keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Maailman vaikein päätös

Vaihteeksi vähän vakavampaa tekstiä, johon toivoisin erityisen paljon rakentavia mielipiteitä ja kommentteja.

Kun Roope ja Ilmo päätettiin adoptoida pieninä ja rakkaina kissanrääpäleinä 14-viikkoisena, ei henkilökunnalla ollut aavistustakaan, missä tilanteessa nyt kahden vuoden päästä oltaisi.

Nyt tilanne on se, että henkilökunta on muuttamassa parin kuukauden päästä töiden vuoksi 15 000 kilometrin päähän Suomesta, mikä on noin ihmiselämän näkökulmasta katsottuna ainutlaatuisen hieno tilaisuus.

Ensin ihminen tarmollaan ja läpivientikyvykkyydellään päätti, että kissapojat lähtevät mukaan kaukaiseen maahan. Kuitenkin asiat ovat menneet niin, että mitä lähempänä lähtöpäivä on, sitä enemmän henkilökunta on alkanut epäröidä kissojen mukaan ottamista. 

Suurin epäröinnin syy on se, että onko kyseessä ihmisten itsekeskeinen päähänpinttymä eläinten omistamisesta vai eläinten suurinta hyvinvointia ajava päätös?

Kissojen kuljettaminen noin pitkän matkan aiheuttaa kovasti huolta. Kuljettamisesta vastaa Travel Cargo, joka on ammattilainen eläinkuljetuksissa. Ensimmäinen lento olisi noin 2,5 tuntia, jonka jälkeen kissat yöpyvät Hollannissa ja jatkavat vielä kaksi lentoa, joiden arvioidut kestot ovat jotain kymmenen tunnin luokkaa, välissä välilasku. Kissoja on kovasti totutettu matkustamaan, mutta silti tuo kesto on ihan hurjan pitkä. 

Perillä kissat joutuvat olemaan 10 päivää karanteenissa. 

Koko matka olisi aikamoinen kokemus pienelle eläinparalle. 

Mukaanottamista puoltaisi se, että ajatus luopua kahdesta perheenjäsenestä tuntuu käsittämättömän vaikealta. Kissat kuljettaisi ammattitaitoinen henkilökunta, jotka ovat huolehtineet lukuisten muiden kissojen, koirien, mustekalojen, pikkupandojen ja ties minkälaisten eläinten kuljetuksesta maapallon toiselle puolelle. Meillä ei myöskään ole lähipiirissä ihmisiä, jotka pystyisivät huolehtimaan kissoista kahden tai useamman vuoden ajan, joten jostain pitäisi löytää tuntematon, erityisen pätevä ja motivoitunut henkilökunta kahdelle vilkkaalle somalipojalle. 

Kävi asiassa miten tahansa, on meillä todella isoja muutoksia edessä. :(

Mitä tekisit vastaavassa tilanteessa?
Onko lennolle mitään vinkkejä?
Onko ajatuksia siitä, mitä muita vaihtoehtoja tilanteessa voisi olla?
Mitä kautta kissoille voisi löytää sopivan hoitopaikan / omistajan Suomessa kahdeksi vuodeksi (tai yli)? (en voi kuvitellakaan, että jättäisin mihinkään "myydään" -palstalle ilmoitusta näistä kahdesta, mutta jos jostain löytyisi täydellinen koti kissoille, oli mielestäni syytä todella vakavasti harkita sitä vaihtoehtoa, että kissat jäisivät tänne)

Onko kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Tai muita ajatuksia?













22 kommenttia:

  1. Eu käy kateeksi tuon päätöksen tekeminen.. Itse mietin että kun tulee paluu Suomeen, niin vaatiiko se sitten jotain karanteenia tms? Mutta omien kissojen jättäminen olisi toosi vaikeata..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei onneksi Suomeen päin vaadi, eli sen suhteen päästään sentään vähän helpommalla.

