lauantai 30. kesäkuuta 2018

Eläinlääkärille mahaongelmien takia

Ilmo kertoo: 

Hei vaan te siellä ruudun toisella puolella. Toivottavasti teillä on ollut mukavampi viikonloppu kuin minulla. 

Noin viikko sitten söin aamupalakseni raakaa kalkkunaa. Sen jälkeen tuli huono olo ja pulauttelin kalkkunan jämiä sen verran moneen kertaan suustani, etten ole tapauksen jälkeen suostunut koko lintua syömään. 

Henkilökunta alkoi hössöttää ja varasi minulle ajan kissanpistimöön. 

Kutsun tuota paikkaa kissanpistimöksi, koska siellä pistellään pieniä viattomia kissoja inhottavilla piikeillä. 

Tänään tuli sitten tuomiopäivä, ja mentiin sillä hurisevalla jutulla pistimöön.

Oli kyllä kaikista inhottavin pistelykerta. Mokomat surauttivat ensin kaulastani turkin pois! Kuvitelkaa! Kaulaan tehtiin iso neliö, joka vieläpä kutitti inhottavasti sen jälkeen, kun turkki oli ajeltu. Miten nyt kehtaan mennä enää treffeille, kun kaulassa on omituinen laikku? :( Olin niin pöyristynyt moisesta käytöksestä, että rimpuilin niin paljon kun kissavoimillani kykenin, jotta pääsisin karkuun. 

Tässä kurkistelen säikähtäneen oloisena kopastani kotioloissa. Eihän missään näy piikkejä?
Sen jälkeen minua yritettiin muutamaan otteeseen pistää melkein puolen tassun kokoisella piikillä. Kummallisia ovat kyllä nuo ihmiset, kun kuvittelevat minun pysyvän kiltisti paikoillani, kun iso piikki lähestyy kaulaani.

Lopuksi minulle tuikattiin vielä piikki takajalkaan. Olettivat, että olisin sen vaikutuksesta rauhoittunut, mutta en voi kyllä tuollaisessa kidutuspaikassa rentoutua vähääkään. Niinpä jatkoin sinnikkäästi pyristelyä, kun yrittivät vieläkin lähestyä piikin kanssa. 

Henkilökunta kertoo: 

Voihan verikoe. Henkilökunta ei kyllä millään aavistanut kissaa ottaessaan, että eläinten lääketieteellinen tutkiminen voi olla näin haastavaa. Tämä ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta, kun eläinlääkärissä on ollut haasteita.

Meidän top-3 kamalimmat eläinlääkärikokemukset ovat: 

1) Toukokuu 2016. Kissoista yritettiin ottaa verikoetta muutama viikko rabiesrokotteen annon jälkeen, jolla piti todistaa, että rabieksen vasta-ainepitoisuus veressä on riittävä. Molempia kissoja yritettiin pistää useampaan kertaan kumpaankin etutassuun, mutta kissat aina ovelasti vetäisivät tassunsa pois piikin lähestyessä. 

Lopputulos: Monta piikitettyä tassua, eikä yhtään verta purkissa. 

Ratkaisu oli tuolloin, että varattiin CatVetistä aika, jossa kissaklinikan loistava henkilökunta sai kokeet otettua ensimmäisellä yrityksellä molemmista kissoista, ilman rauhoittamista. Ikävä CatVettia!
 
2) Lokakuu 2016. Asuttiin tuolloin melko kaukana CatVetistä, joten vielä toisenkin kerran erehdyttiin menemään tuolle epäonniselle eläinlääkäriasemalle. Tällä kertaa kissoilta oli tarkoitus poistattaa hammaskivet, joten ajattelin, että kun homma tehdään nukutuksen alaisena, niin eiköhän tuollainen rutiinitoimenpide hoidu ilman ongelmia, kun olin myös jutellut tämän eläinlääkärin kanssa mahdollisesta rauhoitusaineyliherkkyydestä.

Kuinkas kävikään. Ensimmäisenä vuorossa oli Roope, joka vietiin toimenpidehuoneeseen. Henkilökunta ei ollut paikalla todistamassa, mitä tarkalleen ottaen tapahtui, mutta ilmeisesti kissa sai jonkin sortin hepulin siinä vaiheessa, kun kanyyli olisi pitänyt tuikata tassuun nukutusaineen saamiseksi kissaan. Homma jouduttiin jättämään kesken. Tästä kirjoitettiin tuolloin blogipostauskin

No, eikun vaan CatVettiin ja siellä kaikki hoitui taas tosi hienosti, ilman ongelmia. 

