sunnuntai 20. tammikuuta 2019

2 vuotta Australiassa

On jo 2019! Ihminen kirjoitti vuosi Australiassa -postauksen noin vuosi sitten, joten kun jo kaksi vuotta hurahti täyteen, pitänee sarjaa jatkaa osa kakkosella. Tällä kertaa sain myös viimein mukaan otoksia koalasta :D

Sitä ennen pieni kuva-arvoitus ja vastaus blogihiljaisuuteen. Täällä tuli vietettyä uusivuosi, mutta arvaatteko mikä maa on kyseessä (vastaus löytyy postauksen lopusta):

Okei, nyt henkilökunta meni ihan sivuraiteille. Me kissat ei oltu mitään lampaita katsomassa, vaan tutun hoitotädin kissahotellissa

Tammi - toukokuu: Kärvistelyä ja toipumista

Alkuvuodesta oli tuulista. Edellinen määräaikainen työsopimus päättyi joulukuuhun, eikä sitä jatkettu, joten täytyi etsiä uusia hommia. Jossain vaiheessa valvoin jo öitä miettien paluuta Suomeen, kun mikään hakemus ei tuntunut oikein edistyvän minnekään. Toisaalta oli ihan kivakin vain olla, lukea kirjoja, katsoa tv:tä, mietiskellä elämää. Edellinen työrupeama oli aika rankka ja tuntui, että tarvitsin pienen palautumistauon.

Täällä on melko paljon metsäpaloja, tai "bush firejä", kuten paikalliset näitä kutsuvat. Harvemmin taivaalle nousee ihan näin paljon savua













Kävelyllä Rottnest Islandilla
Söpöjä koiria naapuritalon pihalla? Ei, vaan dingoja eläintarhassa
Valkoista hiekkaa pohjoiseen ajaessa Perthistä
Pinnacles -kivimuodostelmien keskellä voisi kuvata scifi-elokuvan

Scifi-teemaa jatkaen samaan elokuvaan voisi kuvata ufoja, jotka ääntäisivät samoin kuin oheisen videon Australian harakka

Kesä - lokakuu: Totuttelua uuteen

Ennen kuin ehdin pakata laukkuni, kissani, ja hypätä lentokoneeseen, tulikin eräänä päivänä soitto, joka käänsi suunnan ja pääsin takaisin töihin. Uudet hommat ovat olleet mieluisia ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen on tuntunut siltä, että tasapaino töiden ja arjen välillä on asettunut kohdilleen. Energiaa on kerrankin jäänyt omille jutuille ja projekteille.

Töihin pääsy oli hyvä, koska samoihin aikoihin Ilmon oksentelut pahenivat ja pelkäsin, että eläinlääkärissä täytyy käydä laajemmissa tutkimuksissa. Eliminaatiodieetti on kuitenkin toiminut hyvin ja kana/kalkkunaruokia syöttäessä ruoka on pysynyt sisällä.

Elokuussa käväisin Suomesssa, tosin ihan liian lyhyen aikaa. Ensi kesäksi olisi haaveissa vähän pidempi loma, kaksi tai kolme kokonaista viikkoa.

Takaisin Australiaan oli kiva palata, vaikka tänä vuonna tuntui, että täkäläinen talvi kesti ja kesti. Vielä lokakuun lopulla hytisin sisällä paksun peiton alla, kun yöt olivat välillä kylmiä ja tuulisia.

