Kaksi silmäparia eteisessä

Henkilökunnalla on jo pitkään ollut kummallinen tapa kadota ainakin viitenä aamuna viikossa eteisessä olevasta oviaukosta.

Aluksi Ilmo ja Roope eivät olleet moksiskaan. Pieni paussi jatkuvasti nipottavasta henkilökunnasta tarjoaa oivan mahdollisuuden tutkia tarkemmin pöytätasoja ja samalla nuolla likaiset astiat puhtaaksi.

Monen päivän, monen viikon ja monen kuukauden tietyllä kaavalla toistuvan katoamistempun jälkeen kissat kuitenkin päättivät, että nyt on vähintäänkin selvitettävä, mitä tuon salaperäisen oven toisella puolella on.

"Mihinkäs sitä ollaan matkalla?"

"Ihan sattumalta tässä oven luona hengailen..."

Pian muodostuikin uusi aamurutiini. Kun kello lähestyy oikeaa aikaa ja henkilökunta osoittaa lähtemisen merkkejä, on otettava sopiva positio.

"Oho, löytyipä mukava paikka, juuri tästä oven vierestä"

"Kokeilepa vaan mennä ohi..."

Kun henkilökunta viimein avaa oven ja odotus palkitaan, on kissoilla ruhtinaallinen pari sekuntia aikaa kurottaa kaulaansa kohti oven takana odottavaa ulkomaailmaa. Sitten ovi laitetaan kiinni, tilaisuus menee ohi, mutta sama toistuu taas seuraavana aamuna, jolloin on uusi mahdollisuus täydentää pala palalta sitä, mitä oven takaa löytyy.

"10 sekuntia lähtölaskentaan.. Ilmo, valmistaudu ryntäämään ovesta ulos heti, kun se avautuuu."