Muoviton kissanhoito - Kokeilun tulokset

Kuten henkilökunta kertoi pari kuukautta sitten, kokeilimme marraskuussa tiputtaa kissanhoitoon kuluvan muovin määrän mahdollisimman minimiin. Nyt kokeilukuukausi on ohi ja aika kertoa, miten onnistui ja miten ei, mitkä käytännöt vakiintuivat käyttöön ja missä asioissa emme muovista päässeet eroon yrityksistä huolimatta.

Kissojen ruokinta

Ruuan ostaminen
Ruokinta oli ehdottomasti kaikista haastavin osuus. Ajatuksena oli ensin ottaa kauppaan mukaan oma astia ja pyytää siihen sopivia aineksia lihatiskiltä. Ongelmaksi muodostui se, ettei sisäelimiä löytynyt ainakaan isoimmista marketeista ollenkaan. Ottaen myös huomioon Ilmon aikaisemmat mahaongelmat, päätimme lopulta pysyä tutuissa ja turvallisissa aineksissa. En halunnut jättää sisäelimiä kokeilun vuoksi pois ruokavaliosta, joten päädyimme ostamaan niitä muovitettuina, koska parempaa vaihtoehtoa ei löytynyt.

"Entäs jos me käytäis tuolla ulkona metsästämässä?"

Broilerin koipea, reittä ja rintaa tuli kuitenkin ostettua omaan kippoon. Aluksi lihatiskillä meinasi iskeä en mää kehtaa olla vaivaksi ujous ja ensimmäisestä kaupasta luikinkin häntä koipien välissä karkuun, koska lihatiskin edessä oli paljon ihmisiä ja en uskaltanut siinä väenpaljoudessa kaivella omaa purkkiani esiin. Seuraavassa kaupassa onnistui onneksi paremmin.

Lihan pyytäminen omaan astiaan toimi ihan hyvänä rohkeusharjoituksena, mutta vakiintunutta käytäntöä siitä ei tainnut muodostua. Oli vaikea arvioida, kuinka paljon kannelliseen muovitörppööni mahtui lihaa (ja toisaalta en halunnut mennä tiskille valtaisan purkkikokoelman kanssa), joten usein tuli pyydettyä melko pieniä annoksia, jotka loppuivat nopeasti.

Huomasin myös, että usein lihat otettiin tiskistä muovipussilla, joten eipä siinä paljoa maailma pelastunut, jos se muovipussi päätyi roskiin sen jälkeen, kun kissojen lihat oli siirretty purkkiin.

Koska kerralla tuli ostettua melko pieniä määriä, kävi myös muutaman kerran niin, kissojen liha oli lopussa ja kaupassa tuli käytyä niin myöhään illalla, että lihatiski oli jo mennyt kiinni.

Ruuan säilöminen
Onneksi muut osa-alueet sentään sujuivat paremmin. Lihojen säilöminen purkittamalla oli niin vaivatonta, että jää meillä ehdottomasti tavaksi kokeilukuukauden jälkeenkin.

Aiemmin lihaoperaatio on alkanut sillä, että joutuu aukomaan kymmenittäin pakastepusseja. Nyt tästä vaiheesta pääsi kokonaan eroon, kunhan vaan nosti kaapin perukoille kerätyt entiset pastakastikepurkit pöytään. Purkit kestivät myös hyvin pakastamisen ja tiskikonepesun. Otin purkin sulamaan pakasteesta edellisiltana ja seuraavana aamuna liha oli juuri sopivan sulanutta, jotta kissoille sai kaiveltua syötävää.

Koska maksaa jää usein yli, kuivatin ja pakastin maksapalat erikseen, jotta niistä riittäisi useammaksi viikoksi ilman, että tarvitsee ostaa uutta maksapakkausta.

Videomateriaalia lihojen purkittamisesta:

Hiekkalaatikko

Hiekka

Suurin osa kauppojen hiekkavalikoimasta on täällä pakattu muoviin. Kävin tutkimassa kahden eläinkaupan valikoimat. Toisessa ainoa pahviin pakattu merkki oli Ökö Plus (täkäläisittäin nimi on Cat's Best). Toisesta taas löytyi paikallinen merkki: 

Ostimme paketit molempia. Kissat tottuivat ihan ongelmitta molempiin, koska viime aikoina on muutenkin tullut ostettua betoniittia enemmän noita biohajoavia merkkejä. Cat's Best on tuotteena parempi ja pitää hajut yllättävän hyvin poissa, mutta toisaalta The All Natural on paikallinen, joten sitä ei lennätetä tänne Euroopasta saakka. Molemmissa siis hyvät ja huonot puolensa ja riippuen siitä missä kaupassa käymme tekemässä ostoksia, todennäköisesti molempia tulee jatkossakin käytettyä.