Lokakuussa juhlistimme melkein kahta vuotta Australiassa ostamalla ensimmäisen oman huonekalumme: työpöydän. Vuokra-asuntomme täällä on kalustettu ja blogiakin oli kirjoiteltu tähän asti keittiöpöydän ääressä. Kalustettu asunto oli tosi järkevä päätös, koska on ollut useamman kerran mietinnässä muuttaa täältä pois, jos asiat eivät järjesty. Nyt kahden vuoden jälkeen alkaa olla kuitenkin siinä pisteessä, että kaipaa myös jotain omaa ympäristöönsä - omaa sänkyä kaikista eniten!
Keväällä Ilmo ja Roope pääsivät kokeilemaan ikkunavahtikissan elämää, kun vuokrasimme loma-asunnon viikonlopuksi




Joskus voi tulla vastaan kenguru iltakävelyllä
Maisema Perthin lähistöllä olevalta kukkulalta
"Moi!"
Tässä viimein koala! Koalat nukkuvat 20 tuntia päivässä, joten näin ne hereillä vasta neljännellä eläintarhakäynnilläni


"Minkäköhän lehden söisi seuraavaksi?"



Marraskuu:

Ja niin se vuosi taas vierähti.

Marras-joulukuun vaihteessa saimme pysyvän viisumin, joten näyttää siltä, että jäämme koalamaahan oleskelemaan ainakin toistaiseksi. Saa nähdä, mitä kaikkea jännää vuosi 2019 tuo tullessaan!

Kevään kukkaloistoa Kings Parkissa
Hiekkadyyni pohjoisessa Lancelinissa
Onnellisia koiria juoksentelemassa koirarannalla auringonlaskun aikaan (Roope: "Missä kissaranta??? Miksi rantoja tehdään koirille muttei kissoille?" Ilmo: "Miksi koirat olisivat onnellisia jättimäisessä hiekkalaatikossa? Sinne kuuluu tehdä tarpeet"
Palmurivistö Perthin keskustan lähellä


"Meillä ei ole kiire pois. Täällä aurinkoläikkien lämmössä on hyvä olla"










Ps. Se ensimmäisen kuvan lammas oli yksi Uuden-Seelannin 60 miljoonasta.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Muoviton kissanhoito - Kokeilun tulokset

Kuten henkilökunta kertoi pari kuukautta sitten, kokeilimme marraskuussa tiputtaa kissanhoitoon kuluvan muovin määrän mahdollisimman minimiin. Nyt kokeilukuukausi on ohi ja aika kertoa, miten onnistui ja miten ei, mitkä käytännöt vakiintuivat käyttöön ja missä asioissa emme muovista päässeet eroon yrityksistä huolimatta.

Kissojen ruokinta


Ruuan ostaminen
Ruokinta oli ehdottomasti kaikista haastavin osuus. Ajatuksena oli ensin ottaa kauppaan mukaan oma astia ja pyytää siihen sopivia aineksia lihatiskiltä. Ongelmaksi muodostui se, ettei sisäelimiä löytynyt ainakaan isoimmista marketeista ollenkaan. Ottaen myös huomioon Ilmon aikaisemmat mahaongelmat, päätimme lopulta pysyä tutuissa ja turvallisissa aineksissa. En halunnut jättää sisäelimiä kokeilun vuoksi pois ruokavaliosta, joten päädyimme ostamaan niitä muovitettuina, koska parempaa vaihtoehtoa ei löytynyt.

"Entäs jos me käytäis tuolla ulkona metsästämässä?"


Broilerin koipea, reittä ja rintaa tuli kuitenkin ostettua omaan kippoon. Aluksi lihatiskillä meinasi iskeä en mää kehtaa olla vaivaksi ujous ja ensimmäisestä kaupasta luikinkin häntä koipien välissä karkuun, koska lihatiskin edessä oli paljon ihmisiä ja en uskaltanut siinä väenpaljoudessa kaivella omaa purkkiani esiin. Seuraavassa kaupassa onnistui onneksi paremmin.

Lihan pyytäminen omaan astiaan toimi ihan hyvänä rohkeusharjoituksena, mutta vakiintunutta käytäntöä siitä ei tainnut muodostua. Oli vaikea arvioida, kuinka paljon kannelliseen muovitörppööni mahtui lihaa (ja toisaalta en halunnut mennä tiskille valtaisan purkkikokoelman kanssa), joten usein tuli pyydettyä melko pieniä annoksia, jotka loppuivat nopeasti.

