Pää alaspäin

Me ollaan yhdessä taas. Henkilökunta palasi kengurumaahan viime viikolla ja haki kissat hoidosta lauantaina. Nyt aikaerorasituksesta toipuneena jaksaa taasen kirjoitella kuulumisia.

Kotona taas!

Hoidossa oli sujunut ihan hyvin ottaen huomioon, että noin pitkäksi aikaa ei olla kissoja aikaisemmin jätetty tuonne kyseiseen kissahoitolaan. Jonkin verran Ilmo tuntui hoikistuneen loman aikana. Voi olla, että velipoika on käynyt napostelemassa pikkuveljenkin ruokia. Olisi pitänyt punnita kissat ennen lomaa, koska on hankala silmämääräisesti sanoa, että onko kissa oikeasti laihtunut vai eikö henkilökunta vaan muista, kuinka rimpula Ilmo olikaan? Ruoka on maistunut molemmille loman jälkeen hyvin, niin eiköhän ne mahdollisesti menetetyt grammat tule sieltä nopeasti takaisin.

Tänään kuvatessa Ilmo päätti itse, että sopiva poseeraus on esittää kuollutta

Vaikka talvinen loma Suomessa olikin tosi mukavaa vaihtelua arkeen, oli kotiin silti kiva palata. Automatkalla kissoja hakiessa kuului kopasta vain pientä maukumista, semmoista, että pitää tässä nyt muodon vuoksi vähän äännellä ja muistuttaa olemassa olostaan. Kun koppa laskettiin olohuoneen lattialle, alkoi sisältä kuulua kovaääninen PURRRRR, vaikkei ovi ollut vielä auki. Selvästi kisut tiesivät, että nyt ollaan taas tutussa paikassa.

"Jos tällä sais muutaman herkun?"

Tälle vuodelle on suunnitteilla yksi näyttelyttäminen ja yksi eläinlääkärikäynti. Näyttelykuukautta ei olla vielä päätetty ja lääkärissä pitäisi käydä hammaskiven takia. Viime vuosi oli siitä onnekas, että lääkärikäyntejä ei tarvinnut tehdä, ja siispä emme ole vielä päässeet tutustumaan paikalliseen eläinlääkäriin.

"Tässä tuolillakin onnistuu! Oonko nyt samoin päin kuin te siellä Suomessa?"

Saa nähdä, mitä kaikkea muuta jännittävää vuosi tuo tullessaan.

"Herkkuja?"