Sähinää ja murinaa ruokailupaikalla

Kissojen ruokailusta ei ole tullut raportoitua hetkeen, joten tässä vähän katsausta nykytilaan. Roope ja Ilmo olivat pentuina vielä kohtalaisen nirsoja tapauksia ja kieltäytyivät kohteliaasti muun muassa possun sydämestä, broilerista, lohesta ja pakastehiiristä. Kissat tottuivat kuitenkin kanankauloihin melko nopeasti, ja niitä tarjoillaan edelleenkin muutaman kerran viikossa. Muita kestomenestyjiä ovat olleet Miamorin märkäruokapussit, joita kiireinen kokki syöttää ajan säästämiseksi erityisesti arkena kissoille. Raksuja (Applawsia tai Canagania) on ollut kissoille tarjolla jatkuvasti, viimeisimmät pari kuukautta aktivointikupista.

"Ruokaa!"

Kuukausi tai pari sitten henkilökunta kokkaili itselleen lohta ja päätti antaa kissoille pienen maistiaisen. Yllätykseksi molemmat söivät tyytyväisenä kaikki palat ja nuolivat vielä kupinkin. Sen jälkeen tarjoiltiin possun sydäntä ja sekin kelpasi. Jokin on muuttunut ja raa'at ruuat maistuvat nykyisin paremmin. Kissojen pysyvien hampaiden vaihtumisella voi olla merkitystä, kun lihaa on helpompi pureskella.

Samaan aikaan kiinnostus on myös lisääntynyt henkilökunnan ruokia kohtaan. Aamiaislautasen paistetun kananmunan jämät ovat herkkua, mikäli silmä vaan välttää. Eräänä sunnuntaina Roope rohmusi nyhtöpossut suoraan paistinpannulta (mikä ei onneksi ollut enää kuuma) - sepä siitä possusta sitten. Onneksi kissan maha ei mennyt sekaisin. Vesi kyllä maistui illalla tavanomaista paremmin.

Koska raaka ja ilmeisesti kaikki muukin on nykyisin herkkua, on kokki lisännyt possun sydäntä tai kanankauloja vähän useamminkin kissojen lautaselle. Pidemmän aikavälin tavoitteena on muuttaa suhdetta raakapainotteisemmaksi. Ruokintatilannetta on kuitenkin hankaloittanut se, että Roope on viime viikkoina alkanut dominoida Ilmoa kuppien äärellä. Kun esimerkiksi aktivointikuppiin lisätään raksuja, Roope haluaa syödä ensin omassa rauhassa ja mulkoilee, murisee tai välillä jopa sähisee Ilmon kauemmaksi, mikäli pikkuveli yrittää samalle apajalle.

"Täällä vartioin minä!"

Raksujen suhteen ongelma ei ole niin iso, koska Roope päästää Ilmon sen jälkeen syömään, kun on ensin itse rouskutellut raksuista osuutensa. Isoin haaste viime viikkoina on ollut kanankaulatarjoilu. Vaikka kokki jakaa kanankaulat kahteen kuppiin ja niiden välillä on aktivointilaudan verran hajurakoa, murisee ja mulkoilee Roope silti sen verran pahasti pureskellessaan kanaa, että Ilmo ei uskalla enää syödä Roopen kanssa yhtäaikaa. Roopen ruokahalu on taas kohtuullisen hyvä, joten käy herkästi niin, että syötyään omansa, kissa jatkaa Ilmon kupilla ja syö vielä puolet veljenkin ruuasta.

Henkilökunta yritti ensin ratkoa ongelmaa laittamalla Ilmon syömään eri huoneeseen, mutta kissa lähinnä hämmentyi tilanteesta eikä sitten oikein osannut syödä, ja Roopekin tuli pian miukumaan oven taakse.

Sen jälkeen ruokintakuppien välistä etäisyyttä on kasvatettu saman huoneen sisällä. Ilmon kuppi vaihdettiin myös korkeammalle tasolle, jotta Roope ei pystyisi kontroloimaan niin tarkasti kahta eri kuppia. Tämä asettelu auttoi jonkin verran, vaikka Roope murisee edelleen ja jatkaa myös syömistä usein Ilmon kupista oman kupin tyhjentämisen jälkeen. Ilmo syö yleensä vähän pienempiä annoksia kerralla ja käy ruokailujen välillä katselemassa lintu-tv:tä tai tarkistamassa, mitä henkilökunta tekee. Roopella on siis varsin monta tilaisuutta tyhjentää myös toinen kuppi.

Tilanne on tämä lähinnä silloin, kun kissat syövät ruokaa, joka vaatii enemmän pureskelua. Miamorin mössöt eivät aiheuta samanlaisia tunnereaktioita ja märkäruokaa voi syödä kiltisti vaikka kylki kyljessä kiinni.

Takana oleva Roope vahtii etualalla syövää Ilmoa. Kuvassa näkyy kuppien paikka ja etäisyys toisistaan ennen muutoksia

Olisiko blogin lukijoilla hyviä ehdotuksia, kuinka ruokailutilanteita saataisi rauhoitettua edelleen?