keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Voiko kolmas kissa rikkoa kahden välit?

Pohdiskelee henkilökunta maantasolle muutettuaan. Eipä tänne muuttaessa arvannut siitäkään huolimatta, että Penan ja Punkun tarina tuli muutama kuukausi sitten luettua, minkälainen riesa ulkona kulkevat vieraat kissat voisi olla. Ja että tännekin, neljän vilkasliikenteisen kadun ympäröimän korttelin pikkuruiselle pihamaalle, päästää joku kissansa vapaaksi, eikä välitä yhtään, missä mirri päivänsä viettää.

Ulkokissoja liikkuu ainakin kaksi. Tummanharmaa on ujompi ja sen olen nähnyt vain kerran istuvan takapihan aidalla kurkkimassa meidän talon tapahtumia. Hurja Oranssi on taas korttelin kuningas/kuningatar ja erittäin närkästynyt siitä, että Hänen Hovinsa Tiluksille on ilmestynyt kaksi pilallehemmoteltua kissanpulleroa. Muutaman viikon kyräilyn jälkeen alkoi takapihan suunnalta kuulua desibelirajat rikkovaa mouruamista:
 Videota kuvatessa Ilmo lähestyi oranssia karvat pörröllään, mutta maltillisen rohkeana. Melkein heti videon kuvaamisen jälkeen oranssi tuli kuitenkin takaisin kiroilemaan lisää ja hyökkäsi ovea vasten, jolloin hätistin kissan pois. Ilmokin alkoi ottaa kierroksia ja Oranssin jo häivyttyä Ilmolle iski jälkikäteisjärkytys muokkamaisesta käytöksestä ja kissa murisi ja sähisi hurjana ruokapöydän alla ja myös lähestyvälle Roopelle, joka oli pysytellyt tilanteesta kauempana. Meni useita minuutteja, ennen kuin Ilmo rauhoittui.

Toivoin, että kohtaaminen olisi jäänyt yhteen kertaan. Hurja Oranssi ei kuitenkaan niin helpolla luovuttanut, vaan ilmestyi lasin taakse hyökkäysasemiin parin päivän päästä uudelleen. Tällöin satuin itse olemaan lähimpänä oven vieressä, joten menin ulos häätämään kissaa pois pihalta. Kissa hyppäsi aidalle, muttei muutoin pelännyt ihmistä, vaan jäi siihen vielä hetkeksi juttelemaan, että kerääs nyt noi kattis muualle ja muuttakaas pois mun reviiriltä.

Kului kaksi päivää ja eilen oranssi ilmestyi taas uudelleen. Tällä kertaa lasiovikin oli kiinni, mutta Ilmo oli ensimmäisenä lasin vieressä ja kiukustumisreaktio oli paljon nopeampi kuin ensimmäisellä vierailulla. Nyt mieskin oli paikalla ja reagoi myös aika nopeasti, avaten lasioven ja hätistäen Oranssin pois. Ilmossa oli kuitenkin ehtinyt herätä kaikki raivo mitä pienestä kissasta voi löytyä, eikä siinä kiukkupuuskassa parka edes tajunnut, että toinen kissa oli jo häädetty pois. Ilmo pörhisti kaikki karvansa, murisi ja sähisi ihan hurjana ja yritti sen jälkeen hyökätä Roopen kimppuun, kun ei enää muitakaan kissoja ollut lähipiirissä :( Roope luimisteli takaisin siihen malliin, että lopulta päädyttiin kaappaamaan Ilmo hetkeksi toiseen huoneeseen, jottei ihan poissa tolaltaan oleva kissa tekisi mitään harkitsematonta.

Sen jälkeen molempia kissoja leikitettiin, jotta kiukkuenergian saisi purettua johonkin ja traumatisoinut oranssin tapaaminen unohtuisi. Kun Ilmo päästettiin huoneesta n. 10 minuutin jälkeen, kuului vieläkin kurkusta pientä murinaa, mutta tässä vaiheessa Roope jo räpytteli silmiään, kellisteli selällään ja oli muutenkin niin, että "rauhoitu nyt veli jo, minä vaan tässä", niin Ilmokin sitten lopulta rentoutui ja pääsi raapimispuun parhaalle tähystyspaikalle Roopen tyytyessä paikkaan alatasolla.