Hiekan hävittäminen

Oma komposti olisi tähän tarkoitukseen ihan loistava. Koska meillä ei ole (vielä) kompostia, niin ostin kaupasta paperisia pusseja (nimellä eväspussi), joihin kippasin jätökset ja paakut ja kiikutin kerrostalon käytävällä olevaan roskakuiluun. Suomessa jätökset voisi tällä menetelmällä viedä biojätteeseen. Tällä tavoin hävittäminen oli helppoa, joten eiköhän sama käytäntö jatku kokeilun jälkeenkin. 

Veljekset erillään ensimmäistä kertaa

Ilmo:

Reilu meininki täällä taas. Ilmon sorsiminen jatkuu.

Sanan "eläinlääkäri" taisin kuulla, mutta miksei henkilökunta koskaan muista varoittaa etukäteen noista käynneistä?

Oli ihan tavallinen aamu. Roope sai ensimmäisenä ruuan koppaansa ja rouskutti sitä tyytyväisenä. Viipotin innoissani omaan koppaani aamupalan toivossa. Kun Roope söi vieressä herkkuaamiaistaan, napsautettiinkin minun koppani kiinni ja henkilökunta kantoi sen kohti hurisevaa juttua.

"Vuosisadan kylmäverisin huijaus! Murustakaan en saanut!"

Ikinä, IKINÄ ei ole käynyt tällaista juttua, että velipoika saa kotona syödä tuoretta lihaa ja minut viedään yksin Kissanpistimöön!

Kun saavuimme perille, hetken oli oikeastaan ihan siedettävää, kun hoitaja otti minut vastaan. Henkilökunta yllättyi kovin, kun jopa rupesin kehräämään siinä silitysten lomassa. Oli oikeastaan kiva, ettei Roope ollut jakamassa huomiota ja kerrankin sain kaikki rapsutukset ja kehut vieraalta tyypiltä.

Sitten henkilökunta lähti ja ikävyydet alkoivat. Minut siirrettiin toiseen huoneeseen. Muistin Roopen vinkit ja koitin rimpuilla kaikin voimin vastaan, mutta jotenkin ne mokomat onnistuivat taas pistämään yhden piikin suoraan tassuun. Auts!

Loppukäynnistä en oikein muistakaan mitään. Henkilökunta sanoo, että olin hyvin närkästyneen kuuloinen kotiinpaluumatkalla.

Kotiin tultuani kävi ilmi, että Roope oli tietysti makoillut koko päivän aurinkoläntissään hädin tuskin huomaten, että velipoika oli kadoksissa. No, tuli se sentään moikkaamaan vähän huolestuneen oloisena, kun minut tuotiin takaisin kotiin.

Sain myös tassuuni siteen, jonka avuliaasti näpersin pois noin kahdessa minuutissa, jottei henkilökunnan tarvitsisi vaivautua 

Jos jotain ikävää, niin jotain hyviäkin puolia:

1) Hampaat ovat nyt puhtaat. Henkilökunta lupasi, että vielä tulee se päivä, jolloin Roope viedään hammashoitoon ja itse saan löhöillä tyytyväisenä kotona. MUAHHAHAHHAHAHAHHAHAA!

2) Piikin sisältämä aine oli ilmeisen tehokasta tavaraa. Loppuillan kellahtelin hyväntuulisena lattialle selälleen aina kun henkilökunta tuli vähänkin rapsuttelemaan.

Roopen tassukuulumiset

Roope:

Henkilökunta unohti eilen tyystin kertoa ne tärkeimmät uutiset höpistessään ihan jostain muista jutuista. Siispä vaadin, että tänään pitää kirjoittaa uusi postaus. 

Tassuni on nimittäin nyt sen verran terve, että kauluri on otettu pois! KURRRRNAU!

Nyt voimme poseerata taas ylväästi kaulurittomina

Parasta eläinlääkärireissulla oli se, että meidän molempien hampaat tarkistettiin. Arvatkaas mitä? Minä sain 6 kuukautta lisäaikaa ilman eläinlääkärikäyntejä, koska hampaani olivatkin niin hyvässä kunnossa. Sen sijaan Ilmo joutuu takaisin eläinlääkäriin parin viikon päästä ihan yksin. Muahhahahhahahahah!