Huomasin myös, että usein lihat otettiin tiskistä muovipussilla, joten eipä siinä paljoa maailma pelastunut, jos se muovipussi päätyi roskiin sen jälkeen, kun kissojen lihat oli siirretty purkkiin.

Koska kerralla tuli ostettua melko pieniä määriä, kävi myös muutaman kerran niin, kissojen liha oli lopussa ja kaupassa tuli käytyä niin myöhään illalla, että lihatiski oli jo mennyt kiinni.

Ruuan säilöminen
Onneksi muut osa-alueet sentään sujuivat paremmin. Lihojen säilöminen purkittamalla oli niin vaivatonta, että jää meillä ehdottomasti tavaksi kokeilukuukauden jälkeenkin.

Aiemmin lihaoperaatio on alkanut sillä, että joutuu aukomaan kymmenittäin pakastepusseja. Nyt tästä vaiheesta pääsi kokonaan eroon, kunhan vaan nosti kaapin perukoille kerätyt entiset pastakastikepurkit pöytään. Purkit kestivät myös hyvin pakastamisen ja tiskikonepesun. Otin purkin sulamaan pakasteesta edellisiltana ja seuraavana aamuna liha oli juuri sopivan sulanutta, jotta kissoille sai kaiveltua syötävää.

Koska maksaa jää usein yli, kuivatin ja pakastin maksapalat erikseen, jotta niistä riittäisi useammaksi viikoksi ilman, että tarvitsee ostaa uutta maksapakkausta.

Videomateriaalia lihojen purkittamisesta:


Hiekkalaatikko


Hiekka
Suurin osa kauppojen hiekkavalikoimasta on täällä pakattu muoviin. Kävin tutkimassa kahden eläinkaupan valikoimat. Toisessa ainoa pahviin pakattu merkki oli Ökö Plus (täkäläisittäin nimi on Cat's Best). Toisesta taas löytyi paikallinen merkki: 

Ostimme paketit molempia. Kissat tottuivat ihan ongelmitta molempiin, koska viime aikoina on muutenkin tullut ostettua betoniittia enemmän noita biohajoavia merkkejä. Cat's Best on tuotteena parempi ja pitää hajut yllättävän hyvin poissa, mutta toisaalta The All Natural on paikallinen, joten sitä ei lennätetä tänne Euroopasta saakka. Molemmissa siis hyvät ja huonot puolensa ja riippuen siitä missä kaupassa käymme tekemässä ostoksia, todennäköisesti molempia tulee jatkossakin käytettyä.

Hiekan hävittäminen
Oma komposti olisi tähän tarkoitukseen ihan loistava. Koska meillä ei ole (vielä) kompostia, niin ostin kaupasta paperisia pusseja (nimellä eväspussi), joihin kippasin jätökset ja paakut ja kiikutin kerrostalon käytävällä olevaan roskakuiluun. Suomessa jätökset voisi tällä menetelmällä viedä biojätteeseen. Tällä tavoin hävittäminen oli helppoa, joten eiköhän sama käytäntö jatku kokeilun jälkeenkin. 










torstai 15. marraskuuta 2018

Veljekset erillään ensimmäistä kertaa

Ilmo:

Reilu meininki täällä taas. Ilmon sorsiminen jatkuu.

Sanan "eläinlääkäri" taisin kuulla, mutta miksei henkilökunta koskaan muista varoittaa etukäteen noista käynneistä?

Oli ihan tavallinen aamu. Roope sai ensimmäisenä ruuan koppaansa ja rouskutti sitä tyytyväisenä. Viipotin innoissani omaan koppaani aamupalan toivossa. Kun Roope söi vieressä herkkuaamiaistaan, napsautettiinkin minun koppani kiinni ja henkilökunta kantoi sen kohti hurisevaa juttua.

"Vuosisadan kylmäverisin huijaus! Murustakaan en saanut!"
Ikinä, IKINÄ ei ole käynyt tällaista juttua, että velipoika saa kotona syödä tuoretta lihaa ja minut viedään yksin Kissanpistimöön!

