Huh, viime viikot ovat olleet aikamoista kaaosta, ja sen vuoksi kuulumistenkin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Kaikki alkoi siitä, kun pari viikkoa sitten henkilökunta päätyi toteuttamaan ihmiskunnalle tyypillisiä kummallisuuksia ja pakkasi koko reviirin pieniin laatikoihin.
|
Yhdeksännessä muovilaatikossa piilossa |
Kutistuneiden, mutta silti niin rakkaiden kiipeilypuiden kaataminen oli erityisen tiukka paikka. Roope ja Ilmo roikkuivat puussa viimeiseen asti, kunnes oli pakko todeta, että puu on maan tasalla ja on pakko etsiä uusi turvapaikka. Puun osia pussittavalle henkilökunnalle tuli tapahtuneesta elävästi mieleen takavuosien klassikkosarja
Kaukametsän pakolaiset.
|
Ilmo ja Roope tähystävät reittiä kohti Valkopeuran puistoa |
Kun huoneissa oli lopulta pelkkää lattiaa ja seinää jäljellä, suljettiin kissat makuuhuoneeseen hiekkalaatikon, vesikupin ja parin onnettoman virikelelun kanssa. Sinä aikana viimeiset reviirinrippeet vietiin eteisestä piiloon ja lopulta koko alue oli vain laakeaa silmän kantamattomiin.
|
Roope asettautui omatoimisesti laatikkoon, jotta pääsisi takaisin raapimispuun luokse |
Lopulta myös Roope ja Ilmo pakattiin mukaan. Ympäriltä kuulunut hurina ei peittänyt alleen vihaisten kissojen närkästyneitä maukaisuja. Vielä uuden paikan hississäkin Ilmo oli niin ärtynyt, että naapurin pikkupoika katsoi silmät pyöreänä kantokoppaa ja lopulta uskaltautui kysymään että
onko tuolla kissa?
Sen jälkeen kopat laskettiin viimein maahan, ja kissat päästettiin vapaaksi. Reviirinpalaset löytyivät, mutta hirveän sekavasti ympäriinsä ripoteltuna. Ilmo seikkaili ympäriinsä kaaoksessa etsimässä rakkaita huonekalujaan.
Roope taas asettautui tiiviisti vahtiin sen oven eteen, jonka takana oletti sen oikean kodin olevan. Kun ovea seuraavan kerran raotettiin, Roope livahti salamannopeasti ulos ja aloitti päättäväisesti matkansa takaisin kotia kohti. Henkilökunta kumminkin huomasi karkuyrityksen ja kutsui luokseen rappukäytävässä tassuttelevaa kissaa. Roope ei olisi ihan heti halunnut palata, mutta seisahtui paikoilleen pohtimaan, vaaraantuuko iltaruuan saanti, jos ovi henkilökunnan ja kissan välistä sulkeutuu. Roopen mietiskellessä tätä asiaa henkilökunta hiippaili kissan viereen ja nappasi Roopen takaisin uuteen kotiinsa.
|
"Kukkuu!" |
Ilmo otti lopulta muutoksen Roopea vähän rennommin eikä edes harkinnut karkaavansa ulko-ovesta, vaikka harmittelikin hieman tirppa-tv:n ja punkkipuskan vaihtumista kaupunkimaisempaan maisemaan.
|
Ilmo meditoimassa vanhan kämpän tikapuilla |
Täydellinen mielenrauha saapui kuitenkin vasta, kun vanha puu oli puoliksi koottuna ja kissoilla oli jälleen oma turvallinen paikka olla ja nukkua.
|
Väsyneet muuttoapulaiset |
Teidän reviiri! Vietiin pois ja siirrettiin muualle! Eikä!! Olisiko sen teidän reviirin makuuhuoneen oven saanut lukittua sisältäpäin, ettei olisi ollut pakko muuttaa? Minä tein niin yhdessä muutossa, kun meidän suljettiin vessaan. Napsautin oven lukkoon sisäpuolelta. Mutta mokomat ihmiset hakivat meidät silti mukaansa ruuvimeisselin avustuksella. No, kannatti yrittää. - Max
VastaaPoistaOlitpa Max ovela! Joo, tuota olisi kyllä pitänyt koettaa jo ennen puun kaatoa. Tai viimeistään siinä vaiheessa, kun olimme makuuhuoneessa.
