perjantai 1. joulukuuta 2017

Vuosi Australiassa

Siitä on jo yli vuosi, kun henkilökunta saapui kissoineen Länsi-Australian kamaralle! Hupsuttamon henkilökunta pyysi jokunen viikko sitten kommenttiboksissa maisemakuvia. Olen vältellyt maisemakuvien lisäämistä tänne, kun tuntuisi ontolta lisätä kuvia kertomatta tarinaa kuvien takana.

Näin australiavuosipäivän kunniaksi (ja mentyä ohi) ajattelin kuitenkin poikkeuksellisesti tehdä kuvakatsauksen ja kertoa samalla lyhyesti henkilökunnan näkökulmasta, mitä kaikkea vuoteemme täällä on mahtunut.

Marraskuu - joulukuu 2016, kuherruskuukaudet

Marraskuun 2016 alku oli sen verran kylmä, ettei Suomea ollut ollenkaan vaikea jättää taakse. Henkilökunta oli lahjoittanut pois tai pakannut siististi kaikki talvivaatteensa varastoon ja kärvisteli viimeiset viikot Suomessa siskonsa kumisaappailla ja lainavaatteilla. Seurauksena tuli tietysti vuosisadan flunssa. Äänikin katosi viikoksi ja oli vielä Australian mantereelle saavuttaessa onnetonta kähinää. Onneksi hellivä 30 asteen lämpötila paransi tilanteen nopeasti.
Marraskuinen kuva kotikadun läheltä














Ensimmäisestä kahdesta kuukaudesta on enimmäkseen hyviä muistoja. Jakaranda-puut kukkivat ja hehkuivat violettia väriloistoaan ja pilviä ei näkynyt viikkoihin ollenkaan. Kissat saapuivat karanteenista terveinä ja hyväkuntoisina. Kuukausien muuttohässäkkä oli ohi.

Intian Valtameri
Puistossa käveli iibis
Perthin keskustaa
Oulu? Ei, vaan Perth. Väestö on niin laajalle pinta-alalle levittäynyt, ettei keskustassa kävellessä tule miljoonakaupunki mieleen
Tammi - maaliskuu 2017, kulttuurishokki iski

Australia on länsimainen ja monilla tavoin suomalaisille helppo kohde vierailla, mutta silti kahden kuukauden jälkeen iski kulttuurishokki ennalta-arvaamattomalla voimakkuudella. Jos tässä vaiheessa olisi ollut tarjolla maitojunavaihtoehto, niin sitä olisi varmasti tullut harkittua.

Monet pienet asiat ärsyttivät kuin teini-ikäistä: kuumuus ja kaiken vieraus noin päällimmäisenä. Kavereita ja sukulaisia, kunnollista ruisleipää ja riisipiirakoita oli kova ikävä.

Henkilökunta oli aktiivisesti hakenut töitä marraskuusta lähtien ja muutamaan kuukauteen yhdestäkään hakemuksesta ei seurannut haastattelukutsua. Usko omaan osaamiseen oli koetuksella. Usein oli tunne, että työllistyyköhän täällä koskaan. Onkohan kielitaidossani niin isoja puutteita, ettei tänne kelpaa.

Alussa ollut oma-aloitteisuus ja energisyys vaihtuivat apaattisuuteen. Blogissakin tuli lähinnä kerrottua kissojen ripulikohtauksesta.

Tässä vaiheessa erityisen usein mietti, että onneksi päädyimme ottamaan kissat mukaan. Olisi ollut kahta kauheampi olo, jos olisi vielä pitänyt arvuutella pienten eläinystävien kohtaloa kaiken muun lisäksi.
Siellä niitä työpaikkoja olisi, mutta miten sellaisen tuolta nappaisi?
Herra Rausku uiskentelemassa rantavedessä
Huhti - kesäkuu (2017), kulttuurisokki edelleen, mutta töitä sentään löytyi