Roope: "Ja sillä välin kun kärsit siellä lääkärissä, minä taas rentoudun kotona". Ilmo; "Nyt ei kyllä mee kissanherkut tässä perheessä ollenkaan tasan!"

Ilmo: "En halua hammaslääkäriin! Mulla on kaikki hampaat vielä suussa tallella!"

Roope: "Psst Ilmo, muistatko sen yhden kerran, kun eläinlääkärireissu jäi kesken, kun minua ei pystytty nukuttamaan. Rimpuilet vaan mahdollisimman paljon kun lähestyvät sen piikin kanssa, niin pääset pälkähästä"

Ilmo: "Hyvä idea!"

Henkilökunta kuvasi lyhyen videon meidän eläinlääkärireissulta ja loppuviikon kauluritunnelmista.

Videolla kuulette myös minun ja Ilmon mielipiteen eläinlääkärikäynnistä (se on se kohtaus, jossa juttelemme keskenämme auton peräkontissa):

Muoviton kissan hoito?

Viime aikoina on noussut uutisvirtaan ilahduttavan paljon keskustelua siitä, mitä jokaisen meistä tulisi tehdä, jottemme ylenpalttisella energiankulutuksella ja roskaamisella aja koko maapalloa tuhon partaalle.

Erityisesti tänne Australiaan muuton jälkeen on tajunnut, kuinka edelläkävijä Suomi on kierrätysasioissa. Muistan, kun 90-luvulla silloiseen asuinkaupunkiini tuli bio- ja palavan jätteen astiat ja vanhempani laittoivat jääkaapin oveen ohjeet, mikä roska kuuluu minnekin. Samoin muovipusseja en muista omana elinaikanani saaneen koskaan kaupasta ilmaiseksi, ja pullonpalautusjärjestelmä on ollut käytössä jo vuodesta 1952!

Miten asiat ovat Länsi-Australiassa vuonna 2018? Meillä on kerrostalossa "kierrätysastia", johon laitetaan pahvilaatikot, paperi, lasipullot, alumiini ja muovipurkit. Paikalliset kuitenkin sanovat, että "samaan paikkaan ne kuitenkin lopulta menee", eli luottamus siihen, että kierrätysastioiden tavara tulisi jotenkin järkevästi lajiteltua, ei ole kovin suuri. Ilmeisesti roskia kuljetettiin ainakin jossain vaiheessa Kiinaan poissa silmistä, poissa mielestä mentaliteetilla.

Pullonpalautusjärjestelmää täällä ei ole, eikä tietoa, milloin sellainen saattaisi olla tulossa. Ilmaiset muovipussit kiellettiin kaupoista vasta heinäkuussa 2018. Ystäväni Anu on kirjoittanut hyvän blogipostauksen täällä vallitsevasta yleisestä asenneilmapiiristä. 

Muiden ihmisten törttöily ei ole kuitenkaan syy olla tekemättä itse mitään, päin vastoin. Omassa käytöksessänikin olisi paljon, paljon parantamisen varaa näihin asioihin liittyen. Välillä oma sisäinen sopulini voittaa ja pienenkin muutoksen tekeminen tuntuu ylitsepääsemättömän haastavalta, vaikka tietoinen mieli sanookin toista. 

Kuva täältä

Tästä päästään viimein itse aiheeseen, eli kissoihin. Henkilökunta kokeili noin vuosi sitten vaihtaa elämäntyyliään muovittomampaan, mutta kokeilu kaatui aika nopeasti siihen, että niin monia omia kulutustottumuksiaan olisi pitänyt miettiä samaan aikaan täysin uusiksi. Kokeilusta viisastuneena mietinkin, että jos nyt kokeilisi samaa asiaa osa-alue kerrallaan: ensin eläintenhoito, sen jälkeen vaikka ihonhoitotuotteet, sitten ruokailutottumukset. 

Kissojen hoidossa meillä syntyy eniten muovijätettä kissanhiekasta ja ruuista. Kissoille ostetut valmispakasteet ovat muovipakattuja ja lisäksi itse tehdyt sekoitukset on totuttu pakkaamaan kertakäyttömuovipusseihin ennen pakastamista. Lisäksi ainakin suurin osa kissanhiekkavalmistajista toimittaa tavaransa muoviin pakattuna ja meillä pakataan kissanhiekka hävitettäessa muovipussiin, mikä taas jälleen lisää muoviroskan määrää. 

Eli parantamisen mahdollisuuksia on paljon!

