tiistai 26. tammikuuta 2016

Kuinka opetat kissalle maahan?

Me ollaan jo kolme viikkoa ahkerasti opeteltu "maahan" -käskyä ja ajateltiin kirjoitella välikuulumisia ennen lopputuloksen esittelyä. Kissojen edistymisestä koitettiin tehdä videota, mutta videokamera valitettavasti hajosi ja tavallisella kameralla tuli sen verran epätarkkaa kuvaa, ettei siitä olisi ollut juurikaan iloa. Viimeistään viikonloppuna postaamme kuitenkin vaikka sitten kännykällä kuvatun videon, josta näkyy molempien kissojen lopputulos tempun suhteen.

Roope ei ollut kameraankatselutuulella. Ilmo: "Whaat, ai siis tästäkö sais herkkuja?"


Kuten aiemminkin, koulutuksessa käytettiin apuvälineenä naksutinta. Kissat on ehdollistettu siihen, että kun naksutin otetaan esille, on tiedossa herkkuja ja naksaus tarkoittaa herkkua. Roope ja Ilmo myös tietävät, että naksauksen ansaitakseen pitää nähdä hieman vaivaa. Kun naksuttimen ottaa esille, kissat alkavat omatoimisesti tarjoamaan asioita, jotka toivottavasti johtavat naksaukseen. Esimerkiksi videokameralla kuvatessa kissat käyvät helposti tarjoamassa kosketusta kameran jalustaan, koska kissat ovat joskus alustavasti oppineet, että paikalle tuodun vieraan esineen koskemisesta saattaa seurata naksaus, vaikkei juuri videokameran jalustan koskemisesta olekaan koskaan palkittu.

"Istu?"


Maate menon luulisi olevan niin yksinkertainen liike, että sen voisi opettaa nappaamalla toiminnan, eli odottelemalla passiivisesti, kunnes kissa menee makuulleen ja naksauttamalla samalla. Vaikea pala tässä oli se, että Ilmo ei mene kovinkaan helposti makuuasentoon, jos herkkuja on lähettyvillä. Ilmo koittaa istua, hypätä jalkaa vasten, kurottaa herkkuja tassulla, purra sormia, koskea esineitä, miukua, melkein mitä vain muuta, paitsi rauhoittua ja käydä maate. Roope taas menee maahan, mutta vasta siinä vaiheessa, kun kissa alkaa kyllästyä siihen, kun mitään herkuja ei tipu. Eli kun henkilökunta on tarpeeksi kärsimättömänä odotellut, että kissat tekisivät edes jotain joka vähän muistuttaa tai edellyttää maahan menoa, Roope lysähtää maahan -> naks, palkka. Ilmo ei tässäkään vaiheessa vielä makaa, vaan istuu ja nuolee tassujaan.

Ensimmäinen koulutuskerta meni juuri näin. Roope sai pari kertaa palkan maahan menosta ja Ilmo ei mitään. Vaikutti siltä, että Roope oppisi tempun lopulta tällä keinolla, mutta Ilmo välttämättä ei. Henkilökunta yritti houkutella Ilmoa maahan liu'uttamalla herkkua maata vasten, mutta ei.

Sen jälkeen henkilökunta hieroi ohimoitaan ja yritti googlata, miten saisi apuja maahanmenon opetteluun. Monessa kissaohjeessa neuvottiin, että kissan ohjaaminen "työntämällä kissaa kevyesti maahan" tai "painamalla kissan takaosaa" voisi auttaa, mutta henkilökunnan mielestä tuo tapa on vähän mielikuvitukseton. Kissan koskettaminen hämmentää kissaa herkästi kesken suorituksen ja passivoi omatoimisuutta, jolloin tempun todellinen oppiminen voi hidastua. Sitä paitsi on paljon vaikeampia temppuja, joita ei voi edes opettaa ohjaamalla kissaa fyysisesti suorittamaan ja jotka kissa voi silti hyvin oppia.

Pienen pohdiskelun ja yön yli nukkumisen jälkeen henkilökunnalla kuitenkin välähti mieleen, että Ilmo menee aika usein makuuasentoon leikitettäessä, koska jää vaanimaan lelua. Siispä toinen koulutuskerta sujui niin, että henkilökunta meni leikittämään Ilmoa toisessa kädessään höyhenkeppi ja toisessa naksutin ja herkut. Vaikka tilanne olikin vähän outo kissalle, Ilmo meni kuin menikin lopulta pari kertaa maahan, jotka saatiin poimittua naksauksella. Jee! Vaikka Ilmo meni vielä tosi epäsäännöllisesti maahan, niin kissa sai jo selvästi ahaa-elämyksen siitä, että maahanmeno kannattaa lisätä tarjoiltavien temppujen joukkoon, koska siitä saattaisi ehkä seurata jatkossa jotain hyviä juttuja.