Roope: "Ei se mokoma kissa tänne kuitenkaan pääse, siinäpähän vaahtoaa. Tai jos pääsiskin, niin eiköhän aurinkolänttejä riitä sillekin, kunhan ei erehdy mun kupista syömään"


Nämä tapaamiset Oranssin kanssa ovat edenneet nopeasti tosi huonoon suuntaan ja kysymys kuuluukin, että mitä asialle pitäisi tehdä. Ilmo ja Roope ovat molemmat leikattu ihan pentuina, joten sen osalta ei voida paljoa muuta tehdä. Joitain ideoita pääkopassa on liikkunut. Ollaan muun muassa mietitty:
  • Auttaisiko, jos pitäisi aina verhoja kiinni?
  • Voisiko aidalle laittaa jotain kissakarkotetta, esim joku haju? (takapihamme on pieni ja korkean aidan ympäröimä)
  • Pitäisikö koittaa tutkia Oranssin kaulapanta ja soittaa omistajalle? 
  • Pitäisikö hankkia ulos Feliway-haihdutin? (heh, siellä on kyllä pistorasia, mutta en kyllä tiedä haihtuisiko ulkoilmaan feromoneja niin paljon, että oranssi rauhottuisi)
  • Tai auttaisiko sellainen meillä sisällä?
Ja sitten, jos noita tilanteita tulee vielä, niin
  • Pitäisikö ihmisten myös jatkossa häätää oranssi pois mahdollisimman nopeasti ja uhkaavasti, jotta kissa ehkä oppisi, ettei tänne kannata tulla? 
  • Vai voisiko siitä olla jotain hyötyä, jos Ilmo saisi pidempään kommunikoida kissan kanssa lasin läpi? Kissat kyllä käyvät niin kovilla kierroksilla, että epäilen, ettei Ilmosta yhtäkkiä kuoriutuisi diplomaattia. Pahimmillaan poissa tilanteesta pysytellyt Roopekin liittyy oranssivihakerhoon ja siitä vasta hässäkkä voisikin syntyä?
Tänään aamulla oli onneksi leppoisat tunnelmat ja veljeskisut halailivat siinä kohdassa, missä Oranssi koitti edellisiltana hyökätä. Ei meidän välejä noin vaan rikota, senkin raukkamainen kiusaajakissa.


maanantai 4. maaliskuuta 2019

Ötökkäkohtaamiset Australiassa

Australiasta asumismaana tuntuu monella olevan mielikuva, että kaikki liikkuva puree, pistää tai jollain muulla tavalla myrkyttää, eikä aivan suotta. Henkilökunta ei ole erityisen hyönteiskammoinen, mutta silti jättiläishämähäkkien ja torakoiden mahdollinen läsnäolo on aiheuttanut painajaisia.

Muistan, kuinka ihan ensimmäisinä viikkoina makuuhuoneesta alkoi yöllä kuulua "fläpfläpfläp" -ääntä. Oltiin varmoja, että huoneessa on vähintäänkin lentävä torakka, pieni lepakko tai jotain muuta yhtä kammottavaa, joten siirryttiin kokonaan huoneen ulkopuolelle nukkumaan, kun mitään ei löytynyt. Seuraavana aamuna aiheuttajaksi paljastui onneksi pikkuruinen yöperhonen.

Nyt kahden vuoden jälkeen hyönteisiin on tottunut paremmin, eikä äärimmäisen kammottavia otuksia ole omassa pihapiirissä ollut. Torakoita blogissa onkin jo esitelty aiemmin (torakka1, torakka2), joten seuraavassa listaa muista asumuksemme läheisyydessä kohdatuista eläinvieraistamme:

1. Parvekkeen äitihämähäkki

Edellisen asuntomme parvekkeelle pesiytyi muutama kuukausi sitten black house spider. Nuo talohämähäkit ovat lievästi myrkyllisiä, mutta yleisesti ottaen melko harmittomia otuksia, jotka pysyttelevät kiltisti yhdessä ja samassa nurkassa eivätkä juurikaan vipellä ympäriinsä. Koko on myös sietokyvyn rajalla - vähän isompi, kun Suomesta löytyvät hämähäkit, muttei mikään järkyttävän kokonen mollukka. Koska eläviä olentoja on ollut itselleni vähän vaikea tappaa, niin päätimme jättää talohämiksen rauhassa rakentelemaan seittiään.

Eräänä päivänä koittikin muutto, ja vuokranantajan listassa luki, että mahdolliset hyönteiset ja niiden rakennelmat pitää tuhota osana loppusiivousta. Kauhukseni huomasin, että hämähäkki olikin ollut naaraspuoleinen ja suihkauttaessani myrkkyä katonrajaan seitistä lähti vipeltämään kymmenittäin minihämähäkkejä. Juoksin sisään ja jouduin vetämään pitkään henkeä, ennen kuin uskalsin lähestyä seittiä myrkkypullon kanssa seittiä uudelleen.

