Kissat vuokra-asunnossa

Kissojemme 5-vuotisen elämäntaipaleen ajalle mahtunut yhteensä neljä eri asuntoa ja kaksi eri asuinmaata. Monet asunnonomistajat suhtautuvat epäilevästi karvaisiin ystäviin, joten katon löytäminen pään päälle ei ole ollut aina niin mutkatonta kuin kissattomana. Tähän postaukseen olen koonnut vinkkejä asunnon löytämiseen kissan kanssa perustuen omiin kokemuksiin sekä Suomessa että Australiassa.

Millainen asunto on sopivin kissoille? 

Asuntoilmoituksia selaillessa tulee yleensä ensin tarkistettua se, mainitaanko lemmikkien pidosta mitään. Lemmikkieläimet sallivia ilmoituksia on Helsingissä pieni vähemmistö ja täällä Perthissä vain muutama hassu asunto koko kaupungissa. Siksi kannattaa ottaa tarkastelun kohteeksi myös ilmoitukset, joissa kissojen tuontia ei ole erikseen kielletty tai sallittu. Jos olet muutoin sopiva vuokralainen, on ihan hyvä mahdollisuus saada asunto vuokralle kissankin kanssa, toki riippuen paljon muista samanaikaisista hakijoista.

Hinnan, sijainnin ja muiden itselle tärkeiden kriteerien lisäksi kannattaa arvioida, onko asunto ylipäätään kissoille soveltuva. Ainakin seuraaviin seikkoihin kannattaa kiinnittää huomiota:

Lattiamateriaali

Asunnosta kannattaa tarkistaa lattiamateriaali. Materiaaleista muovimatto, vinyyli, laminaatti, linoleum ja laatta ovat kestävimpiä vaihtoehtoja kissojen kanssa. Parketeilla on eri kovuusarvoja ja mitä pienempi ns. Brinell-arvo on, sitä herkemmin lattiaan tulee naarmuja. Asuimme ennen kissoja asunnossa, jossa oli tumma, kovin pehmeän oloinen parketti, johon oli tullut pelkästä ihmisten normielämisestä melko ikävän näköisiä naarmuja - en olisi uskaltanut tuohon asuntoon ottaa kissoja ja lemmikkieläinten pito olikin siinä kielletty. Jos parketti on yhtään kovempaa laatua, niin parketillisessa asunnossakin voi mainiosti asua kissojen kanssa. Jos kissa on aktiivinen, kannattaa kuitenkin suojata lattia matolla niistä kohdista joissa kissa juoksee ja jarruttaa, koska noissa tilanteissa puuhun voi jäädä pintanaarmuja.

Australiassa erittäin yleinen kokolattiamatto on siinä mielessä hyvä, että kissat tykkäävät raapia mattoa ja jättävät helpommin huonekalut rauhaan, eivätkä kynnet jätä mattoon jälkeä. Huono puoli taas on työläämpi puhtaanapidettävyys ja karvojen tarrautuminen mattoon. Karvamattojen kanssa kannattaakin hankkia lemmikkieläinkäyttöön soveltuva imuri, jolla karvat saa kunnolla irti matosta omia hermoja menettämättä.

Lattiamateriaalin värillä on myös väliä. Mikäli mahdollista, kannattaa suosia väriä, joissa kissan karvat eivät erotu niin selvästi. Roopen ja Ilmon kanssa vaalea lattia toimii kaikista parhaiten, kun taas tummaa vasten pienikin määrä karvaa näkyy ikävästi.

Suomessa molemmissa asumuksissamme oli parketti, jota suojasimme isoilla matoilla

Tapetit

Seinien osalta kannattaa huomioida se, että osa aktiivisista kissaroduista rakastaa tapettien repimistä. Roopen ja Ilmon äidillä oli muistaakseni tähän taipumusta, joten olemme varmuuden vuoksi kiertäneet aina tapetoidut vuokra-asunnot kaukaa. Roope rakastaa teippien repimistä irti pahvilaatikoista, joten epäilen, että kissa riipisi mielellään myös repsottavia tapetteja irti seinästä.

Parveke, ikkunat

Parveke ja ikkunat kannattaa tarkistaa. Voiko asuntoa tuulettaa siten, että kissat eivät pääse karkaamaan ikkunasta ulos? Jos ei voi, oletko valmis siihen, että joudut aina asuntoa tuulettaessasi laittamaan kissat oven taakse toiseen huoneeseen, tai voiko ikkunoihin asentaa verkot? Ensimmäisessä vuokra-asunnossamme kissojen kanssa oli ranskalaiset ikkunat, jotka käytännössä aina avautuvat niin avoimeksi, että kissat olisivat mahtuneet livahtamaan välistä ohi kiitävien lintujen perään. Noiden ikkunoiden kanssa piti olla tosi varovainen ja ruuvasimmekin varmuudeksi keittiöstä pois kokonaan ikkunan avaajat, ettei kukaan vahingossakaan avaa ikkunaa.