Kun saavuimme perille, hetken oli oikeastaan ihan siedettävää, kun hoitaja otti minut vastaan. Henkilökunta yllättyi kovin, kun jopa rupesin kehräämään siinä silitysten lomassa. Oli oikeastaan kiva, ettei Roope ollut jakamassa huomiota ja kerrankin sain kaikki rapsutukset ja kehut vieraalta tyypiltä.

Sitten henkilökunta lähti ja ikävyydet alkoivat. Minut siirrettiin toiseen huoneeseen. Muistin Roopen vinkit ja koitin rimpuilla kaikin voimin vastaan, mutta jotenkin ne mokomat onnistuivat taas pistämään yhden piikin suoraan tassuun. Auts!

Loppukäynnistä en oikein muistakaan mitään. Henkilökunta sanoo, että olin hyvin närkästyneen kuuloinen kotiinpaluumatkalla.

Kotiin tultuani kävi ilmi, että Roope oli tietysti makoillut koko päivän aurinkoläntissään hädin tuskin huomaten, että velipoika oli kadoksissa. No, tuli se sentään moikkaamaan vähän huolestuneen oloisena, kun minut tuotiin takaisin kotiin.

Sain myös tassuuni siteen, jonka avuliaasti näpersin pois noin kahdessa minuutissa, jottei henkilökunnan tarvitsisi vaivautua 


Jos jotain ikävää, niin jotain hyviäkin puolia:

1) Hampaat ovat nyt puhtaat. Henkilökunta lupasi, että vielä tulee se päivä, jolloin Roope viedään hammashoitoon ja itse saan löhöillä tyytyväisenä kotona. MUAHHAHAHHAHAHAHHAHAA!

2) Piikin sisältämä aine oli ilmeisen tehokasta tavaraa. Loppuillan kellahtelin hyväntuulisena lattialle selälleen aina kun henkilökunta tuli vähänkin rapsuttelemaan.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Roopen tassukuulumiset

Roope:

Henkilökunta unohti eilen tyystin kertoa ne tärkeimmät uutiset höpistessään ihan jostain muista jutuista. Siispä vaadin, että tänään pitää kirjoittaa uusi postaus. 

Tassuni on nimittäin nyt sen verran terve, että kauluri on otettu pois! KURRRRNAU!
Nyt voimme poseerata taas ylväästi kaulurittomina



Parasta eläinlääkärireissulla oli se, että meidän molempien hampaat tarkistettiin. Arvatkaas mitä? Minä sain 6 kuukautta lisäaikaa ilman eläinlääkärikäyntejä, koska hampaani olivatkin niin hyvässä kunnossa. Sen sijaan Ilmo joutuu takaisin eläinlääkäriin parin viikon päästä ihan yksin. Muahhahahhahahahah!

Roope: "Ja sillä välin kun kärsit siellä lääkärissä, minä taas rentoudun kotona". Ilmo; "Nyt ei kyllä mee kissanherkut tässä perheessä ollenkaan tasan!"




Ilmo: "En halua hammaslääkäriin! Mulla on kaikki hampaat vielä suussa tallella!"

Roope: "Psst Ilmo, muistatko sen yhden kerran, kun eläinlääkärireissu jäi kesken, kun minua ei pystytty nukuttamaan. Rimpuilet vaan mahdollisimman paljon kun lähestyvät sen piikin kanssa, niin pääset pälkähästä"




Ilmo: "Hyvä idea!"
Henkilökunta kuvasi lyhyen videon meidän eläinlääkärireissulta ja loppuviikon kauluritunnelmista.

Videolla kuulette myös minun ja Ilmon mielipiteen eläinlääkärikäynnistä (se on se kohtaus, jossa juttelemme keskenämme auton peräkontissa):



lauantai 13. lokakuuta 2018

Muoviton kissan hoito?

