lauantai 25. tammikuuta 2020

Elämää puhelimen lävitse

Hyvää alkanutta vuosikymmentä! Meillä joulu ja uusivuosi sujui rauhallisissa merkeissä vieraiden kanssa ja samaa näyttävät myös puhelimella loppu- ja alkuvuonna tallennetut kuvat.

Muun muassa tällaisia ollaan touhuiltu viime päivinä.









Lokakuisen kirppuuepisodin jälkeen Roope ja Ilmo välttelivät pitkään kirppumyrkyllä suihkutettuja raapimispuita. Ilmo keksi sitten itselleen uuden lepopaikan olohuoneen sohvan selkänojalta. Uusi makuupaikka on säilyttänyt suosionsa kirppumyrkyn haihduttuakin ja raapimispuun muuttuttua takaisin kissojen kelpuuttamaksi asumukseksi.


Välillä voi loikoilla näinkin mukavasti sohvatyynyjen väliin jäävässä pienessä rakosessa. Juuri sopivasti kissan mittainen.


Roopen mielestä kesäpäivinä on parasta maata kylmää kivilattiaa vasten. Siitä herää myös sopivasti ihmisjalkojen töminään, kun kävelevät ohitse keittiöön laittamaan ruokaa.


Ilmo pohtii, että mikäköhän illallinen sieltä on tänään tulossa.


Ihan koko lomaa ei sentään vietetty sisätiloissa. Suomivieraiden kanssa tehtiin pieniä reissuja ja käytiin muun muassa katsomassa Australian eläimistöä. Heirissons-saaren kengurulle oli syntynyt pikkukengu <3


Caversham-puistossa oli virkeitä koaloita, joille ei tosiaan juotettu pullosta vettä. Metsäpalojen aikaan somessa meni viraaliksi useita kuvia, joissa juotetaan koaloille vettä juomapulloista. Koala voi kuitenkin vetää tällä tyylillä vettä keuhkoihinsa ja ilmeisesti jokin yksilö oli tähän kuollutkin :/ :/ :/ Some ja ihmiset, huokaus.


Koko pulloepisodia ei tietysti olisi edes ollut ilman itärannikon valtavan laajalle levinneitä metsäpaloja, joita täälläkin seurattiin huolestuneina ja surullisina uutisista. Sydäntä särki, miten suurta tuhoa paloista aiheutui luonnolle ja eläimille. Täällä länsirannikolla tulipaloja ei onneksi juurikaan ollut ja sää pysyi suhteellisen viileänä joulun ajan. Itärannikoltakin tuuli puhalsi savut itään ja kakkoon, joten täällä n. 3 000 - 5 000 kilometrin päässä ei kärsitty edes savuhaitoista. Australia on iso manner. Huolestuttaa kuitenkin kovasti ilmaston lämpeneminen ja muutos, mitä kohti ollaan menossa. Voi olla, että tulevina vuosina on länsirannikon vuoro palaa, jos tähän hommaan ei saada jotain tolkkua.


No, lopuksi vielä kevyempiin aiheisiin - kuvassa veikeä lisko, joka nähtiin Rottnest -saarella.


Ja vielä yksi kuva Ilmosta ja Roopesta. Kissat ovat olleet tosi hyvissä väleissä nyt pitkään ja sellaista veljellistä painiakin on ollut paljon vähemmän kuin joskus aikaisempina vuosina. Tässä bestikset nukkumassa vierekkäin.

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Keittiön sisustusmuutos ja kissa-agilityvideo

Kun muutimme toiselle asuinalueelle vuoden alussa, ilahdutti Roopea ja Ilmoa uudella reviirillään erityisesti ruuanlaittotilan sisustus. Kiintokalusteiden asettelu oli kerrankin tehty kissoja ajatellen: Jääkaapin päällä oli kissan mentävä kolo ja keittiön pöytätasojen yläpuolelle oli rakennettu oiva tähystyslokero.
Ilmo: "Mitäs ne nyt laittaa ruuaksi?"

"Ah, mikä huumaava tuoksu"
Viime kuussa henkilökunta meni kuitenkin tekemään jotain KÄSITTÄMÄTTÖMÄN PÖYRISTYTTÄVÄÄ ja peitti kissojen tähystysaseman mustalla pömpelillä! Monena päivänä Ilmo ja Roope yrittivät hypätä lokerikkoon aina vaan huomatakseen, ettei tukkeena oleva laatikko hievahtanutkaan paikaltaan. 
Joulukuu 2019: RIP tähystysasema :(
Traumasta toipuminen kesti, mutta onneksi pömpelin mukana tuli myös jotain kivaa - pahvilaatikko ja uusia agilityesteitä. Siitä innostuneena henkilökunta aktivoitui harjoittamaan pitkästä aikaa agilityä ja teimme aiheesta videonkin. 



