tiistai 8. marraskuuta 2016

Lähtö ja viime hetken leimahässäkkä

Pienet reissaajat on nyt saateltu onnistuneesti lennolle ja matka maailman toiselle puolelle alkanut. Viimeinen yö ennen matkaa nukuttiin melko huonosti. Ilmo taisi nähdä painajaisia maanantain eläinlääkärireissusta, koska maukaisi isosti Mauuuuu puoli viideltä yöllä unissaan. Tähän henkilökunta heräsi ja valvoi sen jälkeen pitkään Ilmon jatkaessa tyytyväisenä untaan.

Eilen käytiin tosiaan viimeisessä terveystarkastuksessa ennen lähtöä ja samalla ottamassa valtion viralliset ympyräleimat terveystodistukseen ja maahantuontilupaan. Kaupungin eläinlääkäri aiheutti viime hetken paniikin sanomalla, että moni on ottanut varmuuden vuoksi myös läänineläinlääkärin leimat papereihin. Ilmeisesti nämä on joskus aiemmin tarvittu, mutta jonkin voimaan tulleen lakimuutoksen myötä ei enää tarvittaisi. Itse en ollut tietysti moisesta leimatarpeesta kuullutkaan, joten siinä sitten mietittiin ja pohdittiin ja luettiin Australian vientimääräyksiä ja koko tapaaminen venyi 1,5 tunnin mittaiseksi. Eläinlääkäri kertoi myös lannistavan tarinan siitä, kuinka jonkun lemmikkieläimet olivat jääneet välilaskupaikalle Saksaan, kun jokin päivämäärä oli mennyt vanhaksi ja eläimet piti sitten lennättää takaisin Suomeen. Ja sanoi, että "olet sitten tänä vuonna meillä käynyt ensimmäinen, joka uskaltaa laittaa eläimet matkaan ilman noita leimoja". Lähdin tapaamisesta hämmentyneenä ja soittelin sitten ympäriinsä yrittäen saada varmistusta siitä, että tarvitseeko läänineläinlääkärin leimata vaiko ei. Aikaa leimojen hankkimiselle olisi ollut noin 24 tuntia, joten melko myöhään olisin ollut liikkeellä asian kanssa. Kuljetusfirman työntekijä onneksi etsi edellisten eläinkuljetusten Australiaan lähteneet paperit ja tarkisti niistä, että olivat menneet perille ilman läänineläinlääkärin leimaa - eli nyt voin olla melko luottavainen siitä, että paperit ovat kunnossa ja kaupungin/kunnaneläinlääkäri on riittävä taho leimaamaan ja allekirjoittamaan ne. Luulisi, että eläinlääkäri itse olisi pystynyt sanomaan asian varmaksi, mutta vastaaviin epäselvyyksiin toki törmää helposti, kun vientimääräykset vaihtelevat maittain, päivittyvät ja ovat joltain osin tulkinnanvaraisia.

Kissojen mukaan lähtenyt paperipino ja passit
Tämän päivän tavoitteena oli lähinnä väsyttää kissat mahdollisimman tehokkaasti ennen lentoa. Kissoja leikitettiin useampi tunti ja automatka kentälle sujuikin kohtuullisen rauhallisesti. Vielä vuosi sitten Roope ja Ilmo maukuivat suoraa kurkkua jokaisella automatkalla. Koppatotuttaminen, -ruokkiminen ja Feliwayn (kissoja kevyesti rauhoittava feromonisuihke) käyttö ovat johtaneet siihen, että kissat kyllä maukuvat edelleen, mutta vähemmän, harvemmin ja yleensä pienemmällä volyymilla verrattuna aikaisempaan. Pienen virheen kuitenkin tein siinä, että suihkutin Feliwayta ainoastaan ennen eläinlääkärireissuja, eikä oikeastaan muulloin. Lopputuloksena kissat ovat alkaneet yhdistää selvästi Feliwayn eläinlääkärireissuihin, ja esimerkiksi tänään suihkutuksen lopputuloksena oli se, että Roope ryömi sohvan alle piiloon. En sen vuoksi laittanut suihketta koppaan paria suihkausta enempää ja ihan kohtuullisen rauhallisesti kissat onneksi olivat ilmankin. Eikä Feliwayn vaikutus olisi missään nimessä koko matkaa kestänytkään.

Ilmo tähystelee lumisia puita ja Suomen lintuja - viimeinen kerta pitkään aikaan
Lähtöajan koittaessa kissat vietiin aluksi kuljetusfirman toimistolle. Siellä katsottiin vielä paperit läpi ja kiinnitettiin tarvittavat tarrat ja kunnollisempi juoma-astia kuljetuskoppaan. Kissat saivat sen ajan jaloitella valjaissa. Lopulta olikin aika lähteä terminaaliin. Kuvia herkässä ja surullisessa mielentilassa ollut henkilökunta ei juurikaan saanut napattua, paitsi tämän yhden juuri ennen kantokopan nostamista autoon ja kuljettamista kentälle.

