Astetta rankempi viikonloppu

Roope ei ole vähään aikaan käyttänyt raapimispuun yläoksia, mutta vauhdikkaan viikonlopun jäljiltä kissa on taas katsonut parhaaksi vetäytyä ylös omaan rauhaansa tähyilemään.

"Tuun alas sitten maanantaina..."

Mikä sai rohkean Roopen pois tolaltaan?

Kaikki alkoi perjantaina, kun ovikello soi ja taloon tuotiin pieni ihmistä muistuttava olento ja pyörien päällä kulkeva pesäkolo. Uusi omituisesti liikahteleva pömpylä oli aluksi varsin kiinnostava, tuoksui kivasti maidolle ja päästeli vähän kissamaisia äännähdyksiä. Samoin vauvan mukana ilmaantuneet rattaat vaikuttivat hyvältä nukkumapaikalta - harmi vaan, kun jatkuvasti oli joku ihminen kieltämässä lähempää tarkastelua. Aluksi kaikki meni mukavasti, mutta yhtäkkiä pehmeä jokeltelu vaihtui ikäväksi raivohuudoksi.

Missä palaa?

Ilmo ei juurikaan välittänyt huudosta, mutta Roope käveli levottomasti ympäriinsä ja istui välillä makuuhuoneen oven edessä ja välillä parvekkeen oven edessä riippuen, mistä kiljunta kulloinkin kuului. No, lopulta väsähtänyt vauveli lähti äitinsä kanssa ja rauha palasi huoneeseen - mutta vain hetkeksi. 

Seuraavana päivänä ovikello soi taas. Tällä kertaa ovesta tuli sisään jotain ihan suunnattoman pelottavaa. Roope ja Ilmo ryntäsivät kauhuissaan sängyn alle ja yrittivät olla hengittämättä, jottei vihollinen löytäisi heitä. Jonkin aikaa kissat kyyhöttivät piilossa, mutta sen jälkeen sängyn vieressä hyppelehtivä lelu sai ajatukset siirtymään hetkeksi pois harmaasta hirviöstä. Pitäähän ruokaa nyt metsästää, vaikka lähettyvillä vaaniikin vaara. Henkilökunta nappasi kissat syliinsä ja siirsi olohuoneeseen. Iso peto oli kuitenkin entistä pelottavampi, kun näköyhteys uusiutui ja kissat ryntäsivät tällä kertaa sohvan alle piiloon. Toinen henkilökunnasta yritti jonkin ajan kuluttua tutustuttaa Roopea sylissä tähän lempeään koiraeläimeen. Kissalle oli kuitenkin liikaa paimenkoiran keskustelunaloitukset ja Roope rimpuili itsensä täysin voimin vapaaksi, kadotakseen taas sohvan alle Ilmon seuraksi.

"Pliis.. viekää se monsteri jo pois!"

Koira sai lopulta oman nurkkauksensa ja kissat pysyttelivät loppuvierailun ajan olohuoneessa näköyhteyden ulottumattomissa.

Koiruli jäi keittiöön, kun kissat eivät halunneet tehdä lähempää tuttavuutta

Ja ihan niin kuin koirassa ei olisi jo ollut tarpeeksi... Henkilökunta pääti kaivaa vielä samana iltana toisen ikävän otuksen kaapista ja kotirauha oli taas mennyttä.

Iloinen Imuri ei ole kissojen mielestä kovin hauska otus

Sunnuntaiaamu sujui rauhallisesti ruokaa mussuttaessa, kunnes puoliltapäivin ovikello soi TAAS. Roopen hermot olivat riekaleina, muistoissa vielä eilinen jättiläisen ilmestyminen eteiseen, ja reaktio oli välitön syöksy sängyn alle. Eteisestä kuului kuitenkin vain vaaratonta ihmisten rupattelua, jolloin Roope uskaltautui hiippailemaan nurkan taakse tähyilemään.. kun yhtäkkiä ovikello soi UUDESTAAN.

Sietämätöntä! Uusi syöksy sängyn alle turvaan!

Piilossa oli hyvä olla, kunnes llmon röyhkeä uskallus pysytellä olohuoneessa alkoi ärsyttää. Roope ei kuitenkaan oikein uskaltanut tulla sängyn alta pois, ja epätietoisuus eteisen turvallisuudesta raastoi niin paljon, että lopulta reaktio oli isoääninen ja närkästänyt "MJAU, MIAU, MJAUUUU!".

Henkilökunta meni hätiin ja houkutteli hämmentyneen kissan sängyn alta kuivatuilla kanaherkuilla ja vakuutteli, että olohuone ja eteinen ovat molemmat täysin turvallisia.

Sen jälkeen Roope oli taas lähes oma itsensä ja suostui vieraidenkin syliteltäväksi. Rankan viikonlopun jälkeen uni on maistunut tavallista paremmin ja iltarallit siirrettiin myöhemään ajankohtaan.

Huh, onneksi kohta on maanantai.