torstai 17. syyskuuta 2020

Ensimmäinen viikko mini-ihmisen kanssa

Ilmo kertoo

Eräänä yönä olimme menossa Roopen kanssa nukkumaan, kun henkilökunnan naisihminen alkoi käyttäytyä erittäin epätavallisesti. Ensin se meni vesisuihkun alle istuskelemaan piiiitkäksi aikaa. Sitten alkoi pitää omituista, mouruavaa ääntä. Me Roopen kanssa livahdettiin sisään suihkuhuoneeseen, kun tuli sopiva tilaisuus, ja koitettiin tosi huolestuneena maukua henkilökunnalle, että nyt äkkiä pois sieltä veden alta! Turkki kastuu!

Henkilökunnalla oli selvästi jokin isompi tauti meneillään, koska seuraavana aamuna sitä lähdettiin viemään autolla sairaalaan. Me kissat jäimme koko päiväksi kahdestaan vahtimaan taloa, nukuimme ja odotimme, että milloin ne tulee takaisin. Lopulta mieshenkilökunta, eli meidän isikissi, palasi seuraavana yönä ja saimme ison kasan ruokaa.

Muutaman päivän päästä naisihminen palasi takaisin sairaalasta hyvin nuutuneen näköisenä, ja sillä oli jokin nyytti mukanaan. Meidän pikkuveli! Ensin koitettiin vältellä koko juttua Roopen kanssa, kun ei oikein tiedetty, miten tuollaiseen ihmispötkylään pitäisi suhtautua. Sitten uteliaisuus voitti, ja käytiin vuorotellen haistelemassa uutta tulokasta. 

Alussa pidin etäisyyttä, kun ei voinut tietää, mitä tuollaisen kissan kokoisen ihmisolennon päässä liikkuu

Naisihminen oli muuttunut sairaalareissun aikana. Molemmat vetäytyivät mini-ihmisen kanssa talon perimmäiseen huoneeseen, laittoivat oven kiinni ja möllöttivät enimmäkseen siellä. Me Roopen kanssa ei saatu ollenkaan siltä huomiota tai ruokaa, kuten normaalisti! Isikissi kävi meidät ruokkimassa, mutta muutoin palvelutaso oli ihan totaalisesti romahtanut, kun kaikki hössötys pyöri vaan mini-ihmisen ympärillä. Roope mammankissana kävi lopulta oven taakse vahtiin ja kun naishenkilö viimein kömpi ulos luolastaan, Roope meni vessaan ja kylpyhuoneeseen mukaan kehräämään, että annas nyt edes vähän silityksiä. Itse en olisi kyllä moiseen alistunut. Kyllä henkilökunnan pitää ensisijaisesti tulla kissan luo. Tosin pari kertaa livahdin huoneeseen katsomaan vauvaa, koska olihan se nyt melkoisen jännittävä otus. Ja sillä oli selvästi samoja kiinnostuksen kohteita kuin meillä - nukkuminen ja syöminen.

Järkytys! Kuka nukkuu meidän nukkumapaikassa?

Parin päivän kuluttua henkilökunta alkoi osoittaa tervehtymisen merkkejä ja kävi jo keittiössäkin asti puuhastelemassa jotain. Meidän kissojen hoito oli vaan edelleen vastuutettu isikissille. Päätin tehdä muutaman jekun, että molemmat muistaisivat taas paremmin, että mekin ollaan olemassa. Livahdin monta kertaa sisään kylpyhuoneen vaippakaappiin, vaikken muutoin noista muovijutuista piittaakaan. Yhtenä päivänä meillä kävi myös joku täti kylässä, joka lähdettyään jätti vahingossa ulko-oven auki. Voi mikä seikkailu! Pääsin viimein haistelemaan muiden kissojen jälkiä ja säksättämään linnuille lähietäisyydeltä. Olin juuri etupihan aidalla hiippailemassa, kun mieshenkilökunta harmikseni huomasi tilanteen ja tuli ulos huutamaan niin järkyttyneenä, että katsoin parhaakseni juosta kiltisti takaisin sisään. Roopea ei vapaa ulkoilumahdollisuus kiinnostanut, koska se tarjoutui samaan aikaan ruoka-ajan kanssa. Velipoika odotti kiltisti koppansa luona ruokakuppiaan sillä aikaa, kun minä kävin häntä pystyssä tutkimassa ihan itsekseni etupihan tiluksia.

Vielä yhdestä pienestä jekusta täytyy kertoa. Yhtenä aamuna aamiaisemme oli pahasti myöhässä, joten päätimme itse etsiä aamupalaa. Harmi vaan, Ryvita-näkkärit eivät olleet kovin maistuvia, joten jouduimme sitten kuitenkin maha kurnien odottamaan henkilökunnan heräämistä. 

