3-vuotissynttärit

Arvatkaas mitä? Me ollaan jo isoja ja ihan aikuisia kissoja. Täytimme viime lauantaina kokonaiset kolme vuotta!

Ihmisten iässä oltaisi jo 28-vuotiaita, mikäli tämän jutun viittaamiin nimettömiin "asiantuntijoihin" on yhtään uskominen. Ihan paras ikä! Ollaan vielä melkoisen touhukkaita ja uteliaita, eikä mistään aikuistumisen väsymyksestä ole tietoakaan.

Synttäriherkkuja luvassa. "Laske jo se kuppi!", maukuu Roope oikealla puolella. 

Ikääntyminen on myös tuonut kivasti lisää itsevarmuutta. Nykyisin imuri ei enää juurikaan hetkauta, vaan pysyttelemme samassa huoneessa, kun tuo huriseva vihollinen nostetaan esiin. Ihmisten sylissäkin viihdytään entistä useammin. Eikös sekin ole merkki itsevarmuudesta, kun kissana osataan kertoa, että nyt kaivataan vähän silityksiä?

Synttäriherkuttelua

Muutaman uuden asian olemme oppineet ihan viime kuukausien aikana. Ilmon uusin bravuuri on hypätä välillä ihmisen olkapäälle ja tähyillä siinä niin kuin merirosvon papukaija konsanaan. Henkilökunta ei voi muuta kuin syyttää itseään, kun sen alunperin kissalle vuosi sitten opetti ja vieläpä pohdiskeli, että oppiikohan Ilmo nyt kerjäämään tempulla huomiota. Hahaa. Vastaus on: kyllä oppii!

Saimme synttärilahjaksi hiirulaisen

Roope taas on harjoitellut kovasti äänen käyttöä tässä viimeisen puolen vuoden aikana ja oppinut maukumaan paljon monipuolisemmin kuin aiemmin. Nykyisin Roopelta tulee paljon pieniä "kurr" -tyyppisiä äännähdyksiä, kun kissa on innoissaan, sekä myöskin äänekkään vaativaa "MIAU MIAU MIAU":ta aamulla, mikäli ruoka ei ole tarpeeksi nopeasti kupissa.   

Kyllä asia on niin, että kissan oppiminen ei lakkaa missään vaiheessa elämää, vaan jatkuvasti kehitetään uusia taitoja ja tehokkaampia tapoja olla vuorovaikutuksessa henkilökunnan kanssa.