sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Ilmon keväiset harrastukset

Ilmo on kevään tullen aloittanut kissojen keskuudessa trendikkään harrastuksen: erilaisten siivekkäiden bongaamisen. Ilmo on jo monena aamuna istuskellut ikkunanlaudalla pitkät tovit laskien ja tunnistaen ohi suhahtavia lajeja. Samalla kissa on harjoitellut ahkerasti lintujen kutsulaulua päästelemällä erilaisia naksautuksia suustaan. Ilmo on vakuuttunut, että ennemmin tai myöhemmin joku pieni tipunen tulee säksätyksen houkuttelemana vierailemaan ikkunanlaudalle.

"Ooh, päivän ensimmäinen tiainen!"



Uuden harrastuksen myötä myös ikkunanlaudan vihersisustusta on pitänyt uusia. Ilmo yritti ensin hienovaraisesti vihjaista asiasta henkilökunnalle läpsyttelemällä tassullaan orkidean kukkavartta. Tokihan linnutkin tietävät, etteivät orkideat kasva Suomessa luonnonvaraisina lajeina ja ymmärtävät pysyä kaukana tällaisista ikkunoista. Siispä orkideat on ehdottomasti poistettava ja tilalle lisättävä lintuja houkuttelevia asioita.

Kuvassa orkidea on vielä täydessä kukoistuksessaan




Henkilökunta ei kuitenkaan ottanut Ilmon huomautusta riittävällä vakavuudella, vaan oli taas tekemättä kerrassaan yhtään mitään. Niinpä Ilmo päätti lopulta olla oma-aloitteinen vihersisustuksen uudistamisessa, ja napsautti rennosti orkidean kukkavarren poikki.

"Ups.. siihen tipahti"







"Nyt ei enää häiritse maisemia"



Koska operaatio orkidean eliminointi sujui lopulta niin sulavasti, päätti Ilmo jatkaa viheruudistamista siirtymällä seuraavaksi arvioimaan, mitä tekisi vieressä kasvavalle rahapuulle. Orkidean tavoin rahapuu ei oikein miellytä Ilmon silmää. Nahkeat ja tylsän vihreät lehdet tarvisivat jotain pientä elementtiä, jotta kokonaisuudesta tulisi kiinnostavampi.
Vihersisustaja työssään

Niinpä Ilmo on kokeeksi rei'itänyt muutamat lehdistä. Jos joku vaikka inpiroituisi jalostamaan kyseisen reikälehtisen version, kun näkee, kuinka tyylikkäästi se koristaa ikkunanlautaa ja asettuu kokonaisuuteen entistä paremmin houkuttamaan lintuja.





sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Ensimmäisiä kertoja ulkona

Viime aikoina säät eivät ole suosineet ihan niin paljoa, että olisi huvittanut lähteä ulos. Kameraan oli kuitenkin jäänyt vielä muutama kuva pääsiäislomalta. Pääsiäisenä Ilmokin pääsi viimein ensimmäistä kertaa valjastelemaan. Olosuhteet eivät tuolloinkaan olleet aivan ihanteelliset - tuuli ja välillä ripotteli vettä - mutta rivitalon takapihalla oli kiva piipahtaa pihalla nopeasti.

"Yh.. tassut kastuu.."



"Mitäs syötäviä tuolta kasvaa?"


Ilmokin käveli jo valjaissa melko vaivattomasti. Tosin märkä maa ei myöskään houkutellut makoilemaan pakoillaan, kuten sisällä. Kahden kissan yhtäaikainen taluttaminen oli pieni haaste, kun kissat enimmäkseen kävelivät päättäväisesti vastakkaisiin suuntiin. Molempien kissojen ulkoilutus työllistikin henkilökunnan kokonaisuudessaan.

Nätisti vierekkäin.. Ainakin puolen minuutin ajan



Roopea kiinnosti ulkona kovasti kaikki viime vuotiset maasta törröttävät kasvit.

"Hmm, mikäköhän laji tämä on.. hajusta päätellen jokin perenna"


Kun taas Ilmo tähyili maisemia enimmäkseen paikoillaan, eikä liikkunut kovin pitkälle ulko-ovelta.

"Mitäs mun täällä kuuluisi tehdä? Lunta ja märkää kaikkialla!"



"Joko mentäis sisälle?"

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Sunnuntai-iltapäivä sohvalla


Roopen ja henkilökunnan sunnuntaihin kuuluu usein rentoutumishetki sohvalla. Henkilökunta selailee yleensä mobiililaitteellaan blogeja ja Roope nukkuu jalkojen juuressa päiväunet.


Tänään henkilökunnan laitteesta sattui ikävästi loppumaan akku, mutta nukkuvaa Roopea ei viitsinyt herättää nousemalla sohvalta. Onneksi kamera oli käden ulottuvilla.

"ZZZzzz"


"Mitäs räpsit sillä? Nyt nukutaan..."



"zzzzz"




Roope oli niin uninen, ettei huomannut, kun pieni hiiri kiipesi kissan kainaloon
"Zzzz"



"Mitä täällä tapahtuu..?"




