Takaisin kotiin

Hässäkkä ohi! Remontti kesti lopulta onneksi vain neljä päivää, ja maanantai-iltana pääsimme viimein muuttamaan takaisin kotiin. Kävimme ensi töiksemme hakemassa Roopen ja Ilmon hoidosta. Autossa oli kaksi kiukkuista maukujaa ja molemmat kissat vaikuttivat siltä siltä, että äkillinen reissuputki oli raskaan remonttipäivän päätteeksi ollut viimeinen pisara. 

"Nyt ihan oikeasti hei.. Ensin se vesihirviö, sitten hurisevaan juttuun, sen jälkeen kissaparka suljetaan häkkiin ja sitten uudelleen hurisevaan juttuun! Nyt Ilmo pysyttelee loppupäivän täällä piilossa julmalta maailmalta"

Ilta oli muutenkin hämmentävä. Paikka oli tavallaan ihan tuttu ja silti niin vieras. Esineet olivat väärissä paikoissa. Koko lattia lemusi tosi omituiselle! Joku oli jättänyt tähystyspuun läpinäkyvän seinän taakse. Sitä piti kaapia pitkään ennen kuin henkilökunnalla välähti, että puun voisi vaikka nostaa takaisin sisään oikealle paikalleen. 

Onneksi yön yli nukuttuamme olo tuntui taas kotoisalta. Aamulla oli jälleen vastassa onnellinen kehruuduetto. 

"PURRRR PURRR, saisko jo ruokaa?"

"Aah, leuan alta rapsuttaminen on maailman parasta!"

Vähän jäi henkilökuntaa mietityttämään, että onko pienoinen silmien kutina ja aivastelu alkavia flunssan merkkejä vaiko matosta pölisseen pölyn aikaansaannosta. Luottamusta ei myöskään herättänyt se, että remonttia ei sen kummemmin lopputarkastettu. Vuokra-asunnonvälitysfirma vaan totesi, että tarkkailkaa seiniä - niihin kuulemma tulee sitten parin kuukauden sisällä mustia pisteitä, jos maton alle on jäänyt kosteutta ja hometta.