Melkein hylkäsivät meidät!

Ilmo kertoo: 

Yksi iltapäivä tuossa muutama viikko sitten meidät laitettiin koppaan (aina huono merkki) ja ihmiset hurauttivat meidät sillä hurisevalla jutullaan tuttuun kissahotelliin.

No eipä siinä. Ollaan oltu siellä ennenkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun ulkohuoneessa oli KYLMÄ! Siis TOSI KYLMÄ!

Ei kissalla ole kivaa, jos yölämpötila käy alle kymmenessä ja vettä ropisee ympärillä sen verran, että olo on kuin katoksellisessa suihkussa.

Onneksi se sisätilapuoli oli sentään lämmitetty, joten kyyhötettiin siellä sitten Roopen kanssa samassa kissapuussa monta päivää.

"Tällaisena kaupunkilaiskissana on noin ylipäätään välillä vaikea ymmärtää henkilökunnan innostusta raahata minua ulos. Ihan hyvin pärjäisin sisälläkin, enkä tarvitsisi ylimääräisiä pukimia päälleni"

Yleensä ihmiset ovat hakeneet meidät parin, kolmen yön jälkeen takaisin, mutta nyt kissahotellissa kului viikko. Ja toinenkin.

Oltiin jo Roopen kanssa vähän huolissamme, että nyt meidät on ihan oikeasti hyljätty ja jäämme seinänaapurina asuvan Pyhän Birman juttukaveriksi loppuiäksemme. Kolmannella viikolla tutut naamat onneksi ilmestyivät häkkioven taakse ja houkuttelivat takaisin koppaan.

Henkilökunta kertoo:

Elokuussa oli meillä molemmilla mahdollisuus saada sen verran lomaa, että pääsimme käymään vierailulla Suomessa. Kissat ja noin 50 pakettia krokotiiliruokaa vietiin tuoksi ajaksi tuttuun kissahotelliin. Kaikki sujui päällisin puolin ihan hyvin, mutta matka oli pidempi kuin aikaisemmat reissut ja tapahtui ensimmäistä kertaa talviaikaan, jolloin kissahotellin häkin ulkotila ei varmastikaan ollut niin mukava kuin kesällä, vaikka häkin sisätiloissa oleva osuus olikin lämmitetty.

Kotiin palattuamme sekä Ilmo että Roope olivatkin silmin nähden innoissaan ja molemmista kissoista kuului yli kahden tunnin ajan kovaääninen HURRRRPURRRRRRR, kun kissat tutkivat tuttuja paikkoja ja tajusivat olevansa taas kotona. Matkan jälkeen Roopen sylivierailuiden lisäksi myös Ilmo on viihtynyt pidempiä aikoja sylikissana.

"Nyt pysyttelen tässä etkä pääse enää koskaan IKINÄ matkustamaan!"

Juuri ennen paluulentoa Australiaan henkilökunta innostui ostamaan Mustista ja Mirristä kissoille tuliaiseksi kuivatusta lehmänmaksasta tehtyjä herkkuja, koska noita pakastekuivattuja juttuja ei ole niin helppoa löytää täkäläisistä kaupoista. Eipä noilla loma-aivoilla tullut mieleen ennen kuin lentokoneessa, että Australiaan ei tainnut saada tuoda ollenkaan kuivattua lihaa.

"Käyn tähän nukkumaan, ettet pääse enää karkaamaan"

Henkilökunta harkitsi siinä hetken ryhtyvänsä kissanherkkujen salakuljettajaksi, muttei sitten sanktioiden pelossa kuitenkaan uskaltanut, vaan merkkasi kiltisti lihat maahantulokorttiin.

Lentokentällä oli koira hommissa ja hyppelehti matkalaukkuhihnalla kulkevien laukkujen ylitse, muttei selvästikään ollut erikoistunut vielä kuivatun maksan tunnistamiseen. Ihminen kuitenkin ohjattiin matkalaukkuröntgeniin maahantulokorttimerkinnän perusteella ja siellä oleva virkailija käski ottamaan kuivatut lihat esille. Pussi ei läpäissyt seulaa ja jäi tulliin hävitettäväksi.

Henkilökunta sai mukaansa esitteen muistutukseksi, että mitäs tänne nyt saikaan tuoda ja mitä ei...

Lihan tuonti kielletty, samoin toisessa kategoriassa on kielletty kaikkien lemmikkieläinten ruokien tuonti maahan. Höh.