"Hiiri! Sainpas kiinni!"

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kissat 3,5 kuukautta vs. kissat 7 kuukautta

Ilmo ja Roope ovat ensi viikolla jo seitsemän kuukautta vanhoja isoja pötkylöitä. Monet viime aikoina käyneet vieraat ovatkin kommentoineet kissojen kasvua. Myös tammikuussa otetuista kuvista huomaa, kuinka pieniä vipeltäjiä kisut olivat vielä silloin. Kuvista tulikin idea kokeilla kuvata kissoja samoissa paikoissa ja asennoissa mitä tammikuussa, jotta blogiin saisi muutaman otoksen koon vertailuun.

Pikku-Roope ei enää mahdu niin sujuvasti koppaan... Vasemmalla tammikuussa ja oikealla hetki sitten otettu kuva



Ilmon kauluksen karva on ihan viime viikon aikana aloittanut pörhistymisen








Kissat ovat selvästi rauhoittuneet sitten alkuaikojen. Kumpikaan ei enää ryntää vaatehuoneeseen oven auetessa (mitä nyt Ilmo välillä testaa, pääsisikö huomaamatta hiippailemaan sisään). Pöydilläkin kissat hyppivät melko harvoin.

Kissat tappelevat myös nykyisin selvästi vähemmän. Tammi-helmikuussa Roopella ja Ilmolla oli vielä joka ilta säännöllinen painimatsi. Nujuaminen oli toki leikkisää ja ääntä ei kuulunut tai karvoja pöllynnyt, mutta silti näytti välillä, että jompi kumpi kissoista hyökkäsi toisen kimppuun, vaikka toista ei olisikaan aina huvittanut painia. Viime viikkojen aikana kissat ovat nukkuneet samassa paikassa ja leikkineet paljon yhdessä tappeluiden sijaan.

Kiipeilypuu on kummasti kutistunut
Ilmo ei mahdu enää ihan niin näppärästi tähystämään tuolin selkänojalle
Kuvia ottaessa tuli myös mieleen, kuinka hyvin kissat tottelevat verrattuna ensimmäisiin päiviin. Roope asettui helposti koppaan ja Ilmo jaksoi kiltisti pysyä paikoillaan sen ajan, kun kuvia räpsittiin. Tammikuussa kuvien otto oli erityisen vaikeaa Roopesta, joka vipelsi aina karkuun, kun kameraa yritti kohdistaa kissaan.

Joissain asioissa Ilmolla ja Roopella on vielä kehittymistä, muun muassa kissat vieläkin satunnaisesti herättävät nukkuvat ihmiset hyppimällä jalkojen päällä tai metsästämällä tassuilla varpaita. Mukava kuitenkin huomata, miten monessa asiassa kehitystä on tapahtunut hyvään suuntaan. 

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Se toinen automatka

Huh helpotus, perille päästiin ehjin kissoin, vaikka ei kyllä mennyt kaikki niinku Strömsössä.

Matkapäivä oli siis jo eilen. Aamupäivästä pakattiin iloisella tohinalla mukaan kaikki kissojen tarvikkeet. Ilmo ja Roopekin aavistelivat, että nyt on jotain tosi jännittävää edessä! Aamun rallittelujen jälkeen pojat menivät raapimispuuhun torkkumaan, mutta uni ei oikein maittanut, kun jatkuvasti joku oli rapistelemassa jotain. Aina piti tulla alas tarkistamaan, että mitäs siellä nyt pakataan mukaan.

Ilmo-poloinen


No, sitten aloitettiin auton lastaaminen. Ihmiset kulkivat ovesta sisään ja ulos. Ilmo-parka, jota kovasti kiinnosti tarkastella puuhasteluja lähempää, meni tohkeissaan eteisen oven taakse. Ovesta ulos mennyt ihminen ei huomannut pientä kissaa, joka sattui juuri kurkottamaan tassullaan oven toiselta puolelta alla olevasta raosta, kun ihminen painoi ovea kiinni.

Kuului hyytävä rääkäisy ja Ilmo-parka paineli tuhatta ja sataa sohvan alle pimeimpään nurkkaan pakoon tassua purevaa ovea.

"Tassuun sattui"


Henkilökunta oli tässä vaiheessa jo muuttamassa matkan määränpääksi eläinlääkäriasemaa. Pieni, säihkähtänyt kissa kaiveltiin sohvan alta syliin rauhoittumaan. Ilmo piti aluksi vähän vasenta tassua koholla, mutta laski painonsa kuitenkin koko tassulle. Muutaman minuutin jälkeen kissa jo hyppi sohvalta alas ja leikki ihan normaalin oloisesti, eikä tassun painelukaan aiheuttanut minkäänlaista reaktiota. Näytti siltä, että tilanteesta selvittiin onneksi säihkähdyksellä!