Ilmon maahan-asento


Kolmannella koulutuskerralla henkilökunta päätti kokeilla vielä erilaista lähestymistapaa. Wikihowssa oli vinkki, että koiraa voisi houkutella menemään jalkojen ali, jolloin koira joutuu ottamaan makuuasennon. Eli henkilökunta otti kosketuskepin avukseen, piilotti sen polviensa alle ja yritti saada kissat koskemaan ahtaassa paikassa olevaa keppiä. Tämä ei kuitenkaan toiminut yhtään, koska kissat saivat ihan näpsäkästi koskettua näkyvillä olevaa keppiä laskematta peräosaansa alas, mutteivat kuitenkaan lyhyellä treenikerralla halunneet lähteä ryömimään kepin perässä ahtaaseen paikkaan. Olisi saattanut toimia, jos haluaisi opettaa kissoille ryömimistä, mutta maahanmenoninnoittajaksi tästä vinkistä ei ollut. Joidenkin toistojen jälkeen kokeiltiin kuitenkin suoraan käskyä "maahan" ja pitkähkön odottelun jälkeen sekä Roope että Ilmo jo menivät maahan pari kertaa.

Roope nuuhkii taustalla vielä edellisen temppukerran jämiä. Ilmo odottelee seuraavaa palkkaa



Neljäs koulutuskerta sujui niin, että henkilökunta ei yrittänyt enää mitään erikoiskeinoja, vaan istui kärsivällisesti naksutin kädessään ja odotteli, että kissat tarjoaisivat maahan menoa. Nyt Roope ei jostain syystä ollenkaan innostunut menemään maahan. Ilmokin tarjosi kaikki mahdolliset muut temput ennen maahan menoa, mutta lopulta noin neljän minuutin odottelun jälkeen lysähti maahan. Ja sitten toisen kerran. Ja sitten kolmannen! Vasta nyt tuntui ensimmäistä kertaa, että Ilmo oli ihan tosiaan ymmärtänyt, että tätä halutaan.

"Sopiiko, jos pidän vasenta etutassuani viehkeästi rullalla?"


Tämän jälkeen meni pari koulutuskertaa siten, että Ilmo osasi käskyn, mutta Roope ei suostunut menemään maahan ollenkaan. Roope sai sitten pari kertaa yksityisopetusta, jotta naksaukset ja herkut menisivät Roopen kannalta suotuisasti ja Ilmo ei varastaisi kaikkea huomiota. Näin Roopekin oppi tempun kunnolla. Roopella on yleensä vähän rauhallisempi tahti suorittaa temppuja, joten alussa käy helposti niin, että kaikki herkut menevät nopealle Ilmolle ja Roope jää vähän paitsioon. Roopen mielestä on tärkeää ensin pörhistellä häntää ja puskea henkilökuntaa ja sitten vasta suorittaa itse temppu ja tämän vuoksi on tärkeää, ettei herkku jää saamatta hötkyilemättömän tahdin takia.

Sen jälkeen loput treenit ovatkin olleet enemmän tempun yleistämistä eri tilanteisiin ja käskyn opettamista. Lopputuloksen näette sitten viimeistään viikonloppuna.

15 kommenttia:

  1. Innolla odottelen lopputuloksen näkemistä! Kyllä mäkin joskus vielä jaksan keskittyä ja opettaa näille jotain, kaikki välineet olis, mut keskittymiskyky on vähän niin ja näin sekä ihmisellä että kissoilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istu ja tänne ovat ainakin suhteellisten helppoja ja kannattaa aloittaa niistä, kun kissat on ehdollistettu naksaukseen. :) Kärsivällisyyttä saa olla kyllä mukana ihan roppakaupalla. Tuon maahanmenon kanssa tosin mietitytti myös aluksi, että mitenköhän nopeasti nuo kissat sitten turhautuu, jos mitään naksauksia ei tipu. Ensimmäisellä kerralla odottelin melkein vartin tekemättä mitään, että tulisikohan sitä oikeaa liikettä. Se on jo ehkä siinä rajoilla, että on liian pitkä aika.