Huhtikuussa viimein tärppäsi, ja ihmiselle napsahti työsopimus sähköpostiin. Helpotus oli suuri, mutta siitä vasta uuteen työkulttuuriin ja kieleen sopeutuminen todella alkoi. Olisi tehnyt mieli kelata muutama kuukausi elämästään pikakelauksella eteenpäin siihen pisteeseen, että tuntisi taas jokseenkin olevan kotonaan jossain. Alussa oli haasteita ymmärtää joidenkin henkilöiden aksenttia tai tuottaa sujuvaa puhetta vieraalla kielellä. Ensimmäinen kuukausi oli uuvuttava ja usein tuli nukuttua sohvalla ylimääräisiä päiväunia työpäivien jälkeen.

Oloa kohensi se, että jonkin verran uusia kaverisuhteita oli jo syntynyt, eikä ollut enää niin yksinäinen olo, mitä ihan alussa oli.

Kello neljän ruuhka Perthissä
Paikalliset joutsenet ovat mustia
Kyllä, siinä on kengu! Ihan Perthin keskustan lähellä on Heirisson -niminen saari, jossa tämä kaveri asustaa vapaana





Moi, tulin poseeraamaan!
Australialainen kimppakyytipalvelu




Heinäkuu - syyskuu (2017), hiljattainen sopeutuminen

Heinäkuussa alkoi helpottaa. Olin etukäteen kuullut, että Australian talvi on monille yllättävä kauhistus. Asunnoissa voi laskea lämpötila alle 15 asteeseen ja sisällä hytiseminen synnyttää kovan kaipuun takaisin Suomeen.

Todellisuus ei ollut onneksi niin paha. Kerrostaloasuntomme on kohtuullisen tiiviisti rakennettu, joten lämpötila oli siedettävä siitä huolimatta, että emme ollenkaan lämmittäneet asuntoamme säästääksemme lämmityskustannuksissa. Joinakin iltoina tuli istuskeltua sisällä kevyttoppatakki päällä ja villasukat olivat koko talven ajan sisällä jalassa, mutta välillä ilma lämpeni muutamaksi päiväksi, joten mitään yhtenäistä kolmen kuukauden paleluputkea emme onneksi kokeneet.

Mies lähti talvella muutamaksi viikoksi kesäiseen Suomeen. Jääminen siksi ajaksi Australiaan harmitti vähän, mutta ei niin paljoa, kun olin etukäteen arvellut. Omat, uudet rutiinit ja kuviot olivat selvästi muodostumassa ja tunnemyrskyt tasaantumassa.

Puistokävelyllä Kings Parkissa




Auringonlasku joella ja paikallinen pelikaani



Korallipuu kukkii keväällä




Isokokoisia lintuja tulee usein vastaan lenkkeillessä
"Tässäpä vähän kuivattelen siipiäni"

Kaverukset puussa



Kukkaisloistoa




Kesäisen lämmin päivä elokuussa







Lokakuu - marraskuu (2017)

Pari viimeisintä kuukautta ovat sujahtaneet nopeasti. Yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että vuosi mennä hujahti ja täällä yhä ollaan. Suomeen on välillä ikävä, ainakin tiettyjä asioita Suomesta. Kavereita ja läheisiä eniten.

Jouluna tulee tehtyä ensimmäinen reissu Suomeen kokonaiseen vuoteen. Jännä nähdä, mitä tuntemuksia se herättää.

Usein ihmiset kyselevät täällä ja Suomessakin, että milloin me aiotaan palata Suomeen. Vaikea vastata, kun asia riippuu niin monista asioista, mutta ainakin toistaiseksi aiomme pysytellä täällä puolella maapalloa. Ei sitä oikein itsekään tiedä, mihin suuntaan tulevat vuodet vievät.