RIP talohämähäkki :(
2. Pihalla asustava punaselkähämähäkki

Punaselkähämähäkki on toinen yleinen ihmisasutuksiin mieltynyt hyönteinen, ja sellainen asusti hetken täällä uuden talomme pihassa. Nämäkään hämikset eivät onneksi ole tarantellan kokoa. Punaselkäiset tapaukset ovat kuitenkin erittäin myrkyllisiä ja kissoille hengenvaarallisia, joten näiden kanssa on oltava varovainen.

Parvekkeen oven kulmassa ulkopuolella asustanut punaselkähämähäkki ja hänen toukkaherkkunsa

3. Kaappikoiperhoset


Viime keväänä meidän ruokakaappiin muutti intianjauhokoisa -niminen perhoslajike, joka todennäköisesti heräsi henkiin kaapissa olleesta linssipussista. Ilmo ja Roope olivat tosi innoissaan uusista perhoslemmikeistä, henkilökunta taas ei niinkään. Perhosia pörräili pahimmillaan kymmeniä ja tilanteen rauhoittaminen vaati kaikkien kaapista löytyneiden elintarvikkeiden poisheiton sekä koko kaapiston myrkyttämisen. Sen jälkeen kaapit pidettiin tyhjillään muutaman viikon ajan ja vielä myrkytyksen jälkeenkin kävi pari kertaa niin, että tyhjää kaappia avatessa vastaan porhalti perhonen jos toinenkin. BRRRRR. Hemmetin sitkeitä otuksia.

Yksi kymmenistä jauhokoisista


4. Hepokatti

Seinässämme, onneksi talon ulkopuolella, hetken asustanut hepokatti oli koko listasta harmittomin otus, mutta hui, miten iso!


5. Sammakko

Tämä listan viimeinen ei tosin ole hyönteinen, eikä sentään löytynyt meiltä, vaan air bnb -asunnon vessanpöntöstä. Sen verran säikähdyttävä kokemus oli silmäparin tuijotus aamupöntölle mentäessä, että piti nyt sekin lisätä tähän listaan:

"Moi!"




Sama sammakko myöhemmin vapaudessa pussitusoperaation jälkeen

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Uusi reviiri

Ohops. Henkilökunta katsoi juuri, että koko blogihistorian aikana ei olla jätetty yhdenkään kuukauden aikana kokonaan kirjoittamatta postausta. Nyt tuli kuitenkin ensimmäinen poikkeus sääntöön, kun vaihdoimme asumustamme toiseen:

Muutimme tällä kertaa kalustamattomaan asuntoon, joten aikaa vierähti runsaasti huonekaluostoksilla. Päätimme myös säästää pakuvuokrassa, mikä tarkoitti sitä, että vanhasta asunnosta tuotiin tavaraa vähitellen, muutama laatikko kerrallaan.

Vanha puu uusissa maisemissa


Kissat tuotiin uuteen asuntoon aika varhaisessa vaiheessa, kun huonekaluja ei juurikaan sängyn lisäksi vielä ollut. Roope-parka stressaantui kaikuvassa, kalustamattomassa asunnossa sen verran, ettei nukkunut enimmäisenä yönä, vaan vaelteli ympäriinsä hämmentyneenä maukuen.

"Missä lintukatsomo? Missä sen edessä oleva aurinkoläntti? Missä ruuansulattelukolo? Missä nukkumisriepu?"


"Missä minun oma sohvallekäpertymisnurkkaus? Missä kananpyydystystaso? Missä lelulaatikko? Missä suojainen soppi piiloutumista varten?"







Roope: "SOS! Viekää kissa takaisin kotiin! Tuonne alaskaan en uskalla mennä, kun joku voi hyökätä alhaalla kimppuun." Ilmo: "Mäntti, täällähän on mahtavaa!"


Ilmo taas ihastui uuteen asuntoon välittömästi. Maantasolla olevassa asumuksessa on täällä omat haasteensa, ja kissa löysikin ensimmäisten minuuttien aikana vessan kaappiin piiloutuneen torakan. Uusi lelu ilahdutti kovasti ja kohtaamisen jälkeen henkilökunta ei olekaan löytänyt asunnosta muita torakoita. Liekö ollut ainoa yksilö, vai Ilmo rouskutellut torakan kaverit suihinsa yön pimeinä tunteina?