      Poista
  2. Mielenkiintoista :) Onnistumisen tunne on varmaan hieno niin ihmisille kuin kissoille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on hieno tunne, kun kissoilla syttyy lopulta lamppu päässä, mitä yrittää niille viestiä.

      Poista
  3. Mä opetin Ruffelle juurikin maahan tolleen että laitoin ruffen vaaan maahan ja sanoin TÄMÄ ON MAAHAN TÄSTÄ SAA HERKUN, kyllä se sit parin päivän päästä tajusi :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No kävi kyllä itsellänikin mielessä. Jos kaikki keinot olisi loppuneet, niin ois saattanut tapahtua meilläkin.

      Poista
  4. :D heh. Ei se kouluttaminen aina ole helppoa. Hauska nähdä sitten lopputulos. Hienoa aivotyöskentelyä teiltäkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä, mutta sehän siitä juuri tekee hauskaa :) Ehkä otan seuraavaksi jonkun monivaiheisen tempun, kun siinä pitäisi varmaan vielä enemmän miettiä, miten saa kissan suorittamaan jonkun tietyn liikkeen.

      Poista
  5. Hah, toivottavasti lopputulos on palkitseva kaikkien osapuolien osalta! :D Yleensä kärsivällisyys palkitaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eikä lopputuloksen tarvi olla ihan vimpan päälle hiottu. Ilmo teki alussa hauskasti "kurrr"-äänen, kiepsahti ympäri ja meni sitten vasta maahan ja minusta tuo oli aika söpö tuollaisenaankin. Nyt tulee vielä satunnaisesti noita ympärimenoja, niin ehkä niistä nyt tässä vaiheessa voisi jo jättää palkitsematta.

      Poista
  6. Mäkin olen saman koulukunnan edustaja, etten halua koskettaa kissaa, kun opetan temppuja. :) Välillä joutuu toden totta ränkkäämään aivojaan, jotta keksisi, miten tempun sitten voisi vaihtoehtoisesti opettaa, mutta siinäpä saa itsekin aivopähkinöitä. =) Joskus mä olen piilotellut naksutinta ja nameja hupparintaskussa, kun olen kytännyt jotain asentoa, jonka haluan opettaa. Onnittelut Ilmolle ja Roopelle uuden tempun oppimisesta! :) Odottelemme jo videota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, olen myös kokeillut ottaa nameja salaa taskuun, mutta kissat aina huomaa! :D Ja sitten ei saa kyllä rauhaa ennen kun namit on syöty parempiin suihin. Pitäis olla vielä ovelampi.

      Poista
  7. Mahtavaa, fiksut kisut! ♥ Maahan-temppu kuulostaa helpolta opetettavalta, mutta koirilla se luonnistuu paljon kissoja helpommin. :D Kisut kun monesti jäävät puolitiehen kyykkyyn, mikä meillä oli ongelmana Noran kanssa kun opeteltiin tätä temppua. Minäkin suosin ennemmin ilman fyysistä kontaktia kouluttamista, mutta minulla loppui kärsivällisyys ja otin käden avuksi. En painanut kissaa maahan, mutta pidin kättä kevyesti selän yllä, jottei Nora lähtisi niin herkästi nousemaan ylös kun siirrän namikättä kauemmaksi. Jätin käsivihjeen mahdollisimman pian pois, muistaakseni Nora hoksasikin jo viimeistään parin kokeilukerran jälkeen, ettei nouseminen ole toivottu toiminta. :) Toinen haaste tempun opettelussa oli kun en osannut päättää haluanko Noran makuuasennon rennoksi, kuten teillä, vai koiramaiseen tokoasentoon. :D Meillä jäi käyttöön tokoasento, mikä olikin hyödyksi kun lähdettiin opettelemaan ryömimistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo koiramainen tokoasento olisi kyllä ollut hienompi! Roope meni alussa kans tokoasentoon ja sille olisi voinut tosi helposti opettaa tuon oikeaoppisemman maahanmenon, jos Roopea olisi kouluttanut ilman Ilmoa. Koulutin kumminkin kissoja enimmäkseen yhtäaikaa ja kun Roopekin alkoi jossain vaiheessa mennä tuohon rennompaan asentoon, en ollut tarpeeksi hereillä ja palkitsin myös rennoista asennoista, jolloin meni hyvä tilaisuus muotoilla tuo toiminta niin, että Roopella ois pysynyt alkuperäinen asento.

      Poista
  8. Sä olet kyllä ihmeellisen, ihaltavan kärsivällinen :)

    VastaaPoista