Suloiset kissanpennut ja kuinka valita itselleen se oikea

Henkilökunta tapasi Ilmon ja Roopen ensimmäistä kertaa neliviikkoisina pieninä palleroina. Keskenään samanvärisiä pentuja oli melkoisen vaikea erottaa toisistaan, joten Ilmosta tai Roopesta yksilöinä ei jäänyt juurikaan mielikuvaa. Neliviikkoiset kissat olivat ihan hirmuisen söpöjä ja hoipertelivat ympäriinsä pienillä tassuillaan.

Muutama kuvakin tarttui mukaan ensitapaamiselta. En osaa sanoa, kuka pennuista jäi poseeraamaan, mutta suloinen hän on!

Ihana pieni somppu!

Pentujen tapaamisen jälkeen totesimme, että epäily kissa-allergiasta toisella henkilökunnan jäsenellä oli onneksi pelkkä epäily tai sittemmin parantunut. Sen jälkeen alkoi pitkä kymmenen viikon odotus siihen, että kissat viimein kotiutuisivat.

Malttamattomana kävin katsomassa pentuja myös toisen kerran, kun kissat olivat seitsenviikkoisia. Nyt kissat erotti jo toisistaan selvemmin. Roopen tunnisti jo melko helposti erivärisistä ja -muotoisista silmistään. 7-viikkoiset pennut olivat myös varsin vauhdikkaita ja uteliaita. Mukana tuomani kamera kiinnosti pentuja paljon ja sen hihnalla oli kiva leikkiä.

Roope-kissa 7-viikkoisena

Roope etualalla ja takana kaunis Kerttu-sisko

Odotellessani kissojen kotiutumista yritin etsiä tietoa siitä, kuinka valita sopiva kissanpentu. Halusimme sosiaalisen ja mielellään vieraidenkin kanssa toimeentulevan kissan, joka olisi vielä aktiivinen ja helposti koulutettava, ja silti sylissä viihtyvä. Pieniä ympäriinsä säntäileviä pentuja katsellessa on kuitenkin aika vaikea päätellä, kenestä tulee yhden ihmisen kissa, kuka viihtyy sylissä, ja ketä on helppo kouluttaa.

Lopulta päätimme, että uroskissa on meille hyvä ja kasvattajan kanssa sovimme, että hän valitsee kissoista parhaiten yhteensopivat yksilöt.

Jälkikäteen onkin ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka kissojen todelliset luonteet tulivat meille esille vasta kissojen kotiuduttua, vaikka vietinkin useita tunteja kissanpentujen seurassa. 7-viikkoisena Ilmo ei juurikaan erottunut muiden kissojen joukosta, kun taas Roope tuntui tekevän enemmän tuttavuutta ja kiipeili paitaani pitkin olkapäälle asti. Myöskin vielä pari päivää sen jälkeen, kun kissat kotiutuivat 14-viikkoisina, kirjoitin kissojen luonteista näin:

"Roope on paljon uteliaampi ja maukuu myös enemmän. Jos eteisessä hiippailee pieni, naukuva otus, on kyseessä Roope. Roope myös innostuu herkemmin huiskalelusta ja tekee yleensä kaikki syömiset ja muut ensin, jonka jälkeen Ilmo seuraa perässä. Ilmo on toisaalta hellyydenkipeämpi kissa ja tulee mieluummin silitettäväksi ja makoilemaan viereen. Ilmo ryömii vielä usein sohvan alle piiloon, jos  kuulee pelottavia ääniä. Ilmolle riittää toistaiseksi sohva ja lämmin syli, mutta välillä sekin uskaltautuu seikkailulle keittiöön isoveljensä perässä."

Nykyisin sanoisin, että Roope tutustuu edelleen rohkeammin uusiin paikkoihin, mutta on taas varautuneempi vieraiden seurassa. Roope on rauhallinen kissa, tulee usein kehräämään jalkoihin ja kierähtää usein koiramaisesti selälleen kerjäämään rapsutuksia. Esimerkiksi ruokaa annettaessa kissojen luonteiden erot tulevat hyvin esiin, kun Ilmo hepuloi ympäriinsä ja koittaa kiivetä omistajan jalkaa pitkin, kun taas Roope käyttäytyy paljon rauhallisemmin. Roope tulee välillä spontaanisti syliin, mutta valitsee sylinsä tarkasti ja tykkää usein mieluummin makoilla jalkopäässä. Roope on välillä vähän omapäinen, eikä niin miellyttämishaluinen kuin Ilmo, mutta toisaalta tuntuu välillä ratkaisevan pienet pulmat Ilmoa nopeammin.

Ilmosta taas on kuoriutunut melkoinen persoonallisuus sen jälkeen, kun kissa kotiutui. Ilmo on nykyisin se aktiivisempi kissa sekä hyvässä että pahassa. Ilmo jaksaa juosta lelujen perässä pitkään, ja toisaalta on myös koetellut välillä omistajiensa hermoja naukumalla makuuhuoneen oven takana, syömällä kengännauhoja, hyppimällä pöydillä ja piileksimällä vaatehuoneessa. Onneksi Ilmo on tottelevainen ja huonoja tapoja on saatu todella hyvin kitkettyä pois, ja välillä kissojen tempaukset myös viihdyttävät kovasti. Ilmo tykkää ihan hirmuisesti naksutinkoulutuksesta ja oppii nopeasti uusia temppuja. Ilmo on lisäksi hellyydenkipeämpi ja tulee edelleen spontaanisti syliin istuskelemaan ja välillä jopa henkilökunnan miespuolisen osapuolen olkapäälle makoilemaan. Myös vieraista ihmisistä Ilmo tykkää melko varauksetta.

Yhteenvetona siis voisin sanoa, että kasvattajan kokemukseen kannattaa kyllä luottaa pentujen valinnassa. Ilmosta ja Roopesta muodostui todella hyvä ja toisiaan tasapainottava kaksikko meidän perheeseen.

16-viikon ikäinen mini-Ilmo