Roope kertoo:
Meillä oli viime viikolla vauvakutsut. Mini-ihmisen lisäksi taloon ilmaantui kolme muuta 3-kuukautista mönkijää. Veljeni Ilmo ei ollut ihan varma, miten lattialla makoilevaan vauvalaumaan tulisi suhtautua, ja pysytteli juhlien ajan raapimispuussa tarkkailemassa tilannetta. Kaikkien yllätykseksi minä tykkäsin kovasti juhlista ja osallistuin itsekin kekkereihin.
Ensimmäinen kiva juttu oli se, kun henkilökunta peitti meidän kylmän kivilattian pehmeällä peitolla. Siinä oli kissan mukava maata tuijottamassa noita harmittomiksi todettuja otuksia, jotka päästelevät välillä vaarallisen kuuloisia ääniä, mutta eivät osaa ollenkaan liikkua.
 |
| Roopen paikka |
Toiseksi henkilökunta taikoi jostain pöydälle herkullisia juustokakkupaloja, joista en tietenkään pystynyt pitämään tassujani erossa. Tai no niin kauan maltoin, kun vieraat eivät olleet vielä talossa. Kun vieraat olivat saapuneet, julistin kutsut alkaneeksi hyppäämällä pöydälle ja maistamalla valkosuklaapäällystettä. Jostain syystä henkilökunta ärähti vihaisena ja nuolaisemani kakkupala päätyi suoraan roskiin! Sitten, kun tarjoilujen aika viimein tuli, kaikki vieraat kieltäytyivät kakusta kohteliaasti. Kyllä minulle olisi kelvannut. Ehkä rikoin jotain kissalle tuntematonta protokollaa ja aloitin kakun liian aikaisin?
Muitakin kivoja juttuja juhlissa oli. Minulle tuotiin testattavaksi samanlaisia kärryjä, jotka jaan mini-ihmisen kanssa. Kävin kokeilemassa jokaista vaunukoppaa erikseen ja olin sitä mieltä, että erityisesti yksi niistä oli oikein kiva, ja halusin jäädä sinne nukkumaan. En ymmärrä, miksi henkilökunta oli ihan hermona ja kävi nappaamassa minut joka kerta alas, kun testaus oli käynnissä? Pitäähän kissan kokeilla huolella, että kärryt ovat tarpeeksi ergonomiset, jos meilläkin joskus päivitetään tuo nykyinen malli johonkin uuteen.
Yksi vieraista oli tuonut myöskin mukanaan hauskan pussin, josta roikkui jotain muovijuttua. Kävin aina välillä repimässä hampaillani muovia ulos, ja siitäkään henkilökunta ei tykännyt. Ihmeellistä kireyttä ilmassa. No, minulle sitten selitettiin, että muovijutun sisällä on pyyhkeitä, joilla pyyhitään vauvasta kakkaa pois. Se vähensi intoani koskea muoviin, vaikka kiva rapina siitä lähtikin.
 |
| Kun vieraat olivat lähteneet, ihminen söi juustokakkupalat ihan itsekseen, eikä suostunut antamaan minulle edes pientä haukkua. Tylsä tyyppi. |