Ilmo: "Skannaus käynnissä. Ei havaittavaa liikettä lattialla"




Tällä hetkellä ollaan asuttu täällä jo muutamia viikkoja. Roopekin rauhoittui toisena yönä, kun kissaa leikitettiin seuraavana päivänä niin kauan, että huolestunut kissa rentoutui tuttua lelua metsästäessään.

lauantai 26. tammikuuta 2019

Kielletty makuuhuone ja kuinka saada kissa pois sängyn alta?

Mimmi ja Alfred kirjoittivat jokin aika sitten mainion postauksen siitä, mitä kaikkea kummallisia sääntöjä ihmiskodissa asuessaan joutuu sietämään.

Meillä yksi säännöistä luokkaa "Täysin typerät" on, että kissojen reviirillä on oleskelukelpoinen huone, jonne ihmiset kieltävät menemästä. Tästä asiasta onkin käyty vuosien varrella monta taistelua. Vuonna 2015 noin 20 viikkoa vanha Ilmo otti niin kovat keinot käyttöön, että ihmiset lopulta heltyivät päästämään makuuhuoneeseen. Saman vuoden marraskuussa muutimme toiseen asuntoon, jossa sielläkin kissojen pääsy huoneeseen yritettiin ensin estää. Tällä kertaa Ilmo ja Roope keksivät, että liukuoven saa helposti avattua tassulla, joten huoneeseen pääsi tuolloinkin sujahtamaan melko helposti.

Vasta kolmannen muuton jälkeen makuuhuone on onnistuneesti pysynyt kissattomana alueena, mikä on ihan hyvä ihmisen mielestä, koska välillä tulee kissa-allergisia vieraita kylään nukkumaan.

Roopelle makuuhuoneeseen pääsemättömyys on nykyisin ihan ok. Alue on tarkistettu ja siellä ei ole ruokaa, miksipä siis turhaan käyttää energiaansa sinne pääsemiseen?


Ilmo ei moista sääntöä edelleenkään sulata ja yrittää vieläkin livahtaa huoneeseen oven avauduttua. Henkilökunta on tähän tottunut ja pysäyttää kissan aikeet isolla "SHHHHHHH" äänellä (sähinä tehoaa yllättävän hyvin). Vieraat taas eivät huomaa nurkassa vaanivaa kissaa ja yllättyvät, kun ovea avatessaan nilkkojen vierestä vilahtaa harmaa pörrösalama sisään. Sisäänpääsyn jälkeen Ilmo sujahtaa sängyn alle piiloon, jottei tulisi heti kannetuksi ulos huoneesta.

"Kissa ei ymmärrä!"


Ilmosta Pyydystä Ilmo sängynalta on hauska leikki. Pari kertaa henkilökunta on onnistunut nappaamaan kissan käsin tai kutsumalla kissaa nimellä. Ilmo on kuitenkin oppinut nopeasti, että kannattaa piiloutua syvemmälle sängyn uumeniin, jotta huoneessaoloaika pitenee.

On kuitenkin yksi keino, jolla Ilmon saa kerta toisensa jälkeen pikaisesti ulos huoneesta. Sen keinon (ja muutama muun ei-niin-toimivan) kuvasimme oheiselle videolle:



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

2 vuotta Australiassa

On jo 2019! Ihminen kirjoitti vuosi Australiassa -postauksen noin vuosi sitten, joten kun jo kaksi vuotta hurahti täyteen, pitänee sarjaa jatkaa osa kakkosella. Tällä kertaa sain myös viimein mukaan otoksia koalasta :D

Sitä ennen pieni kuva-arvoitus ja vastaus blogihiljaisuuteen. Täällä tuli vietettyä uusivuosi, mutta arvaatteko mikä maa on kyseessä (vastaus löytyy postauksen lopusta):

Okei, nyt henkilökunta meni ihan sivuraiteille. Me kissat ei oltu mitään lampaita katsomassa, vaan tutun hoitotädin kissahotellissa

Tammi - toukokuu: Kärvistelyä ja toipumista

Alkuvuodesta oli tuulista. Edellinen määräaikainen työsopimus päättyi joulukuuhun, eikä sitä jatkettu, joten täytyi etsiä uusia hommia. Jossain vaiheessa valvoin jo öitä miettien paluuta Suomeen, kun mikään hakemus ei tuntunut oikein edistyvän minnekään. Toisaalta oli ihan kivakin vain olla, lukea kirjoja, katsoa tv:tä, mietiskellä elämää. Edellinen työrupeama oli aika rankka ja tuntui, että tarvitsin pienen palautumistauon.

