sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Aamun kissa-agility

Henkilökunta on palailemassa normaaliin vireystasoonsa, koska sohva-aika on ollut selvästi vähenemään päin ja kissa-aika taasen lisääntynyt. Roope ja Ilmo ovat molemmat aina tykänneet opetella vauhtia ja hyppimistä vaativia temppuja, niin päätettiin aamulla pitkästä aikaa harjoitella agilityä.

Kissa-agilityssa on yksi ainut haaste ja hidaste - esteiden puuttuminen. Jos meillä olisi muutama erilainen este, tunneli ja rengas, niin treenaaminen olisi vähän helpompaa, eikä täällä paikallisesta verkkokaupastakaan löytynyt agilityesteitä. Toisaalta kierrätyshengessä esteitä voi keksiä mistä tahansa: vanhasta pahvilaatikosta syntyi tämän aamun rengas ja esteiksi päätyi tällä kertaa matkalaukku ja kissojen raapimisalusta.

Henkilökunnan askartelema pahvivanne :D Tyylikäs ku mikä!




"Mmm, pahvin ihana kellarinen tuoksu"

Perinteisten agilitytemppujen lisäksi rataan yhdistettiin muutama oma temppu. Kokonaisuudessaan agiliyratamme oli seuraava:
  • Renkaan läpi hyppääminen
  • Este 1
  • Este 2
  • Oven sulkeminen
  • Tuolille hyppääminen 
  • Koppaan meno
Alla olevalla videolla Ilmon tyylinäyte temppuradasta:



lauantai 29. huhtikuuta 2017

Syksy tuli ja arki alkoi

Viisi kuukautta jo vierähtänyt täällä toisella mantereella. Kesä meni siinä mielessä oikein mukavasti, että Roope ja Ilmo saivat kerrankin pidettyä 50% henkilökunnasta kokopäiväisesti hoitajanaan. Aamut sujuivat hiirileikin merkeissä, ruoka tuli aina ajallaan kuppiin ja rapsutuksia sai tasaisesti pitkin päivää.

Kuva ajalta, jolloin asiat olivat paremmin. Miksi kaiken pitää aina muuttua?


Muutama viikko sitten tilanne muuttui. Kokopäiväinen kissanhoito vaihtui osa-aikaiseksi ja samalla palvelutaso romahti. Ennen niin energinen henkilökunnan toinen osapuoli alkoi myöskin kadota aamulla otsa rypyssä ulos eteisen oviaukosta, jolloin Roope ja Ilmo jäivät pitkäksi päiväksi ihan keskenään. Ja sama toistui seuraavana aamuna. Ja sitä seuraavana. Illaksi henkilökunta sentään palasi takaisin, mutta palvelualttius oli selkeästi jäänyt sinne, missä ikinä päivällä olivatkaan luuranneet. Illalla röhnöttivät vaan sohvalla ja valittelivat, kun oli niin raskas päivä ja niin väsyttävää uusi kieli ja kulttuuri ja ei nyt millään jaksaisi yhtä hiirilelua nostaa lattialta ja heittää kissalle. Ennenkuulumatonta! Roopekin, joka ei ole aikaisemmin vaivautunut noutamaan leluja, on jo monta kertaa joutunut hyppäämään sohvalle asti ja tiputtamaan lelun suoraan henkilökunnan päälle heitettäväksi, kun muuten ei olisi tapahtunut yhtään mitään. 

Katsokaa nyt tuota lattiaakin. Ei ole enää imuri laulanut samaan malliin, kun henkilökunta lopetti työnsä kissojen päivähoitajana


Muutamana yönä Roopea on kiukuttanut niin paljon ala-arvoinen kohtelu, että kissa on raapinut klo 02-03 aikoihin makuuhuoneen ovea ja maukunut kovaäänisesti, että nyt tarttis vähän enemmän viihdettä, että kissa saisi yönsä nukuttua eikä olisi niin levoton olo.