Siispä aika ottaa haaste vastaan ja kokeilla kuukauden ajan tiputtaa kissojen hoidosta aiheutuvan muovin määrä mahdollisimman minimiin. Kokeilukuukaudeksi valitsin marraskuun, jotta asiaan ehtisi perehtyä tarkemmin ennen kokeilun aloittamista. Tässä parin viikon aikana ehtii myös sopivasti kuvata meidän alkutilanteen muovin käytön suhteen ja katsoa, mihin asti päästään. 

Onko teillä mietitty samoja asioita? Löytyykö keltään hyviä vinkkejä muovijätteen vähentämiseen?

Taas eläinlääkäriin ja eliminaatiodieettikuulumiset

Roopen tunnelmia videolla menneestä viikosta:

Roope-parka on ollut jo seitsemän päivää kaulurin urhi. Ensimmäisen parin päivän aikana näytti siltä, että tassu menee huonompaan suuntaan. Sen jälkeen vaiva alkoi kuitenkin parantua ja tällä hetkellä kolmesta varpaanvälistä kaksi näyttää jo ihan ok:lta, mutta tuo kolmas yhä vaan märkii. Tosin viimeksikin tassun paranemisessa taisi kestää pari viikkoa, vaikka oli samanlainen puhdistussetti ja vielä antibiootit sen lisäksi.

Koska kissat täytyy joka tapauksessa rokotuttaa vielä tämän vuoden puolella, päädyttiin varaamaan aika eläinlääkäriin huomiselle sekä rokotuksiin että tassutarkastukseen. Kokeillaan tällä kertaa vertailun vuoksi toista, isompaa ja ketjuna toimivaa eläinlääkäriklinikkaa. Jospa tassuun löytyisi voide, joka parantaisi vaivan nopeammin.

Kaulurin kanssa liikkumiseen Roope on sopeutunut viikossa paremmin. Vähän liiankin hyvin, koska kissa on onnistunut pari kertaa joogaamaan itsensä sellaiseen asentoon, että on saanut kielensä osumaan takajalkaan. Myöskin kiipeäminen raapimispuun ylätasolle on onnistunut sen verran ketterästi, että henkilökunta päätti olla purkamatta puun yläosaa.

Mieluisaa tötterön pitäminen ei tietenkään ole. Kauluri tuntuu jonkin verran kutittavan ja kissa rapsuttaa aina kaulaansa autuaana, kun härpäkkeen ottaa pois. Tilattiin netistä puhallettava kauluri, jotta päästään kokeilemaan, olisiko se tuota muovikapistusta mukavampi.

Loppuun pikakuulumiset Ilmon eliminaatiodieetistä: Ilmeisesti yhden eläinlajin valmiiksi pakatulle raakaruualle olisi täällä enemmänkin kysyntää, koska krokotiiliruuan valmistajalla tuli toimitusongelmia ja ruoka loppui koko Australian mantereelta :'-D Onnistuttiin onneksi kahmimaan saman sarjan kalkkunaa sen verran pakkaseen (sitä samaa, joka näkyi kissojen synttäripäivän videossa), että sillä ollaan pärjäilty. Kalkkunakin myytiin loppuun melko pian krokotiiliruuan loppumisen jälkeen, eikä kaksi viikkoa sitten tehtyä tilausta olla vieläkään pystytty toimittamaan.

Koska me ei varsinaisesti haluta olla lisäämässä krokotiililihan kulutusta, niin kalkkuna on se, mitä jatkossakin aiotaan Ilmolle syöttää. Viime viikolla kokeiltiin myös varovaisesti naudanlihaa, mutta kissa alkoi välittömästi oksentamaan uudestaan, joten ollaan sen jälkeen tiukasti pysytty pelkässä kalkkunassa. Toivotaan, että saadaan pian tuo uusi satsi. Muuten pitänee hakea kalkkunaa kaupan lihatiskiltä ja kokeilla, jos se pysyisi sisällä.

Dieetillä ollaan oltu nyt suunnilleen neljä kuukautta, heinäkuun puolivälistä alkaen. Ensimmäisen kuukauden ajan syötettiin krokotiilia ja sen jälkeen tuota kalkkunaa, vähän lohta, ja nautaa. Näistä nauta aiheutti selvästi oksenteluja, kun taas kalkkuna ja lohi ovat pysyneet sisällä ongelmitta.

"Kalkkunaa, krokotiilia.. kaikki käy! Kunhan murkinaa tulee säännöllisesti kuppiin"