Täällä on melko paljon metsäpaloja, tai "bush firejä", kuten paikalliset näitä kutsuvat. Harvemmin taivaalle nousee ihan näin paljon savua













Kävelyllä Rottnest Islandilla
Söpöjä koiria naapuritalon pihalla? Ei, vaan dingoja eläintarhassa
Valkoista hiekkaa pohjoiseen ajaessa Perthistä
Pinnacles -kivimuodostelmien keskellä voisi kuvata scifi-elokuvan

Scifi-teemaa jatkaen samaan elokuvaan voisi kuvata ufoja, jotka ääntäisivät samoin kuin oheisen videon Australian harakka

Kesä - lokakuu: Totuttelua uuteen

Ennen kuin ehdin pakata laukkuni, kissani, ja hypätä lentokoneeseen, tulikin eräänä päivänä soitto, joka käänsi suunnan ja pääsin takaisin töihin. Uudet hommat ovat olleet mieluisia ja ensimmäistä kertaa moneen vuoteen on tuntunut siltä, että tasapaino töiden ja arjen välillä on asettunut kohdilleen. Energiaa on kerrankin jäänyt omille jutuille ja projekteille.

Töihin pääsy oli hyvä, koska samoihin aikoihin Ilmon oksentelut pahenivat ja pelkäsin, että eläinlääkärissä täytyy käydä laajemmissa tutkimuksissa. Eliminaatiodieetti on kuitenkin toiminut hyvin ja kana/kalkkunaruokia syöttäessä ruoka on pysynyt sisällä.

Elokuussa käväisin Suomesssa, tosin ihan liian lyhyen aikaa. Ensi kesäksi olisi haaveissa vähän pidempi loma, kaksi tai kolme kokonaista viikkoa.

Takaisin Australiaan oli kiva palata, vaikka tänä vuonna tuntui, että täkäläinen talvi kesti ja kesti. Vielä lokakuun lopulla hytisin sisällä paksun peiton alla, kun yöt olivat välillä kylmiä ja tuulisia.

Lokakuussa juhlistimme melkein kahta vuotta Australiassa ostamalla ensimmäisen oman huonekalumme: työpöydän. Vuokra-asuntomme täällä on kalustettu ja blogiakin oli kirjoiteltu tähän asti keittiöpöydän ääressä. Kalustettu asunto oli tosi järkevä päätös, koska on ollut useamman kerran mietinnässä muuttaa täältä pois, jos asiat eivät järjesty. Nyt kahden vuoden jälkeen alkaa olla kuitenkin siinä pisteessä, että kaipaa myös jotain omaa ympäristöönsä - omaa sänkyä kaikista eniten!
Keväällä Ilmo ja Roope pääsivät kokeilemaan ikkunavahtikissan elämää, kun vuokrasimme loma-asunnon viikonlopuksi




Joskus voi tulla vastaan kenguru iltakävelyllä
Maisema Perthin lähistöllä olevalta kukkulalta
"Moi!"
Tässä viimein koala! Koalat nukkuvat 20 tuntia päivässä, joten näin ne hereillä vasta neljännellä eläintarhakäynnilläni


"Minkäköhän lehden söisi seuraavaksi?"



Marraskuu:

Ja niin se vuosi taas vierähti.

Marras-joulukuun vaihteessa saimme pysyvän viisumin, joten näyttää siltä, että jäämme koalamaahan oleskelemaan ainakin toistaiseksi. Saa nähdä, mitä kaikkea jännää vuosi 2019 tuo tullessaan!

Kevään kukkaloistoa Kings Parkissa
Hiekkadyyni pohjoisessa Lancelinissa
Onnellisia koiria juoksentelemassa koirarannalla auringonlaskun aikaan (Roope: "Missä kissaranta??? Miksi rantoja tehdään koirille muttei kissoille?" Ilmo: "Miksi koirat olisivat onnellisia jättimäisessä hiekkalaatikossa? Sinne kuuluu tehdä tarpeet"
Palmurivistö Perthin keskustan lähellä


"Meillä ei ole kiire pois. Täällä aurinkoläikkien lämmössä on hyvä olla"










Ps. Se ensimmäisen kuvan lammas oli yksi Uuden-Seelannin 60 miljoonasta.