3) Kolmas tapaus sattui tosiaan tänään. Vietiin Ilmo paikalliselle kissaeläinlääkärille, joka hoiti Roopen tassua helmikuussa. Alussa kaikki sujui tosi hyvin. Ilmo ja Roope saivat molemmat tutustua vastaanottohuoneeseen ja Ilmo erityisesti tykkäsi eläinlääkäristä, joka osasi rapsuttaa kissaa juuri oikealla tavalla. 

Odotushuoneessa oli kissa-aiheista luettavaa
Jutusteltiin eläinlääkärin kanssa Ilmon oksenteluista samalla, kun eläinlääkäri teki Ilmolle perustarkastuksen. Sovittiin, että kissasta otetaan verikokeet, jotta nähdään, ettei maksa-, haima- tai munuaisarvoissa ole mitään poikkeavaa. 

Ilmon oksennuspäiväkirja oli mukana
No, eihän se taaskaan mennyt putkeen. Ongelmat alkoivat siitä, kun kissa vietiin erilliseen toimenpidehuoneeseen verikoetta varten. Henkilökunta ei nähnyt, mitä huoneessa tapahtui, mutta kokeen otossa kesti ja kesti. Kun lopulta Ilmo tuotiin takaisin, oli eläinlääkäri saanut noin 3/4 osa purkkia verta, mutta sen jälkeen Ilmo oli saanut pyristeltyä itsensä pois neulasta. 

Etsi kuvasta Roope
Sen jälkeen koitettiin kerran siten, että henkilökuntakin oli pitämässä Ilmoa paikoillaan. Ilmo pysyi hetken ihan kiltisti paikoillaan, mutta suonen etsimisessä kesti tosi pitkään ja sitten kissa alkoi taas pyristellä sen verran paljon, että oli päästettävä vapaaksi. Ilmo ei ole millään tavalla aggressiivinen tai muuta. Ainoastaan rimpuilee sen verran paljon, että neulaa on haastava saada suoneen.

Lopuksi Ilmolle kokeiltiin vielä antaa rauhoitusaine. Koitin rauhoitella kissaa, mutta Ilmo oli ehkä noin minuutin tai pari pakoillaan ja sen jälkeen taas viipotti iloisesti ympäri huonetta. Toinenkin eläinlääkäri tuli pitelemään Ilmoa paikoillaan, mutta tuokin yritys loppui siihen, että kissa pyristeli sen verran, ettei neulaa saatu osumaan suoneen. 

"Huh, jokohan täältä uskaltaisi tulla ulos"
Se niistä tutkimuksista sitten. Verta saatiin sen verran, että voidaan tarkistaa valkosolujen ja punasolujen määrä, mutta noita muita arvoja ei tuosta määrästä saada otettua. Prkl. 

Mitä Ilmon kanssa sitten seuraavaksi? Eläinlääkäri ehdotti, että kissalle aloitetaan eliminaatiodieetti. Pitäisi tutkia eri raakavaihtoehtoja ja keksiä sopiva proteiinin lähde, jota Ilmo ei ole syönyt aikaisemmin, ja syöttää totuttelujakson jälkeen pelkästään sitä seuraavat pari kuukautta. Mitäköhän ihmettä sitä tuolle kissalle syöttäisi... Eläinlääkärin ehdottamia vaihtoehtoja oli mm. krokotiili ja hevonen. Itse pohdin, että kaniini voisi olla hyvä, kun se on tällä mantereella melkoinen riesa ja tuholaiseläin, jos sitä jostain löytäisi.

Jos oksentelumäärät kasvavat edelleen, niin eläinlääkärin ehdotus oli, että kissa nukutetaan, otetaan täydet verikokeet ja otetaan samalla ultra.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Ilmon ensimmäiset treffit

Helou Honeyboy -14,
Bella-kissa










Mai neim is Bella. I äm a veri pjuutiful cat and vuld laik to miit juu tumorou!