Kissat tekevät kaksi välilaskua ja yöpyvät välissä kissahoitolassa, joten perillä Melbournessa Roope ja Ilmo ovat vasta varhain perjantaiaamuna. Päivitän kuulumisia viimeistään silloin, kun saan karanteenista tiedon, että kissat ovat päässeet onnistuneesti perille.
Koppa ja kissat lähtökunnossa






18 kommenttia:

  1. On se hurjaa tuo matkustusjärjestely! On siinä ollut vielä sinulla loppupaniikkia ja ylimääräisiä sydämen tykytyksiä! Ja huolta! Toivottavasti poikien matka sujuu hyvin ♥ Koska itse lähdet pitkälle lennolle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä! Toivottavasti tosiaan matka sujuu hyvin. Lähden itse 18.11. Melbourneen, jotta olen siellä sitten suunnilleen samoihin aikoihin, kun kissat pääsevät karanteenista. Roopen ja Ilmon pitäisi päästä uuteen kotiinsa 21.11.

      Poista
  2. Huh, nyt jänskättää! Toivottavasti poikien matka sujuu ilman kommelluksia ja karanteeni loppuu ajallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, apua. Jännittää kovasti! Ja omituista myös, kun kissat eivät enää oleile tässä ympärillä, kun niihin on niin tottunut.

      Poista
  3. Jännittävää! Harmillinen tuo leimojen tuoma lisästressi, ei ihan sitä mitä toivoo tulevan ilmi juuri ennen lähtöä. Onneksi kaikki oli ok ja kissat pääsivät matkaan. Toivottavasti matka sujuu hyvin :)

    VastaaPoista
  4. Huh, teillä on nyt muutama päivä jännää, kun kissat matkustavat. Toivomme rauhallisia lentoja ja onnellista perille pääsyä kaikille teille. Onneksi kissat ovat sopeutuvaisia eläimiä ja osaavat nukkua paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, matka on niin pitkä, että ehkä tuossa ajassa ehtii jo vähän sopeutumistakin tapahtua. Ainakin Ilmolla on ääni kovin käheänä, jos meinaa koko matkan maukua :/ Kuulemma tuolla pitäisi olla pimeää ja koneen ääni on melko tasainen, niin toivon, että kissat osaisivat nukkua matkalla.

      Poista
  5. Voi että, olisin varmasti kuin tulisilla hiilillä. Saatko mitään väliaikatietoja, miten pikkuisilla sujuu? Onko joku ihminen kuitenkin lentojen ajan eläinten kanssa? Onneksi on sentään välissä yö kissahoitolassa, niin on vähän rauhallisempikin välivaihe. Pidän peukkuja, että kaikki sujuu hienosti ja pääsette pian halittelemaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole, vaan matkustavat ruumassa. Väliaikatietoja onneksi tulee jonkin verran. Hollantiin pääsivät hyvin perille ja myös ensimmäinen yö ja luovutus seuraavalle lennolle sujuivat ongelmitta. Kuviakin lupailtiin, mutta kuulemma aamulla oli niin pimeää, ettei kuvien ottaminen onnistunut. Höh.

      Poista
  6. Paperirumba ei näemmä lopu ikinä. Paljon onnea kollipojille matkaan ja karanteeniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon kovasti, että nyt olisi paperien pyörittely ohi!

      Poista
  7. hui kamala, minua ahdisti oikein lukea tätä! Itse varmaan vaan itkisin koko ajan kun kisut olisivat matkalla maailmanääriin ja itse jäisin kotiin. Odottavan aika on nyt kyllä pitkä että pääsette taas saman katon alle, voin vaan kuvitella mikä tressi sielä on että kaikki menee hyvin eikä kisut ressaa. Hyhhy! Kaikki menee kyllä varmasti mainiosti ja pian ollette taas yhdessä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahdistavaa on. Olisi mielenkiintoista tietää, miten nuo eläimet oikeasti tuollaisella matkalla reagoivat. Tai no ehkä en juuri tällä hetkellä haluaisi. Vielä pari viikkoa ja sitten ollaan kaikki taas samassa paikassa ♥

      Poista
  8. Huhhuh, "mukavia" nuo viime hetken säikyttelyt! Onneksi kuljetusfirma oli taas apuna ♥ Pitkä matka kissusilla, mutta hyvissä käsissä kun ovat niin kaikki on varmasti mennyt hyvin niin kuin taisinkin onnistua bongaamaan tilannepäivitysjulkaisun esikatselusta feedistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo kuljetusfirma on onneksi ollut tosi asiallinen ja ammattitaitoinen, niin pystyi luottamaan siihen, että kaikki menisi matkan osalta hyvin.

      Poista