PoistaTeillähän on ollut siellä jännät paikat! Onneksi saitte oman puun ja muut tavarat mukaan, eiköhän se uusi paikka vielä kodiksi muutu.. :)
VastaaPoistaJoo, kyllä tämä tuntuu jo nyt ihan kodilta ja vielä enemmän varmasti sitten kesällä, kun ulkona näkyy muutakin kuin pimeyttä :)
PoistaIhmiset on kyllä ihan outoja, aina pitää yhtäkkiä sekottaa koko elämä ja reviiri. Toivottavasti ei tapahdu ihan heti uudelleen, ei teillä eikä täällä.
VastaaPoista-Pena
Niin ovat! Mekin toivotaan, että nyt ois hetken ihan rauhallista eikä tällaisia ylläreitä.
PoistaOnhan tuo nyt vallan kummallinen tapahtuma pienten kissojen mielestä, eikö?
VastaaPoistaOn kyllä, oli ihan ihmeellinen päivä se.
PoistaNää on näitä ihmisten juttuja. Kissoilta ei kysytä mitään koskaan! Meille kävi samalla tavalla vähän aikaa sitten, mut me kyllä tykätään tästä uudesta kodista tosi paljon. Hyvät ralliradat ja tiputelkkari.
VastaaPoistaTäälläkin on ollut ihan kivasti tilaa rallitella, ja tiputv varmaan paranee sitten keväällä.
PoistaOi Kaukametsän pakolaiset! Se oli hieno ohjelma. Opetti ympäristöarvoja ja elämän tosiasioita - jos siilit jää auton alle, ne kuolee ja fasaanipaisti on joskus ollut oikea elävä lintunen. Tykkäsin lapsena tosi paljon! Konna ja Viheltäjä oli mun suosikkieläimet.
VastaaPoistaMuutossa kissojen kanssa on varmasti vielä vähän enemmän ihmettelyä ja pyörittelyä, kun muutossa ilman kissoja. Onneksi kaikki saatiin perille uuteen kotiin ja eiköhän pojat ota paikan omakseen pian. :)
Joo, mäkin tykkäsin, erityisesti niistä ketuista. Ja välillä sarja oli muistaakseni myös melko pelottava.
PoistaEnemmän oli juu pyörittelyä, mutta onneksi koko homma sujui loppujen lopuksi suhteellisen ongelmitta.
Huh, mikä mullistus! On siinä ollut ihmettelemistä, mutta onneksi nyt oma puu on pystyssä. Onnea uuteen asuntoon koko porukalle! ♥ Toivottavasti uusi reviiri tuntuu pian kisuista siltä kuin se olisi ollut sitä aina.
VastaaPoistaKiitoksia :) Nyt reviiri on jo selvästi paremmin hallussa kuin viime viikolla, mutta silti pitää vielä välillä varovaisesti hiippailla ympäriinsä.
PoistaIhmisten kummallisuuksia! Onnea uuteen kotiin! ♥
VastaaPoistaKiitos kiitos. Kyllä ihmiset on outoja, mutta kaikenlaista sitä kestää, kun ruoka, silitykset ja leikitykset tulevat kiltisti ajallaan päivittäin. :)
PoistaOnnea uuteen kotiin! Toivottavasti kotiudutte nopeasti kaikki. :) Ihanat muuttoapurit. :D
VastaaPoistaKiitos! Kyllä me nyt ollaan jo ihan suhteellisen hyvin kotiuduttu, onneksi.
Poista