Tämän episodin jälkeen ei tuntunut kovin kivalta viedä kissoja autoon. Jonkin aikaa odoteltiin ja tunnusteltiin tilannetta, mutta kun Ilmo liikkui taas ihan normaalin oloisesti, päätettiin matkalle lähteä.

Ilmo protestoi uutta tilannetta jo siinä vaiheessa, kun käveltiin ovesta ulos pihalle. Autoon päästyämme ensimmäinen 30 minuuttia sujui rattoisasti Ilmon huutaessa ja rimpuillessa sylissä turvavyövaljaissa ja Roopen yrittäessä raivokkaasti murtautua ulos kantokopasta.

Nyt voi onneksi taas makoilla lämpimässä paikassa, joka ei heilu ja murahtele



Koska Ilmo ei oikein suostunut rauhoittumaan, vaihdettiin lopulta Ilmo kantokoppaan ja Roopelle kokeiltiin turvavyövaljaita. Mukana olisi ollut myös kaksi kantokoppaa, mutta päätettiin kokeilla kuitenkin näin ensin.

Nukkuva Roope-kisu























Roope rauhoittukin sitten yllättävän hyvin valjaissa ja oli loppumatkan enimmäkseen hiljaa. Ilmo sen sijaan jatkoi surkeaa maukumistaan kantokopassa, mutta ei yrittänyt ihan niin raivokkaasti ulos kuin Roope.

"Huh, seikkailu ohi!"























Matka ei onneksi kokonaisuudessaan kestänyt tuntia pidempään ja pian oltiinkin jo perillä. Turvavyövaljaat osoittautuivat siis ihan toimiviksi Roopella - ehkä Ilmollakin, jos ei olisi juuri hetkeä aikaisemmin jäänyt tassu oven väliin. Huono puoli valjaissa oli se, että välillä rimpuilevista kissoista tarttui melkoinen karvamatto henkilökunnan villakangastakkiin. Kannattaa suojata auto ja laittaa jotain muuta materiaalia olevia vaatteita päälle, mikäli kissoista irtoaa karvaa..























Kaikkien kommellusten jälkeen Ilmokin rauhoittui päästyään perille uuteen paikkaan ja nukkui koko yön tiiviisti henkilökunnan miespuolisen jäsenen turvallisessa kainalossa. Lomapaikassa on vierähtänyt jo rattoisasti vuorokausi ja sekä kissat että ihmiset ovat viihtyneet hyvin.

Mukavaa pääsiäistä kaikille lukijoille! Ja muistakaa varoa pieniä uteliaita kissoja ovien takana!

torstai 2. huhtikuuta 2015

Yhdet turvavyövaljaat kissalle

"Ai kissalle? Heh. Yleensä näitä ostetaan kyllä koirille", totesi lemmikkieläintarvikekaupan myyjä.

Kissojen toinen automatka lähestyy ja henkilökunta kävi hetken mielijohteesta ostoksilla muistaessaan Penan suosituksen turvavyöhön kiinnitettävistä valjaista kantokopan sijaan. Eläinkaupasta ei löytynyt valjaita nimenomaan kissoille ja hintakin oli melkoisen suolainen, joten ainoastaan yhdet valjaat lähtivät kokeiltavaksi. 

Taas pientä Ilmoa kiusataan ja vieläpä uusilla valjailla


Koekissaksi turvavyövaljaille valikoitui lopulta Ilmo. Roopen mau'unta on melkein aina korkea ja vähän käheä "miu", kun taas Ilmolla on laajempi skaala erilaisia ääniä mukavasta kujerruksesta todella närkästyneeseen ja matalaan "MAAUUUUUUUUU":hun. Koska Roope on korvaystävällisemmän äänensävyn lisäksi osoittautunut lupaavan sopeutuvaiseksi kantokoppaan totuttaessa, päätettiin, että matka sujuu todennäköisemmin rauhallisissa merkeissä, mikäli Ilmolle tarjotaan valjasmahdollisuutta. 

Roopellekin piti silti pukea valjaat, kun Ilmollakin kerran oli päällä


"Mäki haluisin tollasen.."
 Valjaiden ensimmäinen sovitus oli tänään. Aiempi sisävaljastelu oli selvästi tepsinyt, koska Ilmo ei yrittänyt kertaakaan rimpuilla uusista valjaista pois, vaikka eivät istuneetkaan niin hyvin. Toki autossa tilanne voi olla eri ja henkilökuntaa jäikin mietityttämään, että olisiko parempi ajatus laittaa sopivammat Vänttiset turvavyöhön menevään kappaleeseen kiinni? Valjaat jäivät melko löysälle kainaloiden alta, joten ainakaan ulkona Ilmoa ei uskaltaisi noissa valjaissa pitää hetkeäkään. Pitää arvioida vielä uudelleen valjaiden sopivuutta ennen lähtöä.

Muitakin asioita tuli ostettua eläintarvikeliikkeestä. Matkustaminen sujuu toivottavasti mukavammin, kun palkintona on tarjolla erikoishyviä herkkuja! 

Ilmo haistaa kananmaksan minkä tahansa muovin lävitse