Oikeastaan tuo paperipussi maistui meidän mielestä paremmalle, kun itse näkkileivät

Henkilökunta kertoo

Ensimmäinen viikko oli rankka, mutta vauva on ihana! Muutaman päivän jouduin viettämään lähes vuodelevossa, mutta nyt olo on jo melkein normaali. Kissojakin ehtii huomioimaan taas paremmin vauvanhoidon lomassa. 

Nyt kolmannella viikolla Ilmo tykkää jo viettää aikaansa samassa huoneessa vauvan kanssa, mikä on tosin sallittua vain silloin, kun henkilökunta on hereillä. Myös Roope on käynyt tekemässä tuttavuutta, aluksi hyvinkin innokkaasti. Kissan rohkeus koki kuitenkin pienen takaiskun, kun vauva sanoi kerran pelottavasti "höö!" Roopen ollessa hyvin lähellä, mitä kissa parka sitten säikähti. Edelleen Roope käy kuitenkin vähintään kerran päivässä varovaisesti haistelemassa vauvaa. Ehkä maidonhaju tuo mieleen kaukaisen häivähdyksen omasta pentuajasta. 

Ilmoa eivät ole pienet hööt haitanneet ja mini-ihmisen kanssa ollaan päästy jo parhaimmillaan näin läheisiin tunnelmiin. 

17 kommenttia:

  1. Onpa teillä ollut tosi outoa toimintaa. Ja teidän työtkin ovat lisääntyneet tosi monella tapaa - Pepsi ja Max

    Oi, onnea ihan hurjasti! - emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! -Ihminen

      Joo, kaikenlaista ylimääräistä puuhasteltavaa ilmaantunut meillekin.
      -I&R

      Poista
  2. Onnea hurjasti upouudesta perheenjäsenestä ❤️

    Onpas teillä pojat ollut jännää aikaa! Hassu tuollainen kissankokoinen ihmisen poikanen, joka sanoo höö. 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Onneksi se on (ainakin toistaiseksi) itkenyt aika vähän, niin senkin vuoksi tuo höö oli yllättävän pelottava ääni.

      Poista
  3. Onpas teidän pikkuveli söpö! <3 Onnea hirmuisesti koko perheelle! Hööt voivat olla tosi tosi pelottavia, mutta ei niin pelottavia kuin ulkona liikuskelu,joten onneksi se seikkailu päättyi lyhyeen. Onnellisia aikoja pikkuisen kanssa ja lisää kuulumisia odotellaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, joo onneksi Ilmo ei lähtenyt kauas ja tuli kiltisti takaisin sisään :S Meidän etuovi välillä avautuu itsekseen, jos sen laittaa huonosti kiinni. Me ollaankin otettu tavaksi lukita se heti sulkemisen jälkeen, mutta tuolloin unohtui tehdä tuo vieraiden jäljiltä.

      Kiitokset onnitteluista.

      Poista
  4. Suuret onnittelut vauvasta! <3 Henkilökunnalle toipumista ja voimia nauttia jokaisesta päivästä (ja voimia blogata ;))! <3

    Jännittävää aikaa kissojen elämässä, hööhöttelyjä ja muita kummallisuuksia. Vaikea ottaa selvää siitä, mitä tuollainen tyyppi ajattelee, kun ei se oikein tee mitään juttuja. Paitsi meidän serkku ei varmasti ainakaan ajatellutkaan mitään silloin kun oli tuollaisella alkeellisella tasolla. - Kassinen ja Seppo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan kans aika varmoja, että ei se juurikaan vielä ajattele, kun makoilee vaan paikoillaan, eikä anna ollenkaan rapsutuksia. -I & R

      Kiitoksia :) -Ihminen

      Poista
  5. Oikein paljon onnea koko perheelle mini-ihmisestä ♥ Hienosti Ilmo sulta jo hoituu noi hoitohommelit. Roope, se höö oli vasta alkua oudoille äänille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, juu niitä outoja ääniä on varmasti vielä muitakin tiedossa. :D Kiitokset onnitteluista.

      Poista
  6. Paljon onnea perheenlisäyksen johdosta ♥

    VastaaPoista
  7. Onnittelut hieman myöhässä uudesta perheenjäsenestä 💙💙 on se hurja pikkusisarus kun oikein tuolla tavalla äännähtelee (ja varmasti myös muut äänet tulleet jo tutuiksi myös) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vaan :) Joo, välillä siitä kuuluu kans kamalaa raivoähkintää! Roope on löytänyt onneksi turvapaikan raapimispuun alakerroksesta, jonne voi aina sujahtaa, jos äännähtely käy liian korviaraastavaksi.

      Poista
  8. On se vain, yhtäkkiä niille kaikille valmisteluille ilmestyi kohde kuvioihin! Hurjasti onnea uudesta perheenjäsenestä! ♥

    VastaaPoista