Valjastelua pihamaalla

Pienessä lomareissussamme oli se kiva puoli, että Roope ja Ilmo pääsivät pitkästä aikaa ulkoilemaan valjaissa.

Henkilökunta haluaisi aktivoida kissoja enemmänkin viemällä niitä ulos. Kun kissat olivat pieniä ja asuimme rauhallisella alueella Lauttasaaressa, kävimme useamman kerran ulkoilemassa kissojen kanssa. Roope sopeutui todella nopeasti valjaisiin ja käveli kuin vanha konkari ympäriinsä jo puolen vuoden ikäisenä. Ilmolla kesti pidempään, koska kissa ei meinannut millään sopeutua kunnolla vänttisiin, heittäytyi helposti maahan makaamaan ja kieltäytyi liikkumasta. Onneksi voitimme tuolloin blogiarvonnasta sturdi-valjaat, joita Ilmo käyttää vieläkin, ja jotka ovat keveytensä ja mallinsa puolesta olleet kissalle oikein hyvät.

Lauttasaaren jälkeen muutimme vilkkaammalle alueelle, jonka vuoksi säännöllinen valjastelu jäi muutamaa kertaa lukuunottamatta.

Vuosi edellisestä muutosta läksimmekin sitten Australiaan. Täällä olisi sään puolesta oikein hyvät olosuhteet ulkoilulle, mutta asumme melko lähellä keskustaa ja kotikatu on vilkasliikenteinen nelikaistainen tie, niin uloslähtemisen kynnys on ollut sen vuoksi korkea. Lisäksi henkilökunnalla oli muinoin melkoinen neuvottelu saada vuokranantaja ja talonyhtiö hyväksymään kissa-asukit kerrostaloasuntoon (josta voisi joskus kirjoittaa oman postauksensa), joten ei olla ihan hirveästi kehdattu esitellä kissoja naapureille, vaikka ihan laillisesti täällä asutaankin ja kissat on hyväksytty vuokrasopimuksessa.

 Oli hirmu kiva nähdä, että vaikka yli vuoteen ei ollakaan kunnolla valjasteltu parvekkeella oloa lukuunottamatta, molemmat kissat kulkivat valjaissa ihan reippaasti. Roopelle touhu on edelleen luontaisempaa ja kissa jopa välillä tottelee käskyjä, kulkee kiltisti vierellä tai tulee luokse pyydettäessä. Ilmo harhailee kissamaisemmin ympäriinsä ja heittäytyy vieläkin välillä maahan makaamaan.

Kierimistauko

Hauskasti ulkoillessa myös huomasi, että niin kauan kun oltiin ympäristöltään saman tyylisellä alueella, jossa kissat opettelivat olemaan valjaissa pienenä, sujui kävely ympäriinsä tosi hyvin. Kun Roopea yritettiin houkutella vähän isommalle asfalttitielle kävelemään, jähmettyi kissa paikoilleen ja takajalat alkoivat tutista. Tarkemmin asiaa pohtiessa talon piha oli jokseenkin samantyylinen kuin lauttasaarelaisen kerrostalon takapiha muutama vuosi sitten - puskia, pieniä polkuja ja nurmikkoa. Isomman asfalttitien reunaa taas kissat eivät ole koskaan kävelleet, joten valtava tummanharmaa ruohikon leikkaava väylä näytti luonnollisesti melko uhkaavalta.