Ilmo kertoo: Tämä deittijuttu on paljon vaikeampaa kuin kuvittelinkaan. Aluksi en saanut yhtäkään vastausta paikallisilta kisuilta! Sitten henkilökunta vinkkasi, että ehkä ilmoitus olisi kannattanut kirjoittaa täkäläisellä kielellä. Ei ole reilua tämä. Jos kissayhteisö täällä ei ymmärrä suomenkielistä runoiluani edes tietokoneen näytöllä, niin miten hyvin menisi perille formula-aksentin värittämä kurnau?

Mietin itsekseni, että käyköhän tässä niin, että olen lopun elämääni yksin. 

Sitten jotain jännittävää tapahtui. Naapurin Bella vastasi ilmoitukseeni, ja sanoi tulevansa huomenna kylään. Ihan tuosta vaan!

Koitti huominen. Laitoin rusetin kaulaan ja kampasin viikset. 

Päivän asu
Bella saapui ja oli kauniimpi kuin olin osannut kuvitellakaan! Tosin jostain syystä kissan ilme oli vähän myrtsi, mutta ajattelin, että enköhän saa vielä kissan piristymään suunnittelemallani ohjelmalla päivää varten. 

Minä ja Bella yhteiskuvassa
Koitin piristää Bellaa. Mietin, että tekisi mieli nuolaista kissan päälakea, ja niin sitten teinkin. Bella heittäytyi maahan makaamaan, nyt vähän tyytyväisemmän oloisena. 

Söpöilyä yhdessä



Sanoin, että ehkäpä sisäilma on hieman liian kuuma Bellan mustalle mekolle, jolloin kissa suostui ottamaan sen pois. Mekon alta paljastui kaunis kissavartalo, mutta samalla jotenkin kaukaisesti tutun näköinen. Bellalla näkyi myös olevan rusetti kaulassa, kuten minullakin. Pohdin, että ihan niin kuin olisin nähnyt tuon rusetin jossain aikaisemminkin...

Tutun näköinen kissa?
Kaikkien onnistuneiden treffien ohjelmaan kuuluu tietysti syöminen. Pyysin henkilökuntaa tarjoilemaan meille kuivattuja lohiherkkuja samasta kupista. Bella oli kiltti kissa, ja antoi minun syödä ensimmäisenä. Jälkikäteen mietin, että olisikohan pitänyt antaa kaunokaisen syödä ensin? Bellan ilme oli hieman nuupahtanut, kun nostin kuononi ruokakupista. 






Sen jälkeen halusin nautiskella kirjallisuudesta. Luin Bellalle sitaatteja lempikirjastani, joka on Kesätuulten Cecilia. Bellan silmät alkoivat harmikseni lupsahdella kiinni jo parin sitaatin jälkeen samaan tapaan kuin pöhköllä veljelläni silloin, kun koitan ehdottaa sille kirjojen lukemista.

Ilmo: "Käytävälle tunki yhtä aikaa kaksi kissanpentua, joista toisella oli rusetti vinossa niskan puolella..." Roope: "Eiih, en kestä enää! Nyt mentiin jo liian pitkälle"


Roope: "Aika ottaa rusetti pois kaulasta ja paljastaa totuus"


Roope: "Tsihihiii" Ilmo: "Mitä, eiih. Eiiiii! Eiiii!" 

Ilmo: "Taas pientä kissaa juksattiin"

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Hurmurikissan deitti-ilmoitus

Kurrnau te kaikki komeat kollit siellä ruudun toisella puolella, 




Täällä kirjoittelee herkkä ja haavoittuvainen kissansielu, joka kaipaa taitelijoiden ja runoilijoiden seuraa värittämään vetiseksi puurovelliksi väljähtänyttä arkeani.

Oletko sinä se Kissa isolla K:lla, joka saa sisimpäni kurnaamaan kovaa?

Asioita minusta: 
- Pitkät, polveilevat keskustelut ovat minulle tärkeitä
- Harrastuksiini kuuluu leluhiirten noutaminen ja näpsäyttely kaapin alle, laulaminen, vihersisustaminen, linnut, pohdiskelu.
- Lempielokuviani ovat The Private Life of a Cat, Aristokatit, Breakfast at Tiffany's
- Perheeseeni kuuluu velikissa Roope. Lisäksi kaksi asiansa kohtuullisesti osaavaa ihmishenkilökuntaa

Asioita sinusta:
- Olet kissaeläin
- Tykkäät pitkistä peseytymishetkistä, halailusta ja painimisesta
- Voit olla myös tyttökissa, mutta en ole ikinä ollut tyttökissan seurassa äitiäni ja siskojani lukuunottamatta, niin en oikein tiedä mitä teidän kanssa kuuluisi tehdä. 