Lisää punaisena kukkivia puita
Callistemon, eli pulloharjapuu 
Pensaatkin kukkivat keväällä




Tämä söpö otus on quokka. Quokkia asuu ainoastaan muutamalla saarella Länsi-Australian edustalla




Quokkia ei saa tietenkään ruokkia, mutta sipsipussin rapina houkuttelee usein monta uteliasta pikkuotusta paikalle. Näiltä ei voi välttyä, jos retkeilee läheisellä Rottnest Islandilla








Ps. Koalasta minulta ei oikein löytynyt hyvää kuvaa blogiin laitettavaksi. Pitäähän sitä jotain jättää ensi vuoteenkin :-) Koala-parat ovat uhanalaisia ja niitä ei täällä länsirannikolla muutoinkaan luonnonvaraisina ole, ainoastaan eläintarhoissa.

22 kommenttia:

  1. Tosi kiva kun avauduit ja kerroit vuodestasi! Olen monta kertaa miettinyt, että minkälaista se arki mahtaa siellä olla uuteen opetellessa. Niin mahtavia kuvia!!! En tiedä mikä olisi paras, kun kaikki on niin ihania; eläimet, luonto, maisemat, kukat ja selkeä Oulu :D Hyvää reissua tänne Suomeen, mutta luulen että ikävä tulee kissojen luokse valoisaan ja lämpimään täältä pimeästä, kosteasta ja kylmästä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoja ja lämmintä tulee kyllä varmasti ikävä 🐺🐺 Mukava kuulla, että tykkäsit kuvista :)

      Poista
  2. Ihana postaus ja mielenkiintoinen! Mikä sai teidät alun perin lähtemään?

    VastaaPoista
  3. Supermielenkiintoinen postaus, joka oli ihan parasta aurinkolääkettä tähän räntäsateiseen joulukuun aamuun! Rrrrrrakastan kukkivia puita (siksi meillä on kotona magnoliapuutapetit!) ja muutenkin luontoa, joten kelasin tämän postauksen kuvat monta kertaa läpi. Kiitos siis, kun vastasit toiveisiini! :) Oli myös kiehtovaa kuulla, millaista on ollut sopeutua sinne uuteen kulttuuriin. Muistan vähän vastaavanlaisen kulttuurishokin omalta vaihtariajalta. Aluksi Hollanti oli supermegaihana paikka, mutta aikaa myöten alkoi moni asia tökkiä ja oma kotimaa nostaa profiliaan. Kunnes sitten taas tottui asioihin - ja sitten olikin kulttuurishokki toiseen suuntaan, kun palasi tänne. :) Mukavaa, että nyt teidän elämä on asettunut siellä uomiinsa! Jään odottamaan ensi vuoden koalan kuvaa ja kaikkia kuulumisia, joita sieltä päin maailmaa putkahtelee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit :)

      Joo, sopeutuminen vie aikaa ja varmasti tulee olemaan vielä ikävä Australiaa/Suomea jatkossakin, vaikka pahin shokki olisikin mennyt ohi. Välimatka on kumminkin niin pitkä ja monilla on vaikeuksia päättää, että kummassa maassa sitten lopulta haluaa olla. Hollanti on kyllä tosi kiva maa, kun pari kertaa on tullut käytyä.

      Kukkivat puut on yksi parhaista asioista Australian luonnossa. Aboriginaleilla taisi olla sellainen kalenterikin, jossa vuodenajat vaihtuvat puiden kukinnan mukaan.

      Poista
  4. Kiitos ihanista kuvista ja tosi mielenkiintoisesta jutusta! LIsääkin saa korjoitella, mutta kissoista kanssa tietty.

    Itselläni ei Englannin vuosina tullut kultturishokkia ( paitsi palatessa takaisin Suomeen ja se vaivaa edelleen. Onhan muutosta vasta 26 vuotta ;D

    Onneksi nykyään on whatsappit ja Skypet, yhteydenpito on sentään helpottunut. Teidän sunnalle kun ei kukaan tee spontaanisti matkaa, kuten Eurooppaan voi tehdä. Mun täti, joka asuu Uudessa Seelannissa on käynyt 40++ vuoden aikana Suomessa kokonaiset 4 kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 26 vuotta, apua :D sellainen vois kyllä hyvin olla edessä, jos muuttaa takaisin, vaikka Suomessa tykkääkin olla.

