraavat viikot pitää siivota tavallista tarkemmin ja useammin. Kävimme kissojen kanssa noin kuukausi sitten pihalla ulkoilemassa ja viikko sitten eläinlääkärissä rokotuksilla, joten epäilen, että toisella noista reissuista kirppu pääsi hyppäämään turkkiin ja aloittamaan huonosti päättyneen seikkailunsa.

maanantai 30. syyskuuta 2019

Nuunuulle uutta henkilökuntaa etsimässä

Tämän vuoden Suomen Ensitreffit alttarilla -tuotantokautta ovat seuranneet meillä innolla sekä kissat että ihmiset. Syynä on tietysti sarjan tähti Nuunuu-kissa, jolle sarjassa etsitään uutta henkilökuntaa. Seuraavassa Ilmo ja Roope kommentoivat kuudennen tuotantokauden neljää ensimmäistä jaksoa.

Varoitus, teksti sisältää juonipaljastuksia jaksoista 1-4.

Jakso 1. Nuunuun esittely

Nuunuu ja hänen henkilökuntansa Olli asuvat yhdessä Lahdessa. Olli on päättänyt, että tarvitsee lisää palvelusväkeä jakamaan vastuun Nuunuun hoitamisesta, ja päätynyt etsimään uutta puolisoa televisio-ohjelman avustuksella.

Ollin ja Nuunuun välinen suhde on hioutunut saumattomaksi 13 yhteisen vuoden aikana. Kun Nuunuulla on jano ja kissa vilkaisee kraanaan päin, Olli tietää heti, mitä tehdä.
Nuunuu <3 (kuvankaappaus sarjasta)
Uudeksi henkilökunnaksi on ehdolla Katja, myöskin Lahdesta kotoisin oleva maisteri/insinööri. Katja viihtyy hyvin yksin, tykkää matkustella ja katsoa televisiota, lukea kirjoja sekä kastella viherkasvejaan.

Ilmo: Katja on söpö! Jos olisin Nuunuu, hyppäisin heti Katjan olkapäille ja sanoisin kurrnauuu. Lisäksi Nuunuulla ja Katjalla on yhteinen kiinnostuksen kohde: viherkasvit. Lupaavalta näyttää. Itsekin tykkäisin hoitaa viherkasveja Katjan tapaan, mutta jostain syystä henkilökunta on hankkiutunut niistä yksi kerrallaan eroon.

Roope: Katja sanoi, että viihtyy yksin. Se on hyvä. En kestä, jos ihmiset lääppivät liikaa. Hyvältä vaikuttaa.

Jakso 2 ja 3. Olli aloittaa Katjan perehdyttämisen

Toisessa jaksossa Katja sitoutuu henkilökunnaksi menemällä Ollin kanssa naimisiin. Sen jälkeen alkaa perehdytys kissanhoitotehtäviin. Kolmannessa jaksossa Katja käy ensimmäistä kertaa Nuunuun kotona. Katja antaa kodille arvosanaksi 7 1/2. Kun Olli kysyy, miten tilannetta voisi parantaa, Katja sanoo "Niin, en oikeen tiedä miten". Ollin ja Katjan yhteisellä koulutusmatkalla Prahaan Katja sanoo olevansa ahdistunut.

Ilmo: Nuunuun kannalta on hyvä, kun Katja huomasi ympäristössä olevat puutteet ensi hetkestä lähtien. Minusta kodissa oli liian vähän raapimispuita ja piilopaikkoja. Ehkä Katja laittaa kodin puutteet kuntoon, kunhan saa aikaa pohtia, minkä raapimispuun ostaisi?

Roope: En ymmärrä. Miten nuo ihmiset aina ahdistuvat noin pienestä?

Roope: "Okei, kyllä minuakin välillä ahdistaa. Ainakin koirat ja eläinlääkärikäynnit"
Jakso 4. Katja muuttaa Nuunuun kotiin

Jakson alussa Katja kertoo yhteenmuuton ahdistavan. Katja muuttaa Ollin luo, jotta pääsee tarvittaessa turvaan omaan kotiinsa. Olli leikkii Nuunuun kanssa. Katja näytetään kastelemassa viherkasvejaan. Olli kertoo Katjan haastavan joka asiasta, mikä on raskasta, koska voimakkaat mielipiteet aiheuttavat hänessä alemmuudentunnetta.

Kun molemmat Olli ja Katja ovat syöneet, on aika tutustua Nuunuuhun. Katja epäröi ensin kädet puuskassa, kun Olli kysyy, haluaako Katja tutustua kissaan. Paljastuu, että Katja on enemmän koira- kuin kissaihmisiä. "No voin mä", Katja lopulta myöntyy. Katja kertoo kissojen kynsien ärsyttävän. Katja kuitenkin suostuu antamaan Nuunuulle herkkuja ja kehuu lopussa Nuuunuun häntää.

First contact! (kuvankaappaus sarjasta)
Ilmo: Uusi henkilökunta tuntuu vähän pelkäävän kissoja, mutta Nuunuu ei onneksi vaikuta hätkähtävän Katjan kylmäkiskoisuutta. Tilanteessa on vielä toivoa! Nyt Katja pitäisi saada viihtymään ja tuntemaan olonsa rentoutuneeksi Ollin ja Nuunuun luona, jotta kaikilla olisi kivaa.

Roope: Huoh. Miten vasta nyt tuli ilmi, että kyseessä onkin ihminen, joka tykkää enemmän koirapedoista? En kestäisi tuota sekuntiakaan. Henkilökunta vaihtoon ja uutta tilalle.

Ilmo: "Huomenna tulee taas uusi jakso. Jännittää, että kuinkakohan tässä käy!"

maanantai 16. syyskuuta 2019

Kissat 5v ja pentuvideo

Viisi vuotta sitten maailmaan putkahti viisi pikkuruista somalikissaa, ja tuolla olohuoneessa kaksi heistä nukkuu söpösti vierekkäin.

Syyskuu on ollut täällä poikkeuksellisen lämmin, joten viikonloppuna käytiin kummankin kissan kanssa vuorotellen valjastelemassa. Roope erityisesti nauttii valjaissaolosta ja jaksoi pitkään kierrellä pihalla samalla kovaäänisesti kehräten. Ilmo taas ei oikein tykännyt, tai no ne kaikki ötökät ja linnut ja muut oli ihan kivoja, mutta miksi ihmeessä pitää olla narulla kiinni henkilökunnassa?! Myöskään suoraan käveleminen ei ole Ilmon juttu. Kissa kiersi mieluummin tiukkaa kahdeksikkoa pusikkojen ympäri koittaen samalla metsästää mahdollisimman monta mehiläistä suuhunsa (jotka olivat onneksi kissaa nopeampia!).

Muutama kuvakin me otettiin reissulta.
Etupihan pensaat kukkivat tosi kauniisti. Koitettiin ottaa Roopesta ja pensaasta yhteiskuvaa...

No, tällainen siitä tuli :D "Yök, kylläpä lemuaa nämä pusikot kamalalle"



Ilmo ei suostunut pysähtymään lähellekään pensaita, mutta kivilaatan päällä ehti hetken hengähtää
Synttäreiden kunniaksi kaiveltiin myös videoarkistoja ja erityisesti pentuvideoita. Muutama pätkä sieltä löytyikin. Varsinkin nuo alun seitsemänviikkoiset pennut ovat niiiiiin söpöjä. 
Olen koittanut tunnistaa videolta Ilmoa ja Roopea, mutta ihan mahdoton tehtävä, kun viisi samanväristä kissaa vipeltää ympäriinsä.