Monta koiraa ompi eessä

Nyt ilmojen (ja Ilmojenkin) vähän lämmettyä molemmat kissoista ovat päässeet viime viikkoina useamman kerran katsastamaan, millaista elämää kerrostalon takapihalta löytyy.

Roope on viimein yhdistänyt, että niillä kummallisilla sisäharjoituksilla, joissa pitää kävellä henkilökunnan jalkojen vieressä ja saa paljon herkkuja, jos koskettaa kepin päässä olevaa palloa, on jotain yhteyttä pihallaolon sääntöihin. Roope tassuttelee välillä ihan kiltisti vierellä sopivassa tahdissa ja tulee enimmäkseen kutsusta luokse ulkonakin. Henkilökunta olikin tosi riemastunut, kun Roope ensimmäistä kertaa totteli loistavasti pihalla. Ensin käytiin pieni lenkki kallion päällä, jonka jälkeen oli tarkoitus mennä kotiin, mutta Roope päättikin valita toisen polun ja sitten kierrettiin vielä koko kerrostalon ympäri hyvässä yhteisymmärryksessä. 

Ainut ongelma Roopen kanssa ulkoillessa on koirat. Roope reagoi kotioloissa sekä koiriin että koiranhajuisiin ihmisin ryntäämällä sohvan alle piiloon. Samoin ovikellon ääni aiheuttaa vieläkin Roopessa varovaisen perääntymisen sohvan taakse ja henkilökunnan pitää aina käydä erikseen sanomassa Roopelle, että on turvallista tulla esiin, koska taloon ei ole saapunut yhtään koiraa. Siispä henkilökuntaa onkin vähän pelottanut Roopen ensikohtaaminen lenkkipolulla koiran kanssa. 

Viime torstaina se sitten viimein tapahtui. 

Olimme rauhassa kipitelleet noin 50 metriä takapihan ovelta polkua pitkin, kun vastaan tuli musta mopsilta näyttävä otus. Roopen ensireaktio oli aito järkytys. Roope jähmettyi paikoilleen eikä oikein osannut reagoida mitenkään. Tuijotti vaan, että "Mikä IHME tuo on?". Mopsi yritti vetää koko koiravoimallaan kohti kissaa, mutta Roope ei perääntynyt senttiäkään, jatkoi vain ällistyneenä tuijottamista. Lopulta koiranomistaja sai kiskottua mopsin toiseen suuntaan ja pääsimme jatkamaan matkaa Roopen kanssa. Huh, helpotus. 

No, tässä vaiheessa olisi ollut ehkä viisainta lähteä kotiin sulattelemaan tapaamista. Ajattelin kuitenkin, että ehkä teemme vielä pienen kierroksen, niin mopsi ei jää päällimmäisenä mieleen. 

Virhe!

Menimme noin 10 metriä eteenpäin, ja eikös sitten tullut vastaan toinen koira, tällä kertaa samanlainen yli-innokas lyhytkarvainen skotlanninpaimenkoira, josta Roopen koiratraumat ovat alunperin peräisin. Tällä kertaa ei ollut epäilystäkään, etteikö Roope olisi tunnistanut koiraa koiraksi. Tämäkin koira rynni kaikilla voimillaan kissaa kohti. Roope ei onneksi lähtenyt painelemaan paniikissa karkuun, vaan pörhisti karvansa ja yritti näyttää mahdollisimman pelottavalta. Henkilökuntaa kuitenkin jännitti sen verran, että Roope menee ihan tolaltaan koiranohitustilanteessa, että nappasi kissan syliin. 

Koiran mentyä ohi Roope-parka tärisi pelosta. Henkilökunta päätti vielä vähän jatkaa ulkoilua, jotta koiran kohtaaminen ei taaskaan jäisi ihan päällimmäisenä kissan mieleen. Onneksi koiria ei tullut enää vastaan. Roope käveli melko epävarmasti eteenpäin ja jäi jatkuvasti vilkuilemaan taakseen varmistaakseen, ettei vihollisia ole enää näkyvissä. Hetken päästä käännyttiin takaisin ja tultiin uudestaan kohtaamispaikalle, koska se oli suorin reitti kotiin. Roope kyyristyi matalaksi ja suostui hiipimään askel kerrallaan lähemmäs kohti koirapaikkaa kovan maanittelun lopputuloksena. Lopulta tuli raja vastaan, ja Roope ei enää suostunut hievahtamaan senttiäkään eteenpäin. Henkilökunta kyyditsi pelokkaan kissan takaisin kodin lämpöön ja Ilmon putsattavaksi. Jännittävää nähdä, miten seuraava lenkki sujuu näiden kokemuksien perusteella.. Pitänee kai mennä keskellä yötä lenkille, jos koirat pysyttelisivät silloin sisätiloissa.

Ilmokin lähtee oikein mielellään ulos, muttei suostu vieläkään kävelemään valjaissa, vaan saa joka kolmannen askeleen kohdalla valjashalvauksen ja kellahtaa punkkien sekaan pusikkoon. Henkilökunta odottelee innolla, että pääsee kokeilemaan Ilmolle arvonnasta voitettuja sturdeja, koska nykyiset valjaat saattavat olla jo liian pienetkin. Ilmo on kyllä jo hoksannut lyhyidenkin lenkkien hyvät puolet ja nauttisi erityisesti siitä, että voisi useammin lirkutella linnuille ilman ikkunanlasia välissä.