      Yhteydenpidon helpottuminen Whatsappin ja muiden kautta tosiaan auttaa. Välimatka on kuitenkin sen verran pitkä ja 20 tunnin matka on kallis ja vaivalloinen, erityisesti jos olisi vielä lapsia. Uudesta Seelannista taitaa olla vielä paljon pidempi matka. Tuolla Ausseissakin näkee välillä noita vanhemman sukupolven suomalaisia, jotka eivät juurikaan Suomessa ole käyneet.

      Poista
  5. Ihana postaus, tätä on odoteltu! Sopeutumiskuvaus oli mielenkiintoinen, ilmeisesti melkein kaikilla muuttajilla tuo menee samantapaisen kaavan mukaan. Koalan ja poikien kuvia odotellen 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On kyllä niitäkin, joilla kulttuurishokkia ei tule juuri ollenkaan. Tuntuu, että se liittyy paljon siihenkin, millaisessa elämäntilanteessa matkustaa. Suomessa oli asiat lähtiessä niin hyvin ja senkin vuoksi oli vaikea olla muutama kuukausi lähdön jälkeen ennen uuteen tilanteeseen sopeutumista.

      Poista
  6. Mielenkiintoinen vuosiraportti. tosi kiva nähdä sikäläisiä maisemia, näyttää aivan ihanalta! Yksi, sellainen jo aika syvälle haudattu, haaveistani on joskus käydä Australiassa, näitä kuvia katsellessa se haave nousi taas vähän lähemmäksi listan yläpäätä.

    VastaaPoista
  7. Voi miten söpö tuo hymyilevä quokka! ^.^ Aivan uusi eläinlaji mulle. Oli mielenkiintoista lukea, kuinka teillä on mennyt sopeutuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Quokat oli mullekin uusi tuttavuus. Täällä on suosittua ottaa quokkaselfieitä noiden otusten kanssa, kun ovat nikn kesyjä.

      Poista
  8. Ihania kukkivia puita ja hienoja eläimiä, varsinkin quokki. Eipä olla koskaan moisesta kuultu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut itsekään kuullut ennen tuonne muuttoa. Näköjään quokka on lyhythäntäkenguru suomeksi.

      Poista
  9. Olipas kiva tarina, tykättiin kuvista ja tekstistä!

    VastaaPoista
  10. Kiitos kuulumisista. Ennen kaikkea mukavaa oli se, että kissojen mukaanotto ei ole harmittanut. Kaikki muu on kovin eksoottista, päinvastaista kuin Suomessa - kesä talvella ja joutsenet mustia - ja Kings Park tosi tunnelmallinen, mutta rusoikikukat ovat lohdullisesti juuri samanlaisia kuin Suomessa, niitähän voi täällä kasvattaa yksivuotisina koristeeksi ja kuivakukiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täällä on myös luonnossa tullut vastaan muutama Suomesta tuttu huonekasvi :) ja totta, itsekin oon miettinyt, että erityisesti tuo luonto on kyllä tosi erilaista täällä kuin Suomessa, tai oikeastaan missään muualla.

      Poista
  11. Kiitos tosi mielenkiintoisesta julkaisusta! Voin niin kuvitella kulttuurishokin etenkin kun Suomeen ei niin vain tullakaan välillä hengähtämään siitä kaikesta vieraasta. Ja aivan mahtavaa, että kuitenkin noinkin nopeasti löytyi töitä, huomioonottaen että olet vieläpä ulkomaalainen. Moni ei saa Suomestakaan edes 2 vuodessa töitä. Mihin ammattiin päädyit? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pitää kyllä olla tyytyväinen siihen, kun monilla on paljon, paljon suurempia haasteita työllistyä. Oon it-alalla, niin on onneksi mahdollista löytää töitä muualtakin kuin Suomesta.

      Poista