Viime aikoina on noussut uutisvirtaan ilahduttavan paljon keskustelua siitä, mitä jokaisen meistä tulisi tehdä, jottemme ylenpalttisella energiankulutuksella ja roskaamisella aja koko maapalloa tuhon partaalle.

Erityisesti tänne Australiaan muuton jälkeen on tajunnut, kuinka edelläkävijä Suomi on kierrätysasioissa. Muistan, kun 90-luvulla silloiseen asuinkaupunkiini tuli bio- ja palavan jätteen astiat ja vanhempani laittoivat jääkaapin oveen ohjeet, mikä roska kuuluu minnekin. Samoin muovipusseja en muista omana elinaikanani saaneen koskaan kaupasta ilmaiseksi, ja pullonpalautusjärjestelmä on ollut käytössä jo vuodesta 1952!



Miten asiat ovat Länsi-Australiassa vuonna 2018? Meillä on kerrostalossa "kierrätysastia", johon laitetaan pahvilaatikot, paperi, lasipullot, alumiini ja muovipurkit. Paikalliset kuitenkin sanovat, että "samaan paikkaan ne kuitenkin lopulta menee", eli luottamus siihen, että kierrätysastioiden tavara tulisi jotenkin järkevästi lajiteltua, ei ole kovin suuri. Ilmeisesti roskia kuljetettiin ainakin jossain vaiheessa Kiinaan poissa silmistä, poissa mielestä mentaliteetilla.

Pullonpalautusjärjestelmää täällä ei ole, eikä tietoa, milloin sellainen saattaisi olla tulossa. Ilmaiset muovipussit kiellettiin kaupoista vasta heinäkuussa 2018. Ystäväni Anu on kirjoittanut hyvän blogipostauksen täällä vallitsevasta yleisestä asenneilmapiiristä

Muiden ihmisten törttöily ei ole kuitenkaan syy olla tekemättä itse mitään, päin vastoin. Omassa käytöksessänikin olisi paljon, paljon parantamisen varaa näihin asioihin liittyen. Välillä oma sisäinen sopulini voittaa ja pienenkin muutoksen tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömän haastavalta, vaikka tietoinen mieli sanookin toista. 

Kuva täältä

Tästä päästään viimein itse aiheeseen, eli kissoihin. Henkilökunta kokeili noin vuosi sitten vaihtaa elämäntyyliään muovittomampaan, mutta kokeilu kaatui aika nopeasti siihen, että niin monia omia kulutustottumuksiaan olisi pitänyt miettiä samaan aikaan täysin uusiksi. Kokeilusta viisastuneena mietinkin, että jos nyt kokeilisi samaa asiaa osa-alue kerrallaan: ensin eläintenhoito, sen jälkeen vaikka ihonhoitotuotteet, sitten ruokailutottumukset. 

Kissojen hoidossa meillä syntyy eniten muovijätettä kissanhiekasta ja ruuista. Kissoille ostetut valmispakasteet ovat muovipakattuja ja lisäksi itse tehdyt sekoitukset on totuttu pakkaamaan kertakäyttömuovipusseihin ennen pakastamista. Lisäksi ainakin suurin osa kissanhiekkavalmistajista toimittaa tavaransa muoviin pakattuna ja meillä pakataan kissanhiekka hävitettäessa muovipussiin, mikä taas jälleen lisää muoviroskan määrää. 

Eli parantamisen mahdollisuuksia on paljon!

Siispä aika ottaa haaste vastaan ja kokeilla kuukauden ajan tiputtaa kissojen hoidosta aiheutuvan muovin määrä mahdollisimman minimiin. Kokeilukuukaudeksi valitsin marraskuun, jotta asiaan ehtisi perehtyä tarkemmin ennen kokeilun aloittamista. Tässä parin viikon aikana ehtii myös sopivasti kuvata meidän alkutilanteen muovin käytön suhteen ja katsoa, mihin asti päästään. 

Onko teillä mietitty samoja asioita? Löytyykö keltään hyviä vinkkejä muovijätteen vähentämiseen?