(Jos katsotte videon, niin kohdassa 2:45 eteenpäin Roope suorittaa tosi hienosti kokonaista esterataa, kun takaa tuleva Ilmo hoksaa, että nyt veli saa aivan liikaa huomiota ja kunniaa ja päättääkin sitten kaataa viimeisen esteen. Voi Roopea, kun aina velikissa on terrorisoimassa toisen suoritusta.)

Ja niin, onneksi kissoilla on vielä toinen tähystyspaikka keittiössä jäljellä.



Tämä taitaa olla meidän viimeinen postaus tältä vuodelta. Ensi viikolla henkilökunnan siskot tulee kylään ja tiedossa on pieni joululoma ja reissaamista lähiympäristössä. Hyvää joulua ja uuttavuotta, palaillaan taas ensi vuonna <3

lauantai 16. marraskuuta 2019

+40 °C

Tänä vuonna kesä tuli aikaisin ja ryminällä Australiaan  siitä kertonee myös itärannikon käsistä lähteneet maastopalot. Täällä länsirannikolla lokakuun lopulla satoi onneksi vettä ja palot ovat ainakin toistaiseksi pysyneet hallinnassa. Hellettä on kuitenkin riittänyt normaalia enemmän ja tälläkin viikolla oli useampi päivä, jolloin astelukema kohosi tuskastumisrajan yläpuolelle +40 asteeseen.

Roope ja Ilmo yleisesti ottaen tykkäävät lämpimästä, mutta tuollaiset lukemat ovat liikaa ja lämpötilan kohoaminen on vaatinut kissoiltakin sopeutumistoimia:

Tänään, plus 40 ulkona ja sisälläkin melkein 30 astetta. Roope on todennut, että raapimuspuun ylimmällä tasolla on liian kuuma. Pakko siirtyä yksi taso alaspäin.

Ilmo taas ei ole koskenut koko puuhun sen jälkeen, kun henkilökunta pilasi sen kirppusuihkeella. Nykyisin kissa nukkuu enimmäkseen sohvan selkänojalla tai välillä myös alakerran viileällä kivilattialla, jos sisälämpötila lähentelee kolmeakymmentä
Kohoavista lämpötiloista on aiheutunut Roopelle myös toisenlaista harmia. Henkilökunta tykkää usein istua jalat koukussa tuolilla. Roope totesi viime talvena, että 45 asteen kulma jaloissa on kissalle mukavan ergonominen makuupaikka ja on sen jälkeen tullut usein syliin silloin, kun henkilökunta sattuu näin istuskelemaan.

Roope: "Ah, juuri sopiva paikka ottaa pienet torkut"
Valitettavasti jalkojen kulma ei ole enää niin käytännöllinen, kun sisällä pidetään shortseja jalassa. Ihmisnahasta on vaikea saada kunnon otetta ja kun Roope koittaa ottaa kynsillä kiinni, älähtää ihmispolo, eikä kummallakaan ole hyvä olla.

Roope: "AARGH TASSUT LIUKUU, TASSUT LIUKUU!"
Roope: "Voitko pliis laittaa sen turkin takaisin päällesi?"
Onneksi pienen pohdinnan jälkeen henkilökunta keksi jättää tuolin selkänojalle huivin, jonka voi tarvittaessa asetella pelkästään polvien päälle. Nyt Roopen on taas hyvä istua sylissä.

"Elämässä kaikki hyvin"

lauantai 2. marraskuuta 2019

Ilmo lentää

Kirppuepisodista on pian kuukausi ja nyt voidaan sanoa, että noista kiusallisista ötököistä ollaan ehkä selvitty. Tuon viimeisimmän postauksen jälkeen havaintoja tuli vielä satunnaisesti - esimerkiksi henkilökunnan sukan päältä löytyi yksi selviytyjä ja kissojen turkista muutama kuollut yrittäjä. Sitten taas imuroitiin ja jynssättiin, mutta nyt ei ole ainakaan viimeisimmän viikon aikana ole ollut yhtään kirppuhavaintoa. Onneksi!

Mitäs muuta me ollaan touhuttu? No uusia videoita, tietty. Nämä henkilökunnan videoprojektit menevät välillä vähän överiksi ja varsinkin tällä kertaa, kun netistä löytyi halpa vihreä kangas. Sen jälkeen piti opettaa kissat pysymään kankaan edessä samaan aikaan, kun henkilökunta lymyili itse kameran takana.
Ilmo green screeniä vasten. Tällainen viriteltiin meidän makuuhuoneeseen, vasemmalla etukulmassa näkyy palanen sänkyä. Kangas on viritelty työpöydän päälle ja eteen.