      Poista
  2. On vaikea päätös, tosiaan. Jos itse olisin samassa tilanteessa, niin ottaisin kissat mukaan. Se vajaa pari viikkoa, mikä kissoilla menee matkaan ja karanteeniin, on kuitenkin lyhyt aika siitä ilosta, että koko perhe pysyy yhdessä. Kyseessä on kuitenkin kaksi nuorta, tervettä kissaa, joilla on matkalla turvaa ja seuraa toisistaan. Kuljetusfirma on varmasti ammattitaitoinen ja matka sujuu turvallisesti.
    Eläinlääkäri ja kuljetusfirma varmaan osaavat antaa hyviä vinkkejä matkaan valmistautumisessa.
    Tsemppiä teille päätöksen tekemiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisevasta kommentistasi! Kaksi viikkoa on tosiaan lyhyt aika ja sinänsä kissoilla ei ole ollut mitään terveydellisiä ongelmia tai muuta, mikä tekisi matkasta tavallista isomman riskin.

      Poista
  3. Otsikosta pelästyin, että päätöksessä on kyse elämästä ja kuolemasta. Onneksi ei sentään. Enpä silti haluaisi olla tuollaisen päätöksen edessä.

    määränpäässä vietettävä aika varmasti vaikuttaisi olennaisesti siihen, haluaisinko kuljettaa kissoja mukana. Vuoden tai pidemmän ajan vuoksi, näkisin että matkan vaiva ja kesto kuitenkin on sen arvoista.

    Jos taas lähdette etsimään kissoille Suomesta toista kotia, niin pitäisin melko kohtuuttomana sitä uutta kotia kohtaan, jos kissat olisivat siellä vain sen ajan kun olette poissa, ja sitten palaisivat teille. Pitkän ajan kuluessa pojista kuitenkin tulisi uudessa kodissaan yhtälailla rakkaita perheenjäseniä kuin teilläkin. Tilapäinen mutta pitkäaikainen sitoutuva koti voi siis olla vielä vaikeampi löytää kuin kokonaan uusi koti. Näin siis näkisin vaihtoehtoina että otatte kissat mukaan, tai luovutte niistä kokonaan.

    Vaikean ja ison asian edessä olette. Kuitenkin tunnette itse pojat parhaiten ja tiedätte miten ne suhtautuvat muutoksiin ja uusiin paikkoihin.

    Tsemppiä päätöksentekoon ja lähtövalmisteluihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onneksi ei sentään elämästä ja kuolemasta!

      Kiitos! Joo, meillä on suunnitelmissa olla reissussa kaksi vuotta tai jopa pidempään, niin se puoltaisi kyllä vahvasti kissojen mukaanottoa. Ja olen kyllä ihan samaa mieltä, että kissat erittäin todennäköisesti jäisivät uuteen kotiin, jos ne jättäisi tänne. Olisi melko kohtuutonta tulla vaatimaan kisuja sitten parin vuoden päästä takaisin.

      Poista
  4. Minä ottaisin kissat mukaan. Epämukavuutta kestää aikansa, mutta sitten se on ohi. Kissat eivät varmasti kärsi matkasta ja karanteenista niin, että se olisi syy olla ottamatta veljeksiä matkaan, muutenhan suurin osa eläimistä jäisi ihmisten reissusta pois. Minä tykkään, että kun eläimen ottaa, siihen pitää sitoutua niin, että se on loppuelämän päätös ja tuollainen hetkellinen epämukavuus ei voi olla syynä eläimestä luopumiseen. En oikein lämpene sillekään ajatukselle, että joku hoitaisi kissoja epämääräisen ajan ja sitten ne noin vaan pitäisi antaa takaisin, kun niihin on epäilemättä kiintynyt jo kovasti. Jos ei ole kiintynyt, niin sellainen paikka ei pitäisi olla ehdokkaana alun alkaenkaan. Eli kissat mukaan vaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pitää tosiaan toivoa, että kyse on vaan epämukavuudesta eikä kärsimyksestä :/ Ei olla kertaakaan lennetty kissojen kanssa, niin ihan mahdotonta sanoa, miten ne siellä koneessa pärjäävät. Mutta ihan totta se, että eläimiä lennätetään melko paljon ja mitä tilastoja tutkin, niin tosi iso osa lennoista sujuu ilman ongelmia.

