Aussieläinsairaalan elämää tv:stä

Kun henkilökunnan naishenkilö oli nuori, oli hänen unelma-ammattinsa eläinlääkäri. Pienenä tuli luettua kaikki kirjastosta löytyneet James Herriotin kirjat ja tv-viikon kohokohta oli tiistain Elämäni eläimet. Vuosien kuluessa haaveet vaihtuivat toisiin ja eläinlääketieteelliseen ei lopulta tullut edes haettua. Vanha innostus eläinlääkäreistä kertoviin sarjoihin syttyi kuitenkin uudelleen, kun Australian Netflixistä löytyi ohjelma nimeltä Bondi Vet, joka kertoo Sydneyssä toimivan kahden eläinsairaalan tapahtumista. Osa jaksoista löytyy myös Youtubesta.

Sarja on mukavan australialaisväritteinen ja kun ei ole moniin vuosiin tullut katsottua eläinsairaalan elämästä kertovia sarjoja, onnistui 1. tuotantokausi herättämään monenmoisia tuntemuksia. Seuraavassa esittelen sarjasta muutamia mieleenpainuneita asioita (sisältää juonipaljastuksia!): 

1. Suloiset villieläimet

Australian luonto on ihmeellinen ja täällä ei voi välttyä näkemästä kenguruja, opossumeja tai papukaijamaisia lintuja. Näin oli myös eläinsairaalassa. Hoidossa kävi ainakin kaksi pikkuruista emonsa menettänyttä kengurunpoikasta, pingviinejä, erikoisia lintuja ja vesinokkaeläin.

Tässä pieni emonsa menettänyt kengu saa hoitoa. Kaikki kuvat kuvakaappauksia sarjasta

2. Lemmikkieläimille vaaralliset hyönteiset

Australian luonnosta löytyy myös monenlaisia myrkyllisiä otuksia - hämähäkkejä, käärmeitä, meduusoja, jne. Itärannikolla yksi yleinen eläintenomistajien vihollinen näyttäisi olevan sarjassa monta kertaa vastaantullut Australian paralysis tick (mikäköhän lienee suomeksi? Halvaannuttajapunkki?), joka voi hoitamattomana aiheuttaa lemmikkieläimen kuoleman. Punkin myrkky halvaannuttaa lihaksiston ja eläinsairaalaan tulleet koiraparat eivät enää pystyneet kävelemään tai syömään punkin purtua. Jaksossa 2 iso samojedinkoira joudutaan ajelemaan kokonaan karvattomaksi, jotta punkki saadaan varmasti poistettua koirasta.

Muitakin punkkilajeja täältä löytyy. Pitää kyllä hommata kissoille ulkoinen loishäätö, jos joskus pääsevät ulkoilemaan. Eräässä jaksossa oli kohtaus, jossa tieltä löytyy pieni vesinokkaeläin. Ozzieksi nimetty otus on vähän huonokuntoinen, ja raukan ihosta löytyykin sitten yli 80 punkkia. Yyääh. En ole yleensä kovin herkkä, mutta punkkien poistoa katsoessa piti hetkeksi sulkea silmät. Vieläkin piirtyy verkkokalvoille kuva noista inhottavista verenimijäpalluroista.

Ozziella oli huono päivä

3. Tietämättömät/välinpitämättömät ihmiset

Sarjaa katsellessa suretti se, miten iso osa eläinten vaivoista on ihmisten aiheuttamia tai olisi ollut jotenkin ennaltaehkäistävistä. Eräässä jaksossa esimerkiksi 1,5 vuotias kissa tuotiin klinikalle tutkittavaksi. Selvisi, että kisuparalla oli kissaleukemia eli FeLV, eikä siihen ole parannuskeinoa. Jos omistaja olisi ymmärtänyt rokotuttaa kissansa, lemmikki olisi saanut hyvin todennäköisesti paljon pidemmän elämän.

Toisessa jaksossa klinikalle tuotiin pieni, 8-viikkoinen kissanpentu, joka oli kuolemaisillaan sisäloisiin sen vuoksi, ettei kissaa oltu madotettu tai rokotettu. Kissa oli annettu pois 7-viikkoisena. Pentu selvisi, mutta suretti kyllä pienen, hengestään taistelevan eläinparan puolesta. Kissojen alin luovutusikä on 12 viikkoa ja ensimmäinen loishäätö olisi pitänyt antaa jo 2-3 -viikon ikäisenä.

Surua aiheuttivat myös sarjassa näkyneet piittaamattomasti jalostetut koirat. Esillä oli kultainen noutaja, jolla oli niin vinkurat jalat, ettei koira pystynyt kunnolla kävelemään, ja toinen koira, jolla oli niin paljon ylimääräistä ihoa naamassa, että koirasta olisi tullut sokea ilman leikkausta. Molemmat saatiin kuntoon, mutta ihan käsittämätöntä, miten vastuuttomasti eläimiä vieläkin jalostetaan, ja miten lukuisat ihmiset tukevat pentutehtailua ja ylijalostusta ostamalla epämääräisissä olosuhteissa kasvatettuja tai sairaita koiria (ja myös kissoja).

4. Pahoinpidellyt eläimet

Yksi eniten mieltä järkyttävistä tapahtumista oli eläinsairaalaan tuotu huonokuntoinen, märkä ja hypotermiasta kärsivä kissa. Eläinparka oli laitettu kantokoppaansa, jonka jälkeen kissa oli yritetty hukuttaa heittämällä koppa mereen :( Voi vaan kuvitella, millaisia kauhunhetkiä kissa on kokenut kylmässä merivedessä lukittuna koppaansa. Onneksi joku ohikulkija näki tilanteen, poimi kopan vedestä ja vei nopeasti eläinlääkäriin.

Melkein hukkunut kissa taistelemassa hengestään

Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu. Tuotantokauden lopussa selviää, että eläinlääkäri on itse adoptoinut täpärästi pelastuneen kissan ja nimennyt hänet Georgeksi.

George viettää kissanpäiviä uudella reviirillään

5. Kissamainen tähystäjäkoira

Loppuun jotain iloisempaa. Sarjassa eläinlääkäri auttoi myös omistajia pääsemään eroon lemmikkien ongelmakäyttäytymisestä. Mieleen jäi erityisesti koira, jolla oli tapana karata takapihan aidatulta pihalta. Hauva kiipesi kissamaisesti pystysuoraa tiilimuuria pitkin liaania apuna käyttäen muurin päälle tähystämään ja hyppäsi siitä ketterästi vielä naapuritalon katolle.

Karkurikoira kiipeämässä. Ei kyllä uskoisi, että pääsee noin korkean muurin päälle

Muuri tietysti korjattiin siten, ettei koira päässyt enää kiipeämään, mutta jottei pienestä tähystäjäkoirasta tulisi onneton, sai hän myös oman vartiotorninsa pihalle, jotta pääsee tarkastelemaan edelleen naapuruston tapahtumia.

Uusi tähystyspaikka ja onnellinen loppu