Jotain piti keksiä ja onneksi tuli joku aika sitten katsottua Youtubesta Colen ja Marmaladen ihania kissavideoita. Yhdestä videossa oli vinkki, että vesipulloon voisi askarrella saksilla reikiä ja laittaa sen jälkeen pulloon kuivanappuloita metsästettäväksi. Tällainen korvikehenkilökunta on sen jälkeen askarreltu jo monta kertaa ja jätetty päiväksi kissoille. Omankin videon kuvasimme aiheesta. Tosin Roope tyytyi videolla lyhyen alkuinnostuksen jälkeen lähinnä esittämään jäätiköllä makoilevaa hyljettä, mutta Ilmo näyttää, että kyllä pullosta niitä raksujakin tipahtelee aina välillä.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kissahymyjä

Hymyilevätkö kissat?
Mona Ilmo



Kissan hymy on yhtä arvoituksellinen kuin da Vincin kuuluisan maalauksen naisella. Monet väittävät, ettei tuo salaperäinen ilme ole hymy ollenkaan, vaan kissat ilmaisevat tyytyväisyytensä muulla tavoin - esimerkiksi kehräämällä ja hitailla silmien räpäytyksillä. Kuvitteleekohan henkilökunta, kun näkee kissojen kehrätessä myös suun vetäytyvän kevyeen ja arvoitukselliseen hymyyn?




Hymy näyttäytyy erityisesti silloin, jos syliin tullutta kissaa silittää kevyesti korvien takaa tai rapsuttaa leuan alta.



Myös nukkuessaan Ilmo ja Roope näyttävät tyytyväisiltä. Välillä kissa hetkeksi herää, venyttelee ja sen jälkeen nukahtaa uudelleen rauhallinen hymy kasvoillaan. On tarkistettu, että maailma on vielä paikoillaan ja hetken voi torkkua ennen seuraavaa ruokakupin kolahdusta. Elämässä kaikki hyvin.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Suomivieraita ja kissahotellissa

Meillä oli juuri käymässä vieraita Suomesta. Lisäihmisten saapuessa matkalaukkuineen Roope ja Ilmo pääsivät pitkästä aikaa yöllä nukkumaan samassa tilassa henkilökunnan kanssa. Vieraat nukkuivat makuuhuoneessa, johon kissoja ei olla päästetty, jotta allergisetkin pystyisivät nukkumaan täällä ilman oireita.

Uusi järjestely aiheutti jännitystä puolin ja toisin.

Ensimmäisenä yönä kissoja huoletti hirveästi, ettei henkilökunta herää aamulla ajoissa, joten oli ihan välttämätöntä herättää ne varmuuden vuoksi maukumalla jo puoli kuudelta aamulla. Toisena yönä henkilökunta sai nukuttua vähän pidempään - mitä nyt Ilmo sai kehräyskohtauksen kolmen maissa yöllä ja tassutteli ympäriinsä nukkuvan henkilökunnan vieressä ja päällä. Lopulta Ilmo nostettiin ystävällisesti alas, jolloin kissa jatkoi kehräämistään lattialla. Siihen nukahdimme ja nukuimme kaikki sentään vähän pidempään kuin ensimmäisenä yönä.

Jännittävä asia oli myös se, että vieraat tulivat usein henkilökuntaa varomattomammin ulos makuuhuoneestaan. Ilmo piti tarkkaavaisesti ovea silmällä ja pääsikin monta kertaa onnistuneesti livahtamaan kielletylle alueelle.

"Huomio Roope! Kohde liikkumassa tuntematonta aluetta kohti! Hetki vielä ja sitten merkistä siirtyminen oven eteen."


Juuri kun olimme sopeutuneet uuteen nukkumisjärjestelyyn, päättivät ihmiset lähteä kiertelemään lähiseutuja muutamaksi päiväksi. Matkan alkajaisiksi Roope ja Ilmo vietiin samaan kissahotelliin, johon ehdimme jo joulun aikoihin tutustua.