      Poista
  5. Minäkin taitaisin kallistua mukaan ottamisen kannalle, jos siellä toisessa päässä pystyy tarjoamaan kissoille vastaavanlaiset olot kuin täällä koti-Suomessa. Kun niitä on kaksi, niin matka ei ole niin suuri stressi. Oma kissa kainalossa kehräämässä helpottaa varmasti ihmisenkin sopeutumista. Kissat ovat edelleen nuoria, kun palaatte takaisin, ja teillä on todennäköisesti paljon yhteisiä vuosia jäljellä. Tiedän yhden ihmisen, jolla oli persialainen kissansa mukana milloin Moskovassa, milloin Jerusalemissa, ja vaikka kissa taisi pelätä lentokoneessa, niin matkoistakin he selvisivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava tietää, että on muitakin kissan kanssa matkustajia! Joo, olisi kyllä kovin orpo olo vieraassa maassa ilman kahta kainalossa kehräävää purriaista ja onneksi ovat tosiaan vasta parivuotiaita.

      Poista
  6. Täällä tullut hyviä kommentteja ja olen samoilla linjoilla, hetkellinen epämukavuus on perheen yhdessäpysymisen arvoista. :) Kun asialla on ammattilaiset, niin matkan pitäisi sujua hyvin, vaikka ei kisuista mukavaa varmasti olekaan. Jos kisut jäisivät Suomeen "hoitoon", en usko, että kumpikaan osapuolista olisi halukas rikkomaan kisujen uutta perhettä enää yli vuoden päästä, etenkin jos kaikki on sujunut siellä hyvin.

    Jos teillä on mahdollista tarjota kisuille määränpäässä ainakin lähes yhtä hyvät oltavat kuin Suomessa, niin mukaan vain! :) Onhan niitä eläimiä otettu esimerkiksi lomakohteistakin mukaan Suomeen. Yksi kissabloggaaja (ei enää aktiivinen) on tuonut entisen katukisun mukanaan Kiinasta asti. :) http://narunaukuu.blogspot.fi/

    Paljon tsemppiä suuren elämänmuutoksen ja siihen liittyvien päätösten edessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja mielenkiintoinen tuo blogivinkki! Ihana nähdä, että joku on lennättänyt kissoja ihan onnistuneesti vähän pidemmän matkan ja pitääkin lukea tuota vähän lisää.

      Poista
  7. Kissat mukaan vaan, matka voi olla epämukava ja karanteeni kauhea, mutta lopulta mikä ilo siitä syntyykään, kun olette taas kaikki yhdessä!
    Jos nyt kuitenkin syystä tai toisesta päädytte etsimään pojille uutta kotia, suosittelen kääntymään rotuyhdistyksen puoleen. Yhdistyksellä saattaa olla hyviä koteja jo tiedossa tai helposti löydettävissä.
    Tsemppiä päätöksentekoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kommentista! Ihan totta kyllä, että loppu kyllä varmasti palkitsee, vaikka vähän pitäisikin matkalla kärsiä.

      Rotuyhdistys on hyvä vinkki ja varmaan ainoa ihan oikeasti harkittavissa oleva vaihtoehto.

      Poista
  8. Huh, miten hankala päätös. Olet kyllä vastuuntuntoinen kissanomistaja, koska mietit asiaa kummaltakin kantilta. Jos meillä olisi vastaava tilanne, niin olisin huolissani Jujusta, joka on tosi herkkis ja stressaa pienilläkin matkoilla nenä huolesta punaisena. Nupun matkustuksesta en sen sijaan olisi kovin huolissaan, se kun on niin reipas ja rento.

    Mutta kyllä mäkin luultavasti päätyisin silti kissojen mukaan ottamiseen, koska ne ovat kuitenkin perheenjäseniä ja omiin ihmisiinsä kiintyneitä. Olisi sekin stressaavaa, jos kaikki ympärillä muuttuisi omistajia myöten. Koska muutos on joka tapauksessa edessä, niin ehkä kallistuisin silti perheen yhdessä pysymisen puoleen. Mutta teettepä niin tai näin, niin tiedän, että päätös tehdään kissojen hyvinvoinnin kannalta. <3 Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aluksi olin kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että kissat mukaan, mutta nyt pari viikkoa asia on tuntunut tosi hankalalta. Mutta näiden kommenttien ja pitkällisen pohdinnan myötä alan kallistua kyllä siihen, että ne lähtevät mukana :)

      Roope ja Ilmo eivät ole kovinkaan ihastuneita matkustamiseen, mutta toisaalta eivät myöskään ole reagoineet oksentamalla / kuolaamalla / muuten hallitsemattomasti. Eli voi olla, että siitä lopulta selvitään ihan hyvin, vaikka isosti tuo kokonaisuus kyllä stressaa varmasti sekä kissoja että omistajaa.

      Poista
  9. Hyi mikä päätös ihan kamalaa olisi tuommoinen :( Teillä nyt sinäänsä hyvä tilanne että pojat on terveitä eikä ole mitään kummempia mikä estäisi matkan. Meillähän Cocoa pelottaa jo se ihan hirveästi jos pesukone on päällä siivouksen aikana ja lukitsen kissat vessaan.. Lisäksi sitä ripulin määrää mitä varmaan tulisi ja sitä että osattaisiinko meidän kissat ruokkia oikein, kun nehän ei kaikkea pystyisi edes syömään.. Minä siis jäisin varmaan kissojeni kanssa suomeen enkä lähtisi ulkomaille koska Ruffe ja Coco on tämmöisiä ongelma katteja.. Mutta koska Roope ja Ilmo on reippaita poikia ilman mitään kummempaa heidät voisin ottaa mukaan milloin tahansa ulkomaille eli ottakaapas tekin <3 Pieni aikahan tuo on ja kisut on reippaita, juurihan ne delfiinitkin siirrettiin maasta toiseen eikä mitään tapahtunut. Kyllä Roope ja Ilmo pärjää <3 Tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Cocoa <3 <3 No, kyllä Ilmokin toisaalta pelkäisi, jos sulkisin sen ja käynnissä olevan imurin pesuhuoneeseen. Ripuleita eivät kumminkaan ole onneksi tehneet ja muutenkaan eivät ole erittäneet mitään ylimääräistä matkustaessa, mikä on tietysti paljon kivempi tilanne kuin se, että pitäis pelätä että kissat ovat sitten omissa eritteissään 10 tuntia.

      Mietin kovasti Ilmoa ja Roopea, kun lueskelin niitä delfiininsiirtouutisia. :D Vähän eri tilanne, mutta joo.. onneksi ne pääsivät turvallisesti Kreikkaan.

      Poista
  10. Otsikko pelästytti täälläkin.

    Minä ottaisin kissat mukaan, koska karanteeni on kuitenkin vain kymmenen päivää. Kissoilla on sen aikana turvaa ja seuraa toisistaan. Sama pätee lentomatkaan. Oletan tässä, että kohdemaanne on jossain Oseaniassa päin. Saattaisin jättää pojat Suomeen siinä tapauksessa, että maa olisi trooppinen kehitysmaa, jossa kunnon lääkäriin pääsy on vaikeaa ja ympäristössä on runsaasti kaiken maailman pöpöjä.Meillä kolli jää kotiin seuraavalta Ugandan reissulta, mutta siellä onkin ollut Marburgin-virusta sekä ebolaa, malaria ja tse-tse-kuume myös hyvin yleisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut liian pelottavasta otsikosta! Olin ahdistunut tuota kirjoittaessani ja tuli vähän ylidramatisoitua tilannetta. Voisihan lemmikkien kanssa nyt paljon kurjempiakin päätöksiä tulla vastaan! Ja tosiaan nuo kehitysmaat olisivat vaikeampia kohteita, eli siinä mielessä helppo päätös, kun kohdemaassa on kuitenkin turvallista.

      Poista
  11. Rohkaisen ottamaan kissat mukaan. Meillä on useita tuttavaperheitä, jotka ovat olleet 2-5 vuotta ulkomaan komennuksilla eri maissa. Useilla on ollut myös lemmikkejä, kissoja ja koiria. Jokainen näistä on ottanut lemmikkinsä mukaan, enkä ole kuullut heidän katuneen päätöksiään. Lemmikit ovat osa perhettä, ja jos vain mahdollista ottaa ne mukaan, on se luonnollista. Toki asuinolosuhteet ja työolosuhteet vaikuttavat, jatkuva liike esim ei olisi varmaankaan hyväksi, tai helppoa. Mutta jos asetutte asumaan, niin miksei kissat voisi asettua myös.
    Toki nämä ovat jokaiselle hlökohtaisia asioita, ja jos hyvä koti löytyy Suomesta, voi sekin olla hyvä ratkaisu... Tsemppiä päätökseen! Ja muuttoon. Ja uuteen elämänvaiheeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mukava kuulla ja kiitoksia! Hyvä juttu, ettei komennuksista ole tullut lemmikkien kannalta kauhukokemuksia vaan asiat ovat sujuneet hyvin.

      Poista