"Kissasyliini mahtuisi vaikka NÄIN iso kissa!"



Oletko sinä se kisu, jolle voisin antaa haleja ja nuolla korvasi puhtaaksi?

Kyselee Honeyboy -14

"Hihii, pöhkö Ilmo. Naamioidun laittamalla rusetin kaulaan ja kohta kirjoitan sille vastauksen!"









keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kissan oksentaminen, osa 2

On kulunut jo kaksi kuukautta siitä, kun aloitimme tarkemman seurannan Ilmon mahaongelmien vuoksi. Olisi mahtavaa todeta, että ruuan pulauttelut olisivat loppuneet tai edes reippaasti vähentyneet, mutta ei.
Pulauttelukissan edustuskuva


Trio MiuMau ja Herra Nilsson -blogin Taru kirjoitti kissan IBD:stä ja täällä ollaankin pohdiskeltu, että onkohan Ilmollakin tuo katala tulehduksellinen suolistosairaus.

Muutaman otteeseen olen ollut jo käsi puhelimella varaamassa aikaa eläinlääkärille, mutta sitten kumminkin päätynyt miettimään, että "jospa vielä kokeiltaisi sitä tai tätä", lähinnä sen vuoksi, kun on tiedossa, ettei noiden oksentelujen syyn diagnosointi ole kovin helppoa tai halpaa. Akuutti tilanne ei ole kyseessä, kun Ilmo voi muutoin hyvin ja on pirteä, ei arista mitään paikkaa, syö hyvin, ja nyt painoakin on tullut 200 grammaa lisää kahdessa kuukaudessa, kun syöntikertoja lisättiin. Takaraivossa kuitenkin kuiskii nalkuttava ääni, joka sanoo, että kissa eläinlääkärille ja heti.

Oksennuskerroissa ei huhti- ja toukokuun välillä ollut juurikaan eroa. Jonkin verran määrät vähenivät seurannan aloittamisen jälkeen, koska pelkästään maaliskuun lopussa oli melkein yhtä paljon oksentamista, kuin koko huhtikuun aikana yhteensä. Tuo 5-6 päivää kuukaudessa ei välttämättä kuulosta isolta määrältä, mutta kun vertaa velikissa Roopeen, niin Roope oksentaa ehkä kerran kuussa jos sitäkään. Eli veljeen verrattuna Ilmon oksennusmäärät ovat kyllä moninkertaiset:

Maaliskuun loppu (22.3. - 31.3.)

  • Oksensi kolmena eri päivänä, yhteensä 7 kertaa

Huhtikuu

  • Oksensi viitenä eri päivänä, yhteensä 9 kertaa

Toukokuu

  • Oksensi kuutena eri päivänä, yhteensä 9 kertaa

Edellisen seurantapostauksen lopussa luettelin muutamia käytäntöjä, joita ollaan otettu käyttöön oksentelukertojen vähentämiseksi. Näiden lisäksi saatiin hyviä vinkkejä kommenttiboksissa, ja ollaan otettu käyttöön myös seuraavat toimenpiteet:

  1. Raakalihan pilkkominen ihan pieniksi paloiksi. Tämä oli tosi hyvä vinkki! Ilmo ei ole tainnut oksentaa raakaa kertaakaan sen jälkeen, kun aloitin lihojen nipertämisen pienemmiksi paloiksi. Tosin vaatii hermoja ja aikaa. 
  2. Kanankaulojen pois jättäminen. Yritin näitä tarjoilla vielä huhtikuussa (kun ei millään malttaisi heittää pois, kissat tykkäävät niistä, jne.), mutta lopetin silloin, kun Roopekin kerran ne puklautti ulos, vaikka oksentaa todella harvoin Ilmoon verrattuna. Eli kanankauloja ei tällä hetkellä syötetä ollenkaan. 
  3. Herkkujen pois jättäminen. Australiasta on ollut haastavaa löytää noita pakastekuivattuja, aidosta lihasta tehtyjä herkkuja. Viimeksi tilasin iHerbistä, mutta kun sieltä ei tule oikein muuta tilattua, niin herkkuvarastot hupenevat nopsaa ja kissoille on tullut syötettyä vähän kaikkea, mitä on sattunut kaupasta löytymään, jossa lukee "grain free". Kun toukokuussakaan oksennuskerrat eivät vähentyneet, päätin, että kokeillaan nyt tämänkin asian kanssa tiukkaa linjaa, ja jatkossa syötetään pelkästään pakastekuivattuja tai itse tehtyjä herkkuja.
  4. Maitohappobakteerit. Täältä ei valitettavasti löytynyt Ninan suosittelemaa Anicol 4-Legsiä, mutta löysin toisen DigestiCare60 -nimisen valmisteen, jossa on tosin vähän eri koostumus kuin tuossa Anicolin tuotteessa. Jauhetta sekoitetaan ruuan sekaan aamulla ja illalla. Aloitin tuotteen antamisen vasta toukokuun toisella viikolla, joten en pysty vielä täysin sanomaan, onko tuotteesta ollut hyötyä vaiko ei. Positiivinen juttu on se, että nirso Ilmo ihan mielellään syö ruokaa, johon noita probiootteja on sekoitettu, eli valmisteen antaminen ei vaatinut sen suurempia temppuja. 
Vielä ainakin yksi kokeilun arvoinen ässä löytyy hihasta. Nyt kesäkuun koittaessa aiotaan vielä lisäksi: 

5. Lopettaa Ziwipeakin antaminen. Ziwipeak on ollut jo pidempään kissojen pääasiallinen ravintoaine niinä päivinä, kun raakaruuan valmistaminen on tuntunut liian haastavalta ja aikaa vievältä. Toukokuussa kuitenkin kaikki oksentelut olivat Ziwipeakia, ja tuo märkäruoka sisältää kikherneitä, joten voisiko tässä olla joku yhteys... 

Täyspainoinen raakaruokinta on ollut meille haaste Australiaan muuton jälkeen. Suomessa oli täydellinen ruokintarutiini - työpäivän jälkeen Kampiin ostelemaan Maukas-pötköjä ja viereiseen ruokakauppaan hankkimaan lihatarvikkeita ja niistä sitten meditatiivinen iltaleikkely pakasteeseen kotosalla tutulla kaavalla. Täällä olen vieläkin vähän hukassa sopivan rutiinin kanssa, kun muun muassa luista jauhettua lihaa ei ole löytynyt oikein mistään, missä normaalisti käy ostoksilla. 

Nyt kauppoihin on onneksi alkanut ilmestyä tällaisia valmis-raakapakkauksia: 











Tuollainen yksi pötkylä menee juuri sopivasti puoliksi kahden kissan kerta-annokseksi, ja kikherneet puuttuvat ravintoainelistalta, joten kokeillaan näitä seuraavaksi. 

Seuranta jatkuu ja katsotaan taas kuukauden päästä, tuoko ruokavalion viilaaminen edistystä Ilmon mahaongelmiin!

"Ilmo kyllä se siitä."


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Lelu ennen - jälkeen

Sarjassamme kissoille tärkeitä leluja ennen ja nyt.

Vuonna 2015 henkilökunta seikkaili Indonesiassa ja toi sieltä tuliaisena pinkin hörhelölelun.
Muistaakseni lelu ei ollut alkuvaiheessa kaikista suositumpien joukossa, mutta ajan saatossa kissat ovat tehneet pinkkiin härpäkkeeseen omia tuunauksiaan ja ihastuneet kovasti pörröisen palleron suutuntumaan. 

Tältä lelu näytti uutena elokuussa 2015


Toukokuu 2018 ja hyvin pelittää edelleen :D
Erityisesti Ilmo on leluun kovin kiintynyt. Pinkki kaveri on suurimman osan ajasta laatikossa nukkumassa, mutta kun se kaivellaan sieltä esille, kuljettaa Ilmo kovan murinan saattelemana lelua ympäri taloa. Välillä kissan suusta kuuluu myös palleron vaimentama sähinä, jos henkilökunta tai Roope lähestyy Ilmoa lelunnappausaikeissa. Kun Ilmo on tarpeeksi kauan murissut ja todennut uhkaavien tekijöiden pysyvän loitolla, on palleron kanssa varovaisesti uskaltautunut leikkimäänkin.




"My precioussssshhh"