Kissahotellissa tapasimme paljon muita kissoja, tosin turvallisen välimatkan päästä. Tylsää oli se, että Roopen ja Ilmon tämänkertaisen oleskelutilan ulko-osuus oli sisäpihaa kohden, joten maisemat eivät olleet ihan yhtä lintuisaa pusikkoa kuin viimeksi.

"Ai että siis tänne meinaat jättää? Missä esitteessä näkynyt metsämaisema?"




Tilaa kissoilla oli kuitenkin tälläkin kertaa ihan kohtuullisesti. Yllä olevassa kuvassa on ulkotila ja alla näkyy samankokoinen sisätila, jonne kissat pääsivät yläkuvassa näkyvän korituolin takana olevasta pienestä luukusta.

Roope tähyilemässä sisähuoneesta


Kotiinpaluu oli kyllä silti luksusta sekä kissojen että omistajien mielestä. On se vaan niin, että oma raapimispuu mansikka ja koti ei tunnu kodilta ilman kissoja.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Ilmon metsästysaamu

Ilmo kertoo:

Tänään aamulla salainen unelmani kävi melkein toteen. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana!


Henkilökunta oli juuri herännyt ja valitteli, että jokin ihmeellinen vihellys piti hereillä jo pari tuntia ennen kellonsoittoa. Olin tavanomaiseen tapaan tarkkailemassa sivusilmällä ulkoelämää, kun yhtäkkiä bongasin vihellyksen lähteen. Näin elävän linnunpoikasen aivan edessäni, ihan parin metrin päässä! Tuoretta aamupalaa! Yritin hypätä suoraan sen luo, kun en innostuksissani muistanut, että välissä oli se läpinäkyvä, kova, tyhmä asia, joka estää ulospääsyn.

Siellä se lintu vipelsi aamulla


Sen jälkeen juoksentelin hirmuista kyytiä edestakaisin, yrittäen kiihkeästi löytää salareittiä ulos pienen linnun luo. Poikanen ei näyttänyt edes osaavan lentää kunnolla. Kunhan oli vaan siinä ja tapitti minuun päin. Niin täydellinen suupala! Olisin napannut sen yhdellä pitkällä hypyllä.

Mau'uin ihmisiä paikalle, että nyt on heti pakko päästä ulos nappaamaan tuo lintunen pois kuleksimasta. Henkilökunta oli taas jälleen kerran liian kyvytön ja aikaansaamaton, ja katseli siinä ihan typeränä, kun pieni lentokyvytön linnunpoikanen kipitti hitaaaasti kohti parvekkeen reunaa ja sen jälkeen hyppäsi alas, todennäköisesti alakerran naapurin parvekkeelle.

Mikä järisyttävä pettymys!

Säntäilin vauhkona ympäriinsä ja harmitti niin kovasti, kun meni mainio tilaisuus ohi tassujen. Silmissä näkyi se pieni, avuton paisti, jota kantaisin nyt varovaisesti suussani, jos asiat olisivat menneet hyvin.

Sitten kipitin makuuhuoneeseen ja näin kärpäsen. Iso, PULLEA KÄRPÄNEN! 


Piti maukaista, että Roope Roopeee, nyt paikalle metsästämään, niin saadaan se kiinni! Roope löntysteli siihen ja oli ihan tylsänä vieressä, että Ilmo, ei se ole mikään kärpänen. En uskonut veljeäni hetkeäkään, vaan säksätin ötökälle vimmatusti.





Henkilökuntakin tuli lopulta paikalle, kun olin jonkin aikaa vaaninut siinä. Maukaisin henkilökunnalle, että voisivat vähän tarjota apuaan, kun kärpänen on niin korkealla.


Henkilökunta sitten nappasi mut syliin, jolloin pääsin lähemmäksi kärpästä ja vihdoin täppäsin sen* kiinni voitokkaasti tassullani. Eivät tämän kissan metsästystaidot nyt ihan ruosteessa ole, kun jotain sain sentään napattua!

*Henkilökunnan jälkihuomautus. Se kärpänen oli tosin kiinnitystulppa.