Rokotuksilla ja muita kuulumisia

Henkilökunnalla oli menneellä viikolla auto lainassa, joten oli sopiva hetki napata kissat kyytiin ja ajella eläinlääkäriin tehosterokotuksille. Henkilökunta ei ollut käynyt koskaan aiemmin eläinlääkärissä, joten oli jännittävää nähdä, kuinka kissat käyttäytyvät vieraan ihmisen käsittelyssä. 

Ilmo teki sekä autossa että odotushuoneessa kaikille ympärillä oleville kuulijoille selväksi, kuinka väärin on ahtaa aktiivinen somalikissa pieneen kantokoppaan. Roope suhtautui asiaan rauhallisemmin, joten pääsi myös ensimmäisenä tutkimuspöydälle. Ympärillä leijuva koiranhaju ja vieras ympäristö alkoivat kuitenkin hitusen jännittää, joten Roope meinasi muutaman kerran livistää pöydältä ja karvaa levisi ympäriinsä, kun henkilökunta piteli hieman hermostutta kissaa paikoillaan. Syliin Roope kuitenkin rauhoittui, joten sai sitten lopulta rokotuksenkin siinä. 

Roopella oli ihan hitunen hammaskiveä, joten pitää seurailla suuta tarkemmin ja aktivoitua jälleen hampaidenpesussa. Syys- ja lokakuussa leuassa riehunut kissan akne oli onneksi viimein kadonnut. Purua harjailtiinkin pois melkein kuukauden päivät - leuka oli aina välillä parempi, mutta sitten akne levisi leukaan uudelleen, kun harjaaminen jätettiin muutamaksi päiväksi. Lopulta puhdistusaineen vaihto Betadineen auttoi ja sen jälkeen akne hävisi kokonaan vajaassa viikossa. 

Ilmo taas käyttäytyi kuin vanha konkari, kun viimein pääsi ahdistavasta kopastaan ulos, ja antoi reippaasti eläinlääkärin tunnustella ja tutkia. Painoa Ilmolla oli eläinlääkärin puntarin mukaan 3,85 kg, kun taas velipoika on melkein kilon painavampi (4,8 kg). Ilmolla ei myöskään ollut hammaskiveä. Paluumatka sujui jälleen raivokkaan maukumisen säestyksellä, joten rokotukset eivät näyttäneet aiheuttavan juurikaan väsymystä. 

Muita kuulumisia tältä viikolta: rakas raapimispuu ei näköjään kestänyt purkamista ja kokoamista, koska toinen riippumatto tuli räminällä alas ja Ilmo sen mukana. Onneksi putoamisesta ei seurannut kissalle mitään vahinkoa. Sen jälkeen molemmat kissat ovat ahtautuneet jäljellä olevaan riippumattoon päivittäin nukkumaan ja henkilökunta on käynyt huolestuneena tutkimassa suositun lepopaikan kantokykyä, joka näyttäisi toistaiseksi ihan kestävältä, mutta eipä noista täysin tiedä. Aika lienee säästää uutta puuta varten ja toivoa, että tuo entinen halpismalli kestäisi edes täyden vuoden verran.

Lepopaikka numero 1 on säilyttänyt suosionsa kuukaudesta toiseen