Matkapäivä oli siis jo eilen. Aamupäivästä pakattiin iloisella tohinalla mukaan kaikki kissojen tarvikkeet. Ilmo ja Roopekin aavistelivat, että nyt on jotain tosi jännittävää edessä! Aamun rallittelujen jälkeen pojat menivät raapimispuuhun torkkumaan, mutta uni ei oikein maittanut, kun jatkuvasti joku oli rapistelemassa jotain. Aina piti tulla alas tarkistamaan, että mitäs siellä nyt pakataan mukaan.
 |
| Ilmo-poloinen |
No, sitten aloitettiin auton lastaaminen. Ihmiset kulkivat ovesta sisään ja ulos. Ilmo-parka, jota kovasti kiinnosti tarkastella puuhasteluja lähempää, meni tohkeissaan eteisen oven taakse. Ovesta ulos mennyt ihminen ei huomannut pientä kissaa, joka sattui juuri kurkottamaan tassullaan oven toiselta puolelta alla olevasta raosta, kun ihminen painoi ovea kiinni.
Kuului hyytävä rääkäisy ja Ilmo-parka paineli tuhatta ja sataa sohvan alle pimeimpään nurkkaan pakoon tassua purevaa ovea.
 |
| "Tassuun sattui" |
Henkilökunta oli tässä vaiheessa jo muuttamassa matkan määränpääksi eläinlääkäriasemaa. Pieni, säihkähtänyt kissa kaiveltiin sohvan alta syliin rauhoittumaan. Ilmo piti aluksi vähän vasenta tassua koholla, mutta laski painonsa kuitenkin koko tassulle. Muutaman minuutin jälkeen kissa jo hyppi sohvalta alas ja leikki ihan normaalin oloisesti, eikä tassun painelukaan aiheuttanut minkäänlaista reaktiota. Näytti siltä, että tilanteesta selvittiin onneksi säihkähdyksellä!
Tämän episodin jälkeen ei tuntunut kovin kivalta viedä kissoja autoon. Jonkin aikaa odoteltiin ja tunnusteltiin tilannetta, mutta kun Ilmo liikkui taas ihan normaalin oloisesti, päätettiin matkalle lähteä.
Ilmo protestoi uutta tilannetta jo siinä vaiheessa, kun käveltiin ovesta ulos pihalle. Autoon päästyämme ensimmäinen 30 minuuttia sujui rattoisasti Ilmon huutaessa ja rimpuillessa sylissä turvavyövaljaissa ja Roopen yrittäessä raivokkaasti murtautua ulos kantokopasta.
 |
| Nyt voi onneksi taas makoilla lämpimässä paikassa, joka ei heilu ja murahtele |
Koska Ilmo ei oikein suostunut rauhoittumaan, vaihdettiin lopulta Ilmo kantokoppaan ja Roopelle kokeiltiin turvavyövaljaita. Mukana olisi ollut myös kaksi kantokoppaa, mutta päätettiin kokeilla kuitenkin näin ensin.
 |
| Nukkuva Roope-kisu |
Roope rauhoittukin sitten yllättävän hyvin valjaissa ja oli loppumatkan enimmäkseen hiljaa. Ilmo sen sijaan jatkoi surkeaa maukumistaan kantokopassa, mutta ei yrittänyt ihan niin raivokkaasti ulos kuin Roope.
 |
| "Huh, seikkailu ohi!" |
Matka ei onneksi kokonaisuudessaan kestänyt tuntia pidempään ja pian oltiinkin jo perillä. Turvavyövaljaat osoittautuivat siis ihan toimiviksi Roopella - ehkä Ilmollakin, jos ei olisi juuri hetkeä aikaisemmin jäänyt tassu oven väliin. Huono puoli valjaissa oli se, että välillä rimpuilevista kissoista tarttui melkoinen karvamatto henkilökunnan villakangastakkiin. Kannattaa suojata auto ja laittaa jotain muuta materiaalia olevia vaatteita päälle, mikäli kissoista irtoaa karvaa..
Kaikkien kommellusten jälkeen Ilmokin rauhoittui päästyään perille uuteen paikkaan ja nukkui koko yön tiiviisti henkilökunnan miespuolisen jäsenen turvallisessa kainalossa. Lomapaikassa on vierähtänyt jo rattoisasti vuorokausi ja sekä kissat että ihmiset ovat viihtyneet hyvin.
Mukavaa pääsiäistä kaikille lukijoille! Ja muistakaa varoa pieniä uteliaita kissoja ovien takana!