Elokuvatähden taukopaikka


Jos joku mietiskelee, että mistä ihmeestä idea tähän videoon syntyi, niin henkilökunta katsoi Harry Stylesin Sign of the Times -musiikkivideon ja siitä inspiroituneena oli pakko kokeilla, että miten kissoilla saisi toteutettua jotain saman tapaista :D Näin meillä.

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Roopen eläinlääkärireissu

Suunnilleen vuosi sitten Roope sai ensimmäistä kertaa elämässään rentoutua ihan yksin kotona aurinkoläikässään sillä välin, kun Ilmon hampaita raaputettiin puhtaiksi eläinlääkärissä.

No, tänä vuonna kissanherkut jaettiinkin päinvastoin, koska Ilmon hampaat todettiin rokotuskäynnillä sen verran hyväkuntoisiksi, ettei hammashuoltoa tarvinnut varata tälle vuodelle. Toisin oli Roopen kanssa ja viime viikolla kissa joutuikin uusintakäynnille.

Ilmo: "Hehee, sano niille Kissanpistimön tädeille terveisiä!"

Roope: "Minuahan ei sitten pistellä millään piikeillä. Aion pyristellä vastaan kaikin voimin."


Roopen lisäksi myös henkilökuntaa jännitti kissan jättäminen yksin hammashoitoon. Roope on kerran muutama vuosi sitten suuttunut epävarmalle eläinlääkärille niin paljon, ettei nukuttamisesta tullut yhtään mitään eikä koko hammashuoltoa voitu suorittaa. Miten tänä vuonna meni? Annetaan Roopelle puheenvuoro.

Roope:

Aamulla ei ollut kissan mieli kovin iloinen. Oli hirmuinen nälkä ja ryntäsin niin innoissani koppaan odottamaan ruokaa, etten edes huomannut moneen sekuntiin ettei sitä olekaan tulossa! Ihmiset vain tyynesti kantoivat minut ruokailukopassani hurisevaan juttuun ja sitten mentiin. Olin niin tyrmistynyt, etten oikein osannut edes mitään sanoa. Vähän maukuilin sieltä takaluukusta, että voitaisko pysähtyä pienelle välipalalle. Ja Ilmoakaan eivät mokomat tajunneet ottaa mukaan.

Kun huomasin, että ollaan Kissanpistimössä, pörhistelin karvojani ja mau'uin mollivoittoisen sävelmän. Vastauksena minut kannettiin toiseen huoneeseen ja siellä pääsin vapaaksi. Hirmuisen mukava naisihminen silitteli ja leperteli siellä minulle niin kivasti, että höpsähdin täysin! "Juu aar saats a guut boi mai daarling" ja "vi vill häv lots of fun tugetö, Roup" se sanoi ja sydämeni suli ihan kokonaan. Eikä haitannut ollenkaan, vaikka eläinlääkärinainen kutsuikin minua toistuvasti Köydeksi (Rope). Pörhistelin häntääni, tutkin paikkoja ja mietiskelin, että henkilökuntakin voisi ottaa tuon kauniin naisen keksimän kutsumanimen käyttöön. Oikeastaan siinä vaiheessa unohdin koko henkilökunnan olemassaolon kokonaan, enkä hännänpäätänikään heilauttanut, kun lähtivät huoneesta.

Sitten jäin ihanan naisen kanssa kahdestaan, nukahdin hetkeksi ja kun heräsin, hampaat olivat hieman kipeät mutta muistot hyvät. Olin vielä melko uninen ja rentoutunut, kun minut siirrettiin koppaani ja en jaksanut yhtään maukua, kun henkilökunta vei minut hurisevalla jutulla takaisin kotiin.

Kotona odotti veljeni Ilmo, joka oli ollut koko päivän huolissaan, että minne katosin. Veli oli läheisyydenkaipuussaan nukkunut henkilökunnan sylissä. Kun kerroin kokemuksestani eläinlääkärinaisen kanssa, Ilmo ei ollut uskoa korviaan, vaan sähähteli vähättelevästi vastaan. Muka haisin niin Kissanpistimölle, ettei tarinani mukavasta naisesta voinut olla totta. Sitten me vähän pörhisteltiin ja painittiin, mutta loppuillasta oltiin taas kavereita.

Ilmo polo taisi olla Roopen katoamisesta enemmän hämillään kuin Roope, ja vietti päivänsä tiiviisti henkilökunnan läheisyydessä