Kauniit ikkunat joo, mutta kissojen kanssa erittäin epäkäytännölliset

Kissat viihtyvät lämpiminä aikoina hyvin parvekkeella, mutta sen tulisi olla lasitettu tai verkotettu. Kissa keksii helposti reitin korkean aidan yli ja mahtuu yllättävän pienistä raoista, joten avoimelle parvekkeelle kissa on parempi viedä valjaissa.

Kun sopiva asunto on löytynyt

Potentiaalisen kodin löydyttyä on aika sopia näytöstä. Kissoista kannattaa mainita mahdollisimman pian, muttei välttämättä ihan ensimmäisenä. Meidän taktiikka on ollut mennä paikalle, tarkastaa asunto, jutella mukavia välittäjän kanssa ja sen jälkeen kysyä, onko pari mukana muuttavaa kissaa ok. Välittäjät osaavat usein sanoa suoraan, onko asunnon omistaja suosiollinen kissoja kohtaan, tai jos ei, voivat yleensä selvittää asian ennen asuntohakemuksen kirjoittamista.

Jos asunnonhaku ei heti tärppää, ei kannata lannistua. Meille haastavin tilanne oli saada ensimmäinen asunto vuokrattua Perthistä, koska olimme omituisia suomalaisia, kahden kissan kanssa liikenteessä ja halusimme vuokrata kalustetun asunnon. Kävimme katsomassa reilusti yli kymmentä asuntoa ja useammassa kohteessa välittäjän kommentti oli "Ai, miten kissat pärjäävät kerrostalossa, kun niidenhän kuuluu ulkoilla pihalla?", tai muuten vaan pyöriteltiin silmiä. Täällä on myös joissakin talonyhtiösäännöissä kielto, ettei koko kerrostaloon saa tuoda lemmikkieläimiä.

Lopulta kuitenkin löysimme mukavan välittäjän ja asunnon, jonka omistajalle kissat olivat ok. Oli aika lähettää asuntohakemus.

Ensimmäinen vuokra-asunto Perthissä. Kissan kanssakin voi päästä oikein mukavaan asuntoon, kunhan on tarpeeksi sinnikäs ja pitää huolen siitä, että asunto on samassa kunnossa myös poismuuton aikaan. 

Asuntohakemuksen väsääminen

Asuntohakemuksessa kannattaa olla tietysti rehellinen, ketä asuntoon on muuttamassa. Täällä Australiassa vuokra-asunnot käydään tarkastamassa kolmen kuukauden välein, joten eläimen salakuljettamisesta asuntoon jäisi hyvin nopeasti kiinni. Hakemuksessa kannattaa myös kertoa lisätietoja kissasta. Täällä olemme kirjoittaneet ihan erillisen, lyhyehkön kirjeen asuntohakemuksen kylkeen, jossa kerroimme tarkemmin itsestämme, miksi haemme asuntoa, jne. Kirjeessä oli oma kappaleensa omistettu kissoille, joka kuului näin:

If we were to be successful in our application, we would also be bringing with
us our two Somali cats. They have lived their whole lives indoors, are
well trained and leave no marks. As our attached references can testify, they
have stayed with us in our current fully furnished apartment in [osoite tähän] for 2.5 years with no issues whatsoever. We are also open to discussing any additional bond arrangements should you so wish.

Ausseissa on yleensä pakollista antaa suosittelijoiden yhteystiedot vuokra-asuntoa hakiessa. Suosittelijoihin myös otetaan yhteyttä, joten erityisesti lemmikkien omistajana on hyvä olla esimerkiksi edellisen vuokranantajan yhteystiedot varmuuden vuoksi, jotta voi pyytää suosittelemaan tarvittaessa. Samoin 'pet bond' eli lemmikkieläinten vuoksi maksettava ylimääräinen vakuusmaksu on täällä yleinen käytäntö (yleensä n. 250 dollaria). Jos tuntuu, että Suomessa on hankaluuksia löytää asuntoa eläimen kanssa, voi suosittelijasta ja erillisestä kirjeestä olla myöskin apua ja eipä niistä ainakaan koskaan haittaa ole. Varsinkin jos asuntoa vuokraa välittäjä, voi kirjallisista lisätiedoista hakemuksen yhteydessä olla hyötyä, jotta omistajakin saa paremman kuvan, kuka asuntoa on hakemassa.

Me myös laitoimme hakemukseen pari kuvaa kissoista, toinen niistä oli tämä kuva:

Pieniä ja söpöjä, mitäpä pahaa tällaiset karvakääryleet voisi asunnolle tehdä?

Siinä meidän kokemuksia vuokra-asuntomarkkinoilla. Mielelläni kuulen kommenttikentässä, mikäli unohdin kertoa jotain oleellista. Pitänee joskus vielä kirjoittaa osa kaksi meidän huonekaluhankinnoista. Niistäkin on nimittäin tullut opittua yhtä jos toistakin...