torstai 30. kesäkuuta 2016

6 kk uusien temppujen parissa + kesäkuun temppu

Tammikuussa haastoimme itsemme uudenvuodenlupauksella opettamaan kissoille 12 temppua vuoden aikana. Nyt henkilökunta voi juhlallisesti todeta, että puolessa välissä ollaan! Kissat ovat tähän mennessä oppineet jo seuraavat temput:
Vaikeimmat temput näistä olivat "maahan" ja oven sulkeminen. Niihin ei olisi riittänyt motivaatiota ja kärsivällisyyttä ilman temppuhaastetta. Uuden opettelusta on ollut sekä kissoille että henkilökunnalle kovasti hyötyä: Henkilökunta oppii yhä paremmin tulkitsemaan kissoja ja opettamaan uusia asioita. Kissat taas saavat virikkeitä, aktivointia ja oppivat ongelmanratkaisua. 

Temppu per kuukausi on tuntunut melko nopealta tahdilta, mutta alkeet ollaan ehditty oppia hyvin. Yllättävän pitkään kissat myöskin muistavat oppimansa perusteet.

Ensimmäinen 6 kk on menty näillä melko vapaamuotoisesti kuvatuilla videoilla. Mielessä on kuitenkin ollut, että voisi myös kuvata ainakin yhdelle kuukaudelle videon oppimisen edistymisestä. Lisäksi loppuvuodesta on suunnitelmissa tehdä video, jossa kissat tekisivät kaikki oppimansa temput putkeen. Loppuvuoden temppuja ei ole vielä päätetty, mutta vähintään yksi kahden kissan temppu olisi kiva opetella.

Kesäkuun temppu oli tosiaan "merkki", eli temppu, jossa kissan pitää kävellä sovitun alustan luo ja koskettaa sitä tassulla. Meidän merkiksi valikoitui valkoinen kirjekuori. Merkin avulla voisi myöhemmin opettaa eri paikkoihin menemistä tai temppuja, jotka vaativat tassukosketusta. Tempulla opeteltiin myös sitä, että kissat uskaltaisivat ottaa enemmän etäisyyttä herkkujen ollessa tarjolla.

Tällä kertaa tempun suoritti ensimmäisenä Roope. Roopella on kehkeytynyt hassu tapa kierää pari kertaa henkilökunnan ympäri, ennen kuin suostuu tekemään mitään, ja niin myös tässä tapauksessa. Videolla kuuluva paukutus ja närkästynyt mau'unta kuuluu siitä surullisesta kissasta, joka on jätetty tempun ajaksi takana olevaan huoneeseen odottelemaan.

Videota kuvattaessa onnistuin sekoittamaan kissoja, kun pyysin yhtäkkiä istumaan kissojen vasta kävellessä merkin luo. Varsinkin Roope meni tuosta tosi hämmentyneeksi, kun oli keskittynyt koskettamaan merkkiä ja yhtäkkiä pyydetäänkin ihan jotain muuta.. Seuraava merkki ei sujunutkaan enää niin hyvin, kun Roope meni epävarmaksi eikä enää oikein tiennyt, mitä halutaan. Kouluttajan pitäisi malttaa paremmin mielensä ja opettaa selvemmin yksi asia kerrallaan, eikä hötkyillä liikaa. Videot ovat siitä niin mainioita, että huomaa samalla itse tekemänsä virheet.



maanantai 27. kesäkuuta 2016

Kaupunkiluonnon pelottava petolintu

Ihana kesä on saapunut ulkoiluhommineen. Tässä kuussa ollaan päästy elämämme ensimmäistä kertaa piknikille! Piknikkeihin kuuluu erilaisia syötäviä ja maahan levitettävä alusta. Henkilökunnan tehtävänä on istua alustalla, mutustaa ruokaa ja pidellä kiinni valjaista, kun me taas tassuttelemme ristiin rastiin ja varmistamme samalla uuden ympäristön soveltuvuuden lepopaikaksi.
Ilmo-kissa pohdiskelee, mihin suuntaan lähtisi vai odottelisiko sittenkin, jos saisi pari herkkua


Kaupunkiluonto on nimittäin epävarma ja yllätyksellinen. Viime vuonna kerroimme jo kohtaamisista koirien kanssa ja inhottavista punkeista, joten varovainen on syytä olla, kun kotiovestaan astuu ulos.

Hiipimällä eteenpäin

Tälläkin kertaa sattui jotain epätavallista. Olimme molemmat juuri tutkimassa läheistä pusikkoa, kun kuului veret seisauttava ääni. "KRAAAK! KRAAAK! KRAAAK! KRAAK!" Menimme vilauksessa ruohikkoon makaamaan paikoillemme jähmettyneinä, jottei edessä vaaniva petoeläin huomaisi meitä. Silti tuo kammottava ääni vain jatkui ja jatkui!
Pusikossa piilossa


Aikamme zoomailimme kohdetta kissansilmillämme, kunnes Ilmo havaitsi, että kohde ei olekaan edessämme, vaan ylhäällä! Korkealla puussa meitä vaani valtavankokoinen mustanharmaa haukkaeläin*, joka piti tuota kovaa meteliä.
Kammottava petoeläin

Havainnon jälkeen Roope sai tarpeekseen ulkoilusta ja kissa marssi yksiselitteisesti kantokoppaansa. Piknikkiä voitaisi jatkaa jonain muuna päivänä, kun petolinnut olisivat taas poistuneet.

Roope: "Nyt äkkiä pois täältä! En kestä sekuntiakaan!"


*Henkilökunnan jälkihuomautus: se lintu oli siis varis.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Epäonnistuneita yhteiskuvia

Tällä viikolla kolahti postiluukusta kauan odoteltu Somakiss -yhdistyksen jäsenlehti, jossa oli pari tuttua poikaa kansikuvamalleina. Ilmo ja Roope pääsivät myös vastaamaan lehden ystäväkirjapalstalle.

"Ketä noi mun näköiset tyypit on?"


Päälle vuoden blogiurasta huolimatta pojilla on vielä harjoittelemista poseerauksissa ja kuvaajalla opettelemista kameran kanssa. Välillä saattaa osua kameran kanssa oikeaan paikkaan oikealla hetkellä, mutta kahden kissan tarkoituksenmukainen yhtäaikainen kuvaaminen on yllättävän haastavaa! Ja mitä poseeraukseen tulee - jokaisessa kuvassa ei vaan ehdi olla kovin fierce, kun ympärillä on jatkuvasti muutakin kiinnostavaa meneillään.

Alla muutamia näytteitä kansikuvausten lopputuotoksista:
Tässä ollaan nätisti vierekkäin, mutta Ilmo näki jotain tosi kiinnostavaa juuri kuvanottohetkellä



Roope: "Mikä tuolla vilahti?" Ilmo: "Ai mikä? Missä??"


Kameran tarkennusruutu jätti Ilmon huomioimatta




Vierekkäin kyhjöttäminen ei nappaa kovin pitkään..



"Nyt menoks Roope, ei tässä enää ehdi istuskella"




Ilmo: "Mun jalka jäi matkalle!"



:P


Roope: "Pidä poseeraukses." Ilmo: "Nam, anna jo niitä herkkuja!"



<3