lauantai 1. elokuuta 2015

Kissakahvilla Singaporessa

Ihanaa olla taas kotona, vaikka reissussakin oli tosi kivaa! Molemmat kissat vähän arastelivat muutaman viikon poissa ollutta henkilökuntaa, mutta jo parin tunnin kuluttua Ilmo meni ihan höpsöksi, pyöri ensin henkilökunnan ympärillä isosti kehräten ja tuli pitkäksi aikaa vierelle siliteltäväksi. Roopekin purisi jo seuraavana aamuna normaalin tapaan.

Matkallakin tuli tosiaan nähtyä kissoja. Olimme ensin Singaporessa. Kissakahvilakonseptista on tullut nopeasti suosittu tiheään asutussa maassa, jossa 80% väestössä asuu julkishallinnon omistamissa asunnoissa, joissa kissojen pito on kielletty (mutta koirien ei!). Siispä kissanystävillä on nyt Singaporessakin mahdollisuus löytää itselleen paijattavaa seuraa neljästä eri kissakahvilasta.

Itse en ollut tosiaan koskaan käynyt kissakahvilassa ennen Singaporen matkaa. Konsepti herättää ristiriitaisia tunteita. Miten kissat saadaan viihtymään niin isossa laumassa ja miten omistautunut kissakahvilan pitäjä on oikeasti huolehtimaan lemmikeistään? Onko bisnesvoittoa tavoitteleva kahvilan omistaja esimerkiksi valmis syöttämään kissoille laadukasta ruokaa ja hoidattamaan tarvittaessa myös "näkymättömät" vaivat ajoissa? Googlaillessani Singaporen kissakahviloiden taustoja selvisi, että eräs kahviloista suljettiin vuoden 2014 lopulla seitsemän kissan kuoltua kahvilassa lyhyen ajan sisällä (lähde). Uutisen mukaan neljä kissoista kuoli FIP:iin (tarttuva vatsakalvontulehdus) ja kolme sterilisaatioon (!) ja komplikaatioihin eläinlääkärissä. Huhujen mukaan kahvilassa tapahtui muitakin huolimattomuudesta tai välinpitämättömyydestä johtuneita laiminlyöntejä, mm. asiakkaat saivat vapaasti nostella kissoja, minkä seurauksena erään kissan selkäranka vahingoittui. Todella ikävä tapaus, ja toivottavasti vastaavia ei ole useita.

Jäljellä olevat neljä kahvilaa vaikuttivat päällisinpuolin melko asiallisilta. Tai no yhdessä kahviloista olisi ollut melkein pelkästään rotukissoja, tai "rotukissoja" - tähän kahvilaan en olisi mennyt siksi, etten löytänyt mistään tietoa kissojen kasvattajista.

The Cat Cafe valikoitui lopulta vierailukohteeksemme. Kissakahvilan sisäänpääsy maksoi 15 paikallista dollaria (noin 10 euroa), hintaan sisältyi ilmainen juoma ja kahvilassa sai olla rajoittamattoman ajan. Kahvilan eteisessä otettiin kengät pois, desinfioitiin kädet ja kerrottiin kahvilan muut ohjeet: kissoja ei saanut nostaa tai kantaa, nukkuvia kissoja ei saanut herättää ja kahvilassa oli pieni aidattu alue, jonne asiakkailla ei ollut ollenkaan pääsyä.

 Kahvilan sisustus oli sopiva sekä kissojen että ihmisten tarpeisiin. Vertikaalista tilaa oli käytetty hyvin: seiniltä löytyi hyllyjä ja huoneen kattoon oli kiinnitetty catwalk sopivalle korkeudelle ihmiskäsien ulottumattomiin. Kahvilasta löytyi myös mukavasti raapimiskelpoista pinta-alaa.







Kahvilassa oli oikeastaan kolme erillistä tilaa. Kuvassa näkyvä aita rajasi vähän pienemmän tilan huoneesta, jonne sekä kissat että ihmiset pääsivät. Lisäksi huoneen perällä oli toinen aidoitettu alue, jonne pelkästään kissoilla oli pääsy. 15 kissaa on aika monta samaan tilaan, mutta määrä ei tuntunut niin paljolta tuossa tilassa, koska osa kissoista oli osan ajasta omissa oloissaan. Kaksijalkaisille kahvilakävijöille tilassa oli istumapaikkoja sekä pöydän ääressä tuolilla että lattialla.

Kaikkiaan kahvilassa käynti oli mukava kokemus ja vaikutti siltä, että sekä kissat että ihmiset viihtyivät hyvin.

Lopuksi täytyy esitellä muutama upea kissapersoona The Cat Cafen kissuuksien joukosta:





Elly oli kaikista leikkisin ja uteliain kissoista. Elly tuli heti haistelemaan laukkuani ja nousi ilmomaisesti takajaloilleen tuolia vasten ihmettelemään, että kukas siihen tuli istumaan.





Kelly oli vähän ujompi tapaus ja istuskeli pitkät tovit pöydällä tuijotellen hartaasti ulos ikkunasta. Kellyn perusilme oli jotenkin tosi suloinen ja kissalla oli ihanan vihreät silmät!







Ginnyn sanotaan kahvilan nettisivuilla olevan rodultaan singapura, vaikka ainakin kissan väri oli liian punainen ollakseen rekisterin mukainen sepia agouti.



Singapura tai ei - harkitsin joskus kissanhankintaa pohtiessani myös singapuraa, joten oli kiinnostavaa nähdä Ginny ja tutkailin kissaa siksi vähän tarkemmin. Tykkään pienikokoisista kissaroduista, mutta yllätyin vähän siitä, kuinka lyhyiltä kissan jalat näyttivät suhteessa muuhun vartaloon, varsinkin muiden kissojen rinnalla.


Muutoin Ginny oli kyllä söpö ja myös melko leikkisä tapaus.

 Vielä pari kissaa.. Tässä on herra Tommy ja hänen komea kravattinsa.





Tommy kävi hiippailemassa yläkerrassa catwalkilla.


Lopuksi vielä Silver-kissa. Silver ei kovin paljoa tehnyt tuttavuutta, mutta kissalla oli hauskat kasvonpiirteet, niin piti laittaa tämäkin kuva esille.


Silver vauhdissa kiipeämässä kohti yläilmoja.

8 kommenttia:

  1. Todella mukavan näköinen kahvila ja nuo kissat on niiiiiin sööttejä. :)
    Aika outoa, että koiraa saa pitää lemmikkinä, mutta kissaa ei. Epäreilua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä. Kielto aiheuttaa ongelmia, kun monet pitää kissaa salaa lemmikkinä ja saattavat sitten saada kissan pidosta varoituksen, jolloin kissalle voi olla hankala löytää uutta omistajaa. Kiellon taustalla on luultavasti Singaporen kulkukissamäärä, jota yritetään rajoittaa valtion tukemilla steriloinneilla. Kurjaa, ettei vastuulliset omistajatkaan saa sitten pitää kissoja noissa asunnoissa.

      Poista
  2. Ihania kissoja! Ja hyvät tilat näyttää kissoilla olevan leikkiä ja nukkua! Paikallisessa rahassa tuntuu 10 e aika isolta maksulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Nuo kaikki yläilmoissa olevat reitit oli varsinkin tosi hienoja, tuollaisia ois kiva rakennella omaankin kämppään. Toivottavasti tuolla kympillä varmistetaan, että kissat saavat myös hyvää hoitoa ja pääsevät tarvittaessa ajoissa eläinlääkäriin.

      Poista
  3. Huh, onpa ahdistava tilanne monilla eläimillä Singaporessa. :-/ Hyvä, että selvitit etukäteen, missä kissoja kohdellaan hyvin. En ole koskaan käynyt kissakahvilassa, joten en oikein tiedä, millaista niissä on. Toivottavasti kissoiksi valikoidaan juuri ne, jotka nauttivat aidosti vilinästä tai eivät ainakaan pane sitä pahakseen. Tyytyväisiltä nuo kuvien kisumisut kuitenkin näyttivät, kun pääsevät kiipeilemään ja saavat halutessaan hellittelyä. Mutta kyllä oman kodin kissakahvila on aina paras! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen miettinyt, että mitenköhän nuo kissat tuonne valitaan. Se Helsingin kahvilan päätös ottaa pentuja vaikutti ainakin siinä mielessä järkevältä, että pennut varmaan sopeutuvat hyvin tuollaiseen ympäristöön ja toisiinsa. Ja tottahan se, että omassa kissakahvilassa viihtyy aina parhaiten :)

      Poista
  4. Tosi hurjaa tuon yhden kahvilan kisujen kohtalo! :( Miten ihmeessä kisua on nostettu kun selkäranka vahingoittui...

    Teidän käymä kahvila näyttää tosi viihtyisältä! :) Ihanaa, että kisuilla on paljon korkeaa oleskelutilaa ja ylipäätään mahdollisuuksia olla omissa oloissaan. Ginny on superkaunis ♥ Kiva kun kisukahviloita on perustettu noin monta, olisi ihan kamalaa, jos pitäisi elää ilman kissaa! Kahviloissa saa edes vähän lohtua, tosin lompakko köyhtyisi noissa oloissa ihan pikapikaa kun tuolla tulisi käytyä lähes päivittäin. :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä.. jossain tuolla blogin kommenteissa sanottiin, että jotkut olivat ottaneet selfieitä kissojen kanssa tyyliin nostamalla niitä kaulasta. Yök yök yök mitä toimintaa! Onneksi tuo kahvila on suljettu ja nuo muut vaihtoehdot vaikuttivat